Interkulttuurinen draamatyöpaja vei mennessään

Työpajan kuvaus kuului tiivistettynä näin: "Työpajassa tehdään harjoituksia ja tutustutaan draamatarinoihin, jotka ovat muotoutuneet maahanmuuttajaryhmien kanssa toimittaessa."

Siitä on aikaa, kun olen ollut kosketuksissa minkäänlaisen teatterin tai työpajan kanssa. "Luokkahuoneen" lattialla makaa rivissä jos jonkinlaista naamiota. Mieleeni tulee heti, mihin minä olen taas itseni luvannut?

Työpajan vetäjä Elina Rainio ottaa meidät jokaisen henkilökohtaisesti hymyillen vastaan. Porukka alkaa kerääntyä luokkaan ja meitä on ikähaitarista aina noin 25-vuotiaasta jonnekin keski-iän tietämille. Suurimmalla osalla on hyvä syy olla työpajassa. He työskentelevät erilaisissa yhteisöissä ja tilanteissa muun muassa maahanmuuttajien kanssa

Norsu, gorilla, palmu ja orava

		Messut järjestettiin Teatterikorkeakoululla 19.-20.10. Interkulttuurisen draamatyöpajan vetäjänä toimi Elina Rainio.

Aloitamme tutustumalla toisiimme piirissä. Jokaisen täytyy tehdä joku liike, ihan millainen vain, ja sanoa oma nimensä. Muut ryhmäläiset toistavat nimen ja liikkeen. Mieleeni pälkähtää, että eipä hassumpi tapa muistaa ihmisten nimet. Paljon tehokkaampaa kuin tavanomainen kättä päivää.

Lämmittely jatkuu erilaisten kontaktileikkien avulla. Mieleenpainuvin on leikki, jossa piirin keskeltä määrätään, oletko palmu, gorilla vai norsu. Kun perusteet ovat hallussa, vaikeutetaan leikkiä lisäämällä norsulle korvat, palmulle oksat ja gorillalle kirppuja syövät apinat. Ryhmä alkaa selvästi lämmetä, koska aikaan saadaan myös naurunremahduksia. Sattuman kautta kehitämme vielä oravan, joka on loppujen lopuksi yksi veikein "hahmo".

Kuvasta konkreettiseksi teoksi

Aikamme pidettyä ääntä, on aika keskittyä ryhmän hallintaan sanattomasti. Rainio näyttää meille paperilapulla kuvion neliö. Meidän tulee muodostaa vastaava kuvio ryhmänä ilman sanoja. Seuraavaksi vuorossa on haastetta, kun paperista löytyy kirjain A. Aika ripeästi olemme koko porukka pitkin maata makaamassa A:n muotoisessa kuviossa. Kuviot vain vaikenevat, mutta ryhmämme on innovatiivisella päällä.

Seuraavaksi pidämme pienen keskustelutilaisuuden, jossa voimme kaikki kertoa kokemuksiamme ja jakaa vinkkejä. Tässä vaiheessa olen itse jo niin innostunut harjoituksista, että mietin, missä niitä voisin hyödyntää.

Kylmiä väreitä ja kyyneleitä

Viimeiset harjoitukset tehdään kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmä tekee harjoitusta naamioilla. Jokainen saa valita mieleisensä naamion rivistöstä ja miettiä peilin edessä millainen olemus siihen sisältyy. Itse päätän jäädä tähän ryhmään, koska naamiot eivät ole minulle niin tuttuja.

Valitsen mytologisen linnun naamion ja alan kehittämään hahmoa. Päätän rinnastaa sen murrosikäiseen lapseen, joka uhittelee, mutta on samalla pelokas sivustaseuraaja. Hämmästyn itsekin, miten helppo omaa roolia on kehittää ja siihen heittäytyä. Tällaiset naamarit pitäisi löytyä toimistojen kahvihuoneesta!

Toinen ryhmistä toteuttaa Living news paper -harjoituksen, jossa päivän uutinen muuttuu eläväksi. Uutinen muuttuu pieneksi näytelmäksi, joka huipentuu kulmakohtaamiseen, jossa valitut vastaparit pohtivat tilannetta. Roolihenkilöt pysyvät samana, mutta esittäjät vaihtuvat.

Molemmat työpajat nostavat tunteita pintaan. On kohtaamisia, jotka saavat kylmät väreet kulkeutumaan selkää pitkin. Living news paper kirvoittaa yhdeltä esiintyjältä ihan aidot kyyneleet.

Työpajan päätyttyä tulee hieman haikea olo. Eikö me voitaisi nähdä uudelleen? Uskomatonta miten tuntematon porukka voi tiivistyä niin nopeasti reilussa kahdessa tunnissa. Draaman vaikutusta ja hyötyä ei tulisi aliarvioida missään kontekstissa. Se sopii työpaikoille ja oppimiseen. Se on vapauttavaa ja voi ratkaista kiperänkin ongelman erilaisissa yhteisöissä.

- Susanna Manu

PS.
Katso myös tämän lehden artikkeli Taide ja kulttuuri luovat hyvinvointia

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta