Millä silmällä katsomme maailmaa?

Globaalivastuuta ja kestävän kehityksen edistämistä - esimerkkejä korkeakouluyhteisöistä

Artikkelin kirjoittajat Ea Maria Blomqvist ja Sinikka Suomalainen työskentelevät korkeakoulusektorin kestävän kehityksen kansallinen resurssikeskus - projektissa (2007-2009) ja The Baltic University Programme (BUP) verkoston kansallisessa keskuksessa, joka toimii Åbo Akademissa. Ea Maria Blomqvist on Åbo Akademin ympäristökoordinaattori, ja toimii kestävän kehityksen ja ympäristö-asioiden opettajana sekä opetus-suunnittelijana. Hän on myöskin UniPID-verkoston johtokunnan jäsen. Sinikka Suomalainen toimii luonnontieteen ja ympäristöalan koulutus-suunnittelijana sekä opettajana Åbo Akademin täydennys-koulutuskeskuksessa. Yhteystiedot: ea.blomqvist(at)abo.fi ja sinikka.suomalainen(at)abo.fi

Maailmankuvamme syntyy siitä mitä eteen tulee ja mitä sattuu näkemään, hakemaan tai ehkä koulutuksen tai työyhteisön kautta meiltä odotetaan. Kuitenkin jokaisen maailmankuva on varmasti erilainen. Pohjana on oma elämänkokemuksemme, kulttuurillinen taustamme, koulutuksen kautta saatu maailmankuva ja omat arvomme. Monesti olemme hyvin epätietoisia tietoisuutemme lähteistä ja vaikutteista. Sanotaan, että toiset oppivat lukemalla, toiset näkemällä – yksi kuva voi sanoa enemmän kuin tuhat sanaa – ja toiset tekemällä. Jos tähtäimenämme on - kuten tässä artikkelissa - globaalivastuun ja kestävän kehityksen edistäminen, haetaan sekä suurennuslaseilla että kiikareilla tietoa ja ymmärrystä monilta tahoilta. Korkeakoulumaailman tahot ovat usein tutkimus, seminaarit, keskustelut ja perehtyneisyys eri tieteenaloihin. Siihen kuuluu myös eri verkostojen ja projektien kautta syntyvää uutta, sektoreita ylittävää, poikkitieteellistä tietoa, ymmärrystä sekä hyviä esimerkkejä. Toisille kuva asioiden riippuvuussuhteista ja ongelmien perussyistä syntyy intuition kautta (tietenkin kokemukseen perustuen), toisille ymmärtäminen ja systeemikuva syntyvät ns. matemaattis-analyyttiseltä pohjalta.

Maailma pienenee samalla kun ongelmista on tullut maailmanlaajuisia

Maailma "pienenee". Maailmanlaajuinen tiedonkulku on kasvanut ja nopeutunut. Meillä on mahdollisuus saada tietoa maantieteellisesti kaukaisista tapahtumista välittömästi. Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman virkaanastujaisia seurasi arviolta runsas miljardi ihmistä maailmanlaajuisesti suorana lähetyksenä TV:stä ja netti-TV:n kautta.

Tieto on usein hajanaista: luotettavan tai kattavan tiedon löytäminen on harvoin helppoa - haasteita medialukutaidolle riittää. Tieto lisää tuskaa, mutta tietoa tarvitsemme. Tietoa on tänään saatavissa äärimmäisen monista lähteistä. Arkimediat, sekä tv että päivä- ja viikkolehdet, tuovat meille pirstoutunutta uutistietoa. Internet on mullistanut viestinnän. Elämme "online" maailmassa.

Tulee kuitenkin myös huomioida ja muistaa, että Internetiin laitettu materiaali saattaa jäädä sinne "ikuiseksi ajoiksi". Internetistä voidaan ehkä vieläkin kuvitella löytyvän kaikki tarvittava tieto.

Varsinkin nuoret ovat eteviä Internetin käyttäjiä, mutta helposti sieltä saatu tieto on usein yksinkertaistettua, sattumanvaraista tai jopa värjättyä "propagandaa". Tosin propagandaa on aina esitetty, ja siinä Internet on kätevä tie myös tällaisen paljastamiselle. Uusien medioiden ja Internetin nousu on mahdollistanut sen, että miljoonat voivat osallistua. Enää ei tarvitse itse odottaa sillä aikaa kun muut muuttavat maailmaa. Me kaikki voimme tehdä osamme ja osallistua keskusteluihin.

Lehdistön vapaus ja tiedon saatavuus vaikuttavat - ja kuuluu vaikuttaa - yhteiskunnalliseen kehitykseen. Mutta synnyttääkö tietoyhteiskuntamme tietoisuusyhteiskuntaa ja vastuullisia kansalaisia? YK:n ihmisoikeusjulistuksen (v. 1948) artiklan 19 mukaan jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus omaan mielipiteeseen, sekä periaatteessa oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja ja ideoita kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Vastuullisessa toiminnassa ja järkevien päätöksien suunnittelussa laadullisen ja luotettavan tiedon saatavuus korostuu.

