Tiedefoorumissa puhe oli taas tieteestä

		Tiedefoorumin alustusten, keskustelujen ja kyselytunnin videotallenteet Suomen Akatemian verkkosivuilla

Tilaisuudessa pohdittiin ennen kaikkea, miltä tieteen tulevaisuus näyttää. Itä-Suomen yliopiston rehtori Kalervo Väänäsen mielestä tulevaisuuden tieteentekoa luonnehtii ryhmässä tekeminen sekä verkostoissa toimiminen. Uusien kulttuuriympäristöjen kanssa toimimista olisi myös syytä opetella.

Väänäsen mukaan todellinen tiedeyliopisto voi syntyä vasta, kun byrokratiaa ohennetaan, kansainvälistytään voimakkaasti ja luodaan selkeämpi kansallinen työnjako tukimuksessa ja opetuksessa.

- Onko Suomella malttia kehittyä korkean tiedon ja sivistyksen yhteiskunnaksi, hän jatkoi.

Laatu on kuningas

Suomen kokoisen maan rahkeet riittävät Väänäsen mielestä korkeintaan 6-8 yliopistoon, mikäli halutaan luoda aidosti luovia tutkimusympäristöjä.

Myös opetusministeri Henna Virkkunen kannatti kyselytunnilla isompia korkeakouluyksiköitä.

- Tutkintoon johtavaa korkeakoulutusta annetaan nyt kaikkiaan 130:ssa yliopisto- tai ammattikorkeakouluyksikössä. Jos yksikköjen määrä tiivistettäisiin 50:een, saataisiin käyttöön arviolta 200 miljoonaa euroa, jolla voitaisiin kehittää opetuksen ja tutkimuksen laatua, Virkkunen muistutti.

Hänen mukaansa korkeakoulut pärjäävät globaalissa kilpailussa vain laadulla ja siihen tarvitaan vahvempia yksiköitä. Tutkijanuran ja tutkimusinfrastruktuurien vahvistaminen lisäävät myös Suomen kilpailukykyä tieteessä.

Yritysten odotukset

SOK:n kehitysjohtaja Harri Miettinen pohdiskeli tieteen ja palveluyhteiskunnan suhdetta. Hänen mielestään palvelualat odottavat tieteeltä huippuosaajia, objektiivista tietoa ja soveltavaa sekä käytännönläheistä tutkimusta.

Tiedeyhteisö ja palvelualat eivät ole täysin löytäneet toisiaan, sillä palvelualan mielestä yliopistojen innovaatiotoiminta palvelee yrityksiä vain vähän tai ei lainkaan. Tätä mieltä on 88 prosenttia tutkimukseen vastanneista.

Miettinen piti lukuja huolestuttavina. Hänen mukaansa myös yritysten pitää katsoa peiliin ja pohtia, miten vuoropuhelua tiedeväen kanssa voidaan tehostaa.

Kuka tänne haluaa?

Tiedefoorumissa puhututti paljon tieteen kansainvälistyminen. Suomen tiedettä on arvosteltu heikosta kansainvälistymisestä mm. vuonna 2009 toteutetussa kansainvälisessä arvioinnissa.

Kalervo Väänäsen mielestä Suomi on maa, jonne kukaan ei halua tulla, ja ne, jotka ovat tulleet, pyrkivät lähtemään pois kun mahdollista. Nuoret tutkijat voivat parhaimmillaan saada parin - kolmen vuoden apurahoja, kun esimerkiksi Iso-Britanniassa kahdeksankin vuoden rahoitus on mahdollinen.

Virkkunen painotti verkostojen luomista, ja kansainvälistymisen merkitystä.

- Kansainvälistyminen on yksi tiedepolitiikan kehittämisen painopiste. Tulevaisuudessa luodaan rahoituksellisia elementtejä, joilla pyritään kannustamaan suurempaan liikkuvuuteen.

Hän antoi palautetta myös tiedeyhteisön suuntaan. - Suomessa vierastetaan yhä turhaan kansainvälisiä osaajia, hän jatkoi.

- Juha Ojanen

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta