Luovuuden ja kahvitaukojen teemavuosi

Tämä vuosi on julistettu Luovuuden ja innovaation teemavuodeksi Euroopan unionissa. Minulla on ollut oikeus istua Allianssin edustajana ko. vuoden neuvottelukunnassa ja katsoa läheltä, mitä eurooppalainen teemavuosi on saanut aikaiseksi. Neuvottelukunta on kokoontunut vuoden aikana säännöllisesti toteamaan mitä muualla on tehty.

Neuvottelunkunnan suurimpana tehtävän on ollut haalia kokoon jo olemassa olevia tapahtumia, jotka voivat mennä kyseisen otsakkeen alle. Varsinaista toimintamäärärahaa ei ole suunnattomasti, mutta tänä teemavuonna on saatu aikaiseksi hyödyllinen tutkimus, jossa ilmipiiriä luomiselle ja uudelleen tulkinnalle on kartoitettu. Tutkimuksen teki Fountain Park.

510 osallistujaa tuotti yhteensä 1506 näkemystä luovuuden ja innovoinnin tukemisesta. Tyypillinen osallistuja oli nainen, joka työskentelee ansiontuntijanajulkishallinnossa, oppilaitoksessa tai koulussa. Ikäryhmät 21:stä 60 vuoteen olivat tasaisesti edustettuina.

Haastattelun alkuosassa osallistujia kannustettiin kertomaan, mitä tekoja luovuuden ja innovoinnin tukeminen heidän mielestään vaatii. Osallistujille esitettiin ideoinnin tueksi erilaisia ajatusvirikkeitä ja he pääsivät myös arvioimaan toisten antamien näkemysten tärkeyttä ja miettimään mitä he itse olisivat valmiita tekemään omassa ympäristössä luovuuden ja innovoinnin edistämiseksi.

Kun katsoo päätuloksia lyhyesti, voi huomata, että osallistujia puhuttaa selkeästi eniten luovuuden ja innovoinnin tukemisessa rakenteiden, kasvatuksen ja koulutukseen liittyvät asiat, kuin myös yhteistyöllä mahdollisesti avautuvat uudet näkökulmat. Vastaajat kokivat tärkeimmiksi asioiksi luovuuden ja innovoinnin tukemisessa luovuusympäristön toimijoihin liittyvät seikat; kannustus ja rohkaisu sekä avoimuus ja suvaitsevaisuus. Ilmeisen huolestuneita oltiin olemassa olevien rakenteiden joustamattomuudesta; kasvattaako koulu luovaan ajatteluun, rohkaisemmeko me tiettyjen asioiden ulkoa oppimiseen vai tiedon hyödylliseen muokkaamiseen?

Vastauksista huokui myös toive tiedon jakamiseen, kansainvälistymiseen ja ekologisuuden ja kuluttamisen liittyvät asiat. Luovuus nähtiin ilmiselvästi globaalien haasteiden peittoamisessa ensi arvoisen tärkeäksi.

Samalla kun vastaajat olivat huolestuneita olemassa olevien rakenteiden olevan tiellä todelliseen luovuuteen pääsemisessä, olivat he kuitenkin pääsääntöisesti sitä mieltä, on olisi erittäin tärkeää luoda uusia rakenteita luovuuden kannustamiseksi! Hyvin mielenkiintoista. Olisiko ratkaisu kuitenkin niin yksinkertainen, että luovasti uudistettaisiin olemassa olevat rakenteet?

Tutkimuksessa todettiinkin, että byrokratia minimiin ja toiminta olisi vietävä uusiin ympäristöihin. Eräs vastaajista totesi:” Oppilaitoksiin enemmän luovaa aikaa oppilaille. Kyse on siis ohjatusta vapaasta, eli ei mistään luppoajasta, vaan oman luovuuden aktivointiin käytetystä "vapaasta” ajasta.” Eli suomeksi sanottuna vanhan kunnon kahvipaussista(ko)?

