Teemana maailmanlaajuinen vastuu
Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen syventyy arvokeskusteluun
|
Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen on kasvatuksen ja koulutuksen tukema kasvuprosessi,
jonka tavoitteena on avata ihmisten silmät ja mieli maailman todellisuudelle ja herättää heidät
toimimaan kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien sekä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman
puolesta. Globaalivastuu-projektin taustana olevan ns. Maastrichtin julistuksen (2002) mukaan
kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen liittyy erityisesti kehitysyhteistyön, kestävän
kehityksen, rauhan ja kulttuurienvälisen ymmärryksen edistämiseen.
Maailman eri kulttuurit ja uskonnot ovat tulleet osaksi arkipäiväämme. Kaikissa suurissa
uskonnoissa ja filosofioissa esiintyy muodossa tai toisessa sääntö ” tee toiselle se, minkä
toivoisit hänen tekevän sinulle”. Tätä sääntöä pidetään globaalin etiikan kultaisena sääntönä.
Globaali etiikka voidaan nähdä globaalikasvatuksen perustana. Ihmisoikeuksien kunnioittamista ja
kulttuurienvälistä ymmärrystä voidaan pitää globaalin etiikan toimeenpanon ja toteutumisen
edellytyksinä. Ihmisen toimintaa pidetään eettisenä silloin, kun se noudattaa yleisesti
hyväksyttyjä moraalisia arvoja; moraalilla ja moraalisilla arvoilla viitataan yleisesti
hyväksyttyihin käsityksiin hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.
Suhtautumiseen kulttuuriseen pluralismiin vaikuttavat arvot, kannanotot ja toiminnot. YK:n
ihmisoikeudet antavat periaatteet, joita vastaan me voimme arvioida omaa ja muiden kulttuuria sekä
puntaroida arvojamme; ne ovat maailmanlaajuisesti hyväksyttyjä ja täten subjektiivisista
arvolatauksista vapaita.
Monica Melen-Paaso
opetusneuvos
projektijohtaja
|
Arvojen suhteellisuus?
Globaalivastuu -projekti alkaa uuden vuoden sukeltamalla tuttuihin teemoihin. Kestävä kehitys,
kehityspolitiikka, rauhan edistäminen ja konfliktien ehkäisy, ihmisoikeudet ja monikulttuurinen
osaaminen ovat keskeiset aihealueet maailmanlaajuiseen vastuuseen kasvamisessa.
Keväällä 2009 projekti syventyy globaaliin etikkaan. Keskeisiksi tarkastelun kohteiksi
nousevat ihmisoikeudet, jotka tarjoavat yhteisen arvopohjan, ja kulttuurinen lukutaito lähtökohtana
kasvamiselle kulttuurienväliseen vuoropuheluun ja maailmanlaajuiseen vastuuseen. Arvojen näkyväksi
tekeminen vaatii ihmisoikeuksien puolustamista, ja toteutuakseen ihmisoikeudet vaativat toimivaa
kehityspolitiikkaa sekä toimintaa rauhantyön ja kestävän kehityksen alueilla. Monikulttuurinen
osaaminen on tärkeä työväline globalisaation ja vastuullisuuden eri teemoja käsiteltäessä.
Kaikkea ihmisten arkista toimintaa ohjaavat aina tietyt arvot. Millaiset arvot tukevat ja
ohjaavat globaaliin vastuuseen kasvamista? Kenellä on oikeus määritellä nämä arvot? Millainen on
yhteiskuntamme eri rakenteiden arvopohja? Tukevatko ne maailmanlaajuiseen vastuuseen kasvamista ja
onko niissä ristiriitaisuuksia? Kuinka tietoisia olemme siitä, mihin arvoihin yksilöt ja yhteisöt
perustavat toimintansa? Keväällä 2009 globaalivastuuprojektissa etsitään vastauksia mm.
tämäntyyppisiin elämän arvomaailmaan liittyviin kysymyksiin.
Ihmisarvo, ihmisoikeudet ja ihmisenä kohtaaminen
”Miksi globaaliin vastuuseen kasvaminen ja kasvattaminen tuntuu käytännössä toisinaan niin
hankalalta?” Tähän kysymykseen törmää, kun aiheesta kiinnostuneita kasvattajia ja
kansalaisaktivisteja kokoontuu yhteen.
Tietoisuuden lisääntyminen globalisaation eri osa-alueista on lisännyt myös ymmärrystämme eri
asioiden keskinäisriippuvuudesta. Innolla työhön ryhtynyt kasvattaja joutuu yllättäen perustelemaan
”miksi koulussa järjestetyn teemapäivän tuotot lähetetään köyhään maahan, koska toiminta lisää
henkiin jäävien ihmisten määrää liikakansoitetussa maassa, mikä taas ympäristön kannalta ajateltuna
ei tue kestävää kehitystä”. Esimerkki tuntuu naiivilta, mutta jo lyhyt katsaus esimerkiksi
maahanmuuttokeskusteluun suomalaisessa mediassa auttaa huomaamaan, miten helposti keskustelu
globaaliin vastuuseen liittyvissä teemoissa ajautuu ennalta arvaamattomille raiteille.