Esimerkkejä globaalivastuuta ja kestävää kehitystä tukevista verkostoista ja multimedia- tuotteista

Baltic University Programme (BUP) - verkosto perustettiin Uppsalan yliopiston toimesta vuonna 1991 (www.balticuniv.uu.se/). Verkostoon kuuluu tänään 225 yliopistoa ja korkeakoulua 14 maassa Itämeren alueella.

Verkoston päämääränä on alusta alkaen ollut edistää demokratiaa ja kestävää kehitystä, tuottamalla kursseja ja opetusmateriaalia, järjestämällä koulutusseminaareja opettajille ja opiskelijoille, sekä edistää aluekehitystutkimusta ja verkostoitumista muihin alueisiin.

Åbo Akademi on alusta asti toiminut BUP-verkoston kansallisena keskuksena ja pääosin järjestänyt kestävää kehitystä tukevia seminaareja koko verkoston opettajille.

Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen on kasvatuksen ja koulutuksen tukema prosessi, jonka tavoitteena on avata ihmisten silmät ja mielen maailman todellisuudelle ja herättää heidät toimimaan kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien, oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman sekä elinvoimaisen ympäristön puolesta.

Osana opetusministeriön projektia "Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen / Fostran till globalt ansvar" ministeriö tilaisi joulukuussa 2007 Åbo Akademilta professori Lars Rydénin käsikirjoitukseen perustuvan multimediaoppimateriaalin maailmanlaajuisesta vastuusta, "An Agenda for Global Responsibility" (http://www.abocom.net/bup/BUPfilm/Lars_film_site/).

Opetusministeriön ja Baltic University Programme -sihteeristön yhteistyönä valmistunut produktio on web-sivusto, joka koostuu 5 lyhyestä (n. 8 min.) filmistä ja filmejä täydentävistä 8 tekstiosuudesta.

Filmien pohjana oleva kuvamateriaali koostuu enimmäkseen Internetkuvista, jotka voidaan poimia erikseen käytettäviksi opetuksessa (kuvat on tuotteessa listattu web-osoitteineen). Filmien aiheet ovat: 1. Johdanto, 2. Rauha ja konfliktien ehkäisy, 3. Demokratia ja ihmisoikeudet, 4. Kehitys ja köyhyys, 5. Kestävä kehitys.

Tämä professori Lars Rydenin (Uppsalan yliopisto) ja tuottaja Magnus Lehmanin (Baltic University Programme) opetusministeriön rahoituksen turvin tuottama multimediaproduktio on saatavilla verkosta (www.bup.fi/) ja on vapaasti käytettävissä.

Opetusministeriön 'Globaalivastuu-projektin' yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä globaalikasvatuksen laatua ja vaikuttavuutta edistämällä sen arvopohjan mukaista keskustelua yhteiskunnallisten toimijoiden oikeuksista, vastuista ja velvollisuuksista.

"An Agenda for Global Responsibility" on yksi projektin etapeista tämän päämärän saavuttamiseksi. Tämä multimediatuote on tarkoitettu kaikenikäisille kansalaisille yhteiskunnan eri foorumeilla.

Sen toivotaan myös päätyvän kansainvälistymistä ja globaalia vastuullisuutta edistäväksi oppimateriaaliksi erityisesti korkeakouluihin, mutta myös muille koulutustasoille.

Opetusministeriö on hankerahoituksella (vv. 2007–2009) antanut Åbo Akademille tehtäväksi toimia korkeakoulusektorin kansallisena kestävää kehitystä edistävänä resurssikeskuksena (A national Resource Centre for ESD in Higher Education; ESD=Education for Sustainable Development).

Tämän projektin puitteissa on mm. luotu kansainvälinen ja kansallinen ESD-webbisivusto (www.bup.fi) sekä kansallinen ns. korkeakoulujen KeKe-foorumi, joka kostuu eri korkeakoulujen rehtorien nimittämistä yhteyshenkilöistä. Tämän foorumin puitteissa järjestetään vuosittain 2-4 seminaaria. ESD-resurssikeskus on ollut mukana tuottamassa erilaisia julkaisuja mm. ”Education for Change: A handbook for Teaching and Learning Sustainable Development” ja Learning for a Sustainable Future.

Resurssikeskus toimii myöskin tiiviissä yhteistyössä UniPID-verkoston (Universities Network for International Development; http://www.jyu.fi/hallinto/unipid/en) kanssa.

Projektit ovat järjestäneet yhteisiä kansainvälisiä seminaareja – viimeksi Turussa toukokuussa 2008 – jossa teemana oli: "Dialogues on sustainable paths for the future: ethics, welfare and responsibility".

Kansallisen UniPID-verkoston puitteissa yliopistot ovat tuottaneet yhteisvoimin virtuaaliopintokokonaisuuden: UniPID-virtual studies: “Sustainability in Development”, johon kuuluu tähän mennessä kymmenen erilaista, 5 opintopisteen kurssia (http://web.abo.fi/fc/unipid/index.htm).

Syntyykö tietoyhteiskunnasta tietoisuusyhteiskunta - entä arvopohja?