Kyseessä on siis hyvin yksinkertaiset toimintatavat, lähinnä tärkein muutoksen kohde lienee oma päämme. Olisi oivallista päästä eroon siitä ajatuksesta, joka meille on opetettu, että hyödyllinen olo tulee siitä, kun kiikutamme paperipinoa kokoushuoneesta toiseen ja olemme koko ajan todella kiireisiä (tämä on myös hyvä mainita esim. jokaisen puhelun yhteydessä), eikä missään tapauksessa harrastaessamme brainstormingia kahvitilassa.

Omalla työpaikallani huomasimme kollegan kanssa, kuinka parissa tunnissa saimme aikaan muutaman kokouksen verran asiaa, kun otimme ja lähdimme ulos rantaan keskustelemaan, sen sijaan, että olisimme jumiutuneet taas sinne luola/kokoushuoneeseen. Se, että olimme virikkeiden ympäröimänä sai myös ajatuksen lentämään, puhumattakaan auringosta ja ilmasta. Happi on yllättävän tehokasta keskellä päivää nautittuna.

On kuitenkin aloitettava luovuuteen ja innovointiin kannustaminen jo aiemmin kuin 34-vuotiaana, jotta saavutetaan laajemmalle kansanosalle isompi hyöty. On kliseistä puhua taas pitkään koulun tasapäistämisestä ja miksi puhuisimme, onhan matemaattisluonnontieteellinen osaaminen huipussaan koulutusjärjestelmämme ansiosta. Sen sijaan, että lähtisimme hetimiten tuhoamaan nykyisen koulutusjärjestelmän, voimme kuitenkin rakentaa sen rinnalle tehokkaan vapaa-ajan järjestelmän, jonka tehtävänä on tarjota niitä virikkeitä sitten koulunpäivän jälkeen ja joskus rinnallakin. Nuorisotoimet ovat tässä avainasemassa, jo siinäkin mielessä, että iltapäiväkerhotoiminta on saanut hyvän jalansijan sekä siellä että eri järjestöissä. On luonnollista, että tämän kaltaista vapaa-ajantoimintaa kohdistetaan nuoriso- ja vapaa-aikapuolelta kohti loppukäyttäjää.

On vain erityisen tärkeää, että taide- ja kulttuuritoimijat saadaan organisoitua niin, että voimme saada samanlaisen rahoituspohjan ja hyväksynnän kuin esimerkiksi urheilujärjestöt? Tässä, jos missä on uudenlaisten rakenteiden kasvattamisen paikka. Hallintokuntien välistä yhteistyötä penättiin tutkimuksessa ja se on nyt tarpeen, kun lähdetään organisoitumaan.

Nuori Kulttuuri yrittää omassa toimessaan tuoda juuri kulttuurisen nuorisotyön sanomaan esille ja pitämään hengissä ajatusta siitä, että ihminen on luovuuden nälkäinen, ihminen tarvitsee uudistumista erilaisten uusien virikkeiden kautta! Ja omalta osaltamme osallistumme rakennemuutokseen niin, että syystapahtuma avataan laajemmin nuorten omien ideoiden toteuttamista varten, nuoret saavat tiukemmin otteen itse toteutukseen.

Tällä tavalla Nuori Kulttuuri – toimikunta haluaa nimenomaan omalta osaltaan tukea, kannustaa, ja erityisesti rohkaista uusien ideoiden läpitunkemiseen taiteenkin kentällä. Avoimuus uusia taidemuotoja kohtaan on tärkeää, jotta voimme pysyä kartalla siitä, mihin taide on menossa ja ennen kaikkea, mitkä ovat ne ilmaisumuodot, joita käytetään ja mitä niillä halutaan meille viestiä. Jokainen taideteos on omanlaisensa nuorisobarometri, josta voimme tarkkailla nuoria, kaikkien meidän työmme kohteita ja syitä.