Globaalien aiheiden problemaattisuus, tilannekohtaisuus ja riippuvuussuhteiden merkittävyys
tuovat lisää haastetta teemojen käsittelyyn. Lisäksi olemassa olevien ongelmien ratkaisuyrityksiin
liittyvät pettymykset säilyvät, vaikka arvomme olisivat kuinka selkeitä. Globaaliin vastuuseen
kasvattamiseen täytyy löytyä perusteet vaikka "Joku huijaa ja vetää välistä kaikki avustusrahat",
"Ihminen on luonnostaan väkivaltainen, sotia on aina ollut", "Kyllä ensiksi täytyy tuntea hyvin oma
kulttuurinsa ennen kuin voi laajentaa perspektiiviä.", "Koska tähän ei ole oikeaa vastausta, ei
nuoria voi ahdistaa maailman ongelmilla.", "YK epäonnistui tässäkin konfliktin ehkäisyssä.",
"Ihmisoikeuksia rikotaan muualla niin paljon törkeämmin kuin meillä."
Arvovalinnoillaan ihminen kantaa moraalista vastuuta teoistaan. Eettisiä päätöksiä tehdessämme
perustelemme valintamme helposti eri tilanteissa eri lähtökohdista. YK:n hyväksymät ihmisoikeudet
tarjoavat selkeän ja kansainvälisesti hyväksytyn arvoperustan, johon toimintaa ja toiminnan
oikeudenmukaisuutta tulee peilata.
Ihmisoikeuksien tuntemus ei vielä ratkaise ongelmia, mutta se on askel eteenpäin. Näin on
olemassa ideaali, jota kohti tulee pyrkiä ja arvot, joihin tulee nojata. Kulttuuriset erot
vaikuttavat yhteiskuntien näkemykseen ihmisoikeuksien merkittävyydestä ja toteuttamisen
tärkeydestä. Globaalit moraaliset kysymykset ja taloudelliset näkökohdat ihmisoikeuksiin liittyen
säilyvät. Mukaan ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvät myös maailmanpolitiikka ja
valtasuhteet. Kenen etuja ihmisoikeuksien toteutuminen tai toteutumatta jättäminen ajaa?
Globaalista teemasta huolimatta tavoitteena ei ole lähteä tarkastelemaan ihmisoikeuksia
maailmanlaajuisesti ja etsimään muita valtioita ja toimijoita, jotka ihmisoikeuksia rikkovat.
Kuinka ihmisoikeuksien kunnioitetaan yhteiskunnassamme? Näkyykö kaikkien ihmisyyden ja
tasavertaisen ihmisarvon hyväksyminen toimissamme, poliittisessa päätöksenteossa sekä suhteissamme
toisiin valtioihin?
Globaalista teemasta huolimatta tavoitteena ei ole lähteä tarkastelemaan ihmisoikeuksia
maailmanlaajuisesti ja etsimään muita valtioita ja toimijoita, jotka ihmisoikeuksia rikkovat.
Kuinka ihmisoikeuksien kunnioitetaan yhteiskunnassamme? Näkyykö kaikkien ihmisyyden ja
tasavertaisen ihmisarvon hyväksyminen toimissamme, poliittisessa päätöksenteossa sekä suhteissamme
toisiin valtioihin?
Monikulttuurinen osaaminen on myös alue, johon tarvitsemme syvempää tuntemusta. Kulttuurinen
lukutaito ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen taitojen hallitseminen lisäävät uskallusta
kohdata toinen ihminen sellaisena kuin hän on, erilaisissa tilanteissa.
Erilaisuuden kunnioittamisen nimissä saatetaan jopa kohteliaasti kieltäytyä normaalista
vuorovaikutuksesta: "Eihän sitä uskalla mitään sanoa, kun ei tunne heidän kulttuuriaan."
Kulttuurien tuntemus on monikulttuurinen osaamisen osa-alue, mutta hallitsee usein koko keskustelua
painottuen kulttuurin etnisiin piirteisiin. Kulttuurien tyypittely ja lokeroiminen ovat
tavallisesti este ihmisten väliselle tasa-arvoiselle kohtaamiselle. Sen sijaan kulttuurienvälisten
vuorovaikutustaitojen hallitseminen lisää herkkyyttä huomioida erilaisuutta ja samalla se avaa
väyliä keskustelulle ja ohjaavat vaihtamaan näkökulmaa irti omasta totutusta.
Arvomme ohjaavat toimintaamme ja mahdollisuutta oppia kulttuurienvälistä vuorovaikutusta.
Kuinka valmiita olemme käymään arvokeskustelua? Monikulttuurisuuden huomioiminen yhteiskunnan eri
alueilla ja maailmanlaajuisesti johtaa väistämättäkin erilaisten arvojen kohtaamiseen. Löytyykö
meiltä sekä herkkyyttä että rohkeutta tähän vuoropuheluun? "Eikö sitä enää saa olla omia
mielipiteitä, tai heti syytetään syrjinnästä?" Vastuuseen kasvaminen tarvitsee jälleen
heijastuspinnan. Julkilausutut mielipiteet eivät saa loukata kenenkään ihmisoikeuksia. Milloin
loukkauksia tapahtuu? Minun tai toisten suhteen?
Määritelmät keskeisille globaalikasvatuksen teemoille:
Kaivola, T. & M. Melén-Paaso (2007a; eds.).
Education for Global
Responsibility – Finnish Perspectives. Publications of the Ministry of Education 2007:31.
Vastuullisuuden oppimisen