Tietoisuuden edistäminen ei kuulu ainoastaan peruskoululle, viranomaisille tai kansalaisjärjestöille, vaan kaikkien toimijoiden ja kansalaisten velvollisuuksiin. Korkeakoulutasolla tutkimus ja opetus tapahtuvat edelleen pääasiasiassa - luonnollisista syistä – tiedekohtaisesti. Tiede on joskus tässä mielessä pieni rauhanomainen spesialistien klubi, joka seuraa lukuisia omia tähtiä.

Se on ihmeellisen tuottelias, mutta edelleen harvoin ihan valmis vastaamaan ”epätäydellisen maailman tiedontarpeeseen”. Tiede pyrki tietenkin olemaan globaali ja muuta kuin pelkkä löyhä kokoelma eri tieteenalojen erikoisosaamisen pesiä.

Ongelmana on monesti yhtenäisten visioiden tai poikkitieteellisten ratkaisumallien puuttuminen. Pyrkiminen globaaliin yhteistyöhön on ainoa vastuullinen ja hyväksyttävä tie. Maailmanlaajuinen vastuu on moniulotteinen, moraalisesti velvoittava, poliittisesti haastava ja vaatii uusia kompetensseja.

Mutta kysymys kuuluu: mitä kompetensseja ja millaista ymmärrystä tarvitaan. Tämän pitäisi käsittää kaikki yhteiskunnan, kestävyyden ja hyvinvoinnin turvaamiseen tarvittavat näkökohdat. Tarve paremmalle yhteistoiminnalle syntyy todellisuudesta, jossa tänään eletään. Etniset konfliktit, ihmisoikeuksien loukkaaminen, jatkuvasti syventynyt ja erottava kuilu rikkaiden ja köyhien välillä, demokratian puuttuminen, puuttuva hyvinvointi ovat tämän päivän tosiasioita.

Vahvasti kesken ovat varsinkin väestörikkaimpien ja köyhien alueiden perustarpeiden turvaaminen. Perusopetuksen saatavuus, luonnonvarojen kestävä käyttö, vedensaannin, energian ja ekologisen kestävyyden turvaaminen ovat etusijalla. Näitä tavoitteita myös YK:n vuosituhatjulistus edistää.

Vuonna 2004, 30 vuotta ensimmäisen raportin jälkeen päivitetty yhteenveto ”Kasvun rajat” (Limits to Growth: The 30 Year Update; Meadows, D.H., J. Randers & D.L. Meadows), toteaa yhä tarkemmilla ja uusilla tuloksilla, että maailma on edelleen varsinkin ekologisen katastrofin edessä, jos sama kehityspolku jatkuu. Nykyinen finanssikriisi on osoittanut globaalin maailman haavoittuvuuden ja kaikkien yhteiskuntien riippuvuuden toisistaan. Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukonflikti, sekä Euroopan riippuvuus tästä energianlähteestä, on ajankohtainen esimerkki globaalisista riippuvuussuhteista.

Ilmastonmuutoksen seuraukset ja globaalivastuu otetaan yhä useammin vakavasti. Suuria muuttoaaltoja ovat jo aiheuttaneet mm. veden puute, vesikonfliktit, tuhotut maanviljelyolosuhteet, ylikalastus ja kestämätön metsätalous. Muuttoliikkeen tuomaan haasteeseen on vastattava vastuullisesti ja tasa-arvoa loukkaamatta. Syrjäytyminen, etniset ja aseelliset konfliktit, aseteollisuuden huima kasvu, onnellisen lapsuuden puute ja jokaisen oikeus hyvään elämään ovat tämän päivän suuria ongelmia. Rauhaa rakentavia ja konflikteja ratkaisevia toimijoita tarvitaan lisää.

Joten haasteita riittää. Lähteitä:

An Agenda for global responsibility – a multimedia production by The Finnish Ministry of Education & The Baltic University Programme secretariat in Uppsala: http://www.abocom.net/bup/joomla15/index.php/News/ 
or http://www.abocom.net/bup/BUPfilm/Lars_film_site/ 
or via: www.bup.fi  
A national Resource Centre for ESD in Higher Education; ESD=Education for Sustainable Development: www.bup.fi
Baltic University Programme (BUP)
Education for Change: A handbook for Teaching and Learning Sustainable Development
Dialogues on Sustainable Paths for the Future, Ethics Welfare and Responsibility" a free FFRC eBOOK 7/2008
Learning for a Sustainable Future
UniPID-verkosto (Universities Network for International Development)
UniPID-virtual studies: “ Sustainability in Development”

Teemasta aiemmin kirjoitettua

Mimmi : Puhuu kuin Ruuneperi

Sana ja vapaus
vapaa sana ?
Sanojen takana kirjaimet
kirjainten takana ihmiset
valtakoneistot
sanan rattaita pyörittävät
sa - na, si - nä, mi - nä, maa - ilma
ilma, jota hengitämme
ilma, jonka läpi puhe kulkee -
kulkee, vaikkei kuulisikaan -
silloin aallot aistii - ääniaallot sydämestä sydämeen
Ei haittaa, vaikka joku sulkisi suun.
Vaikka itse sulkisi suun - ja olisi hiljaa.

- Susanna Rauno -

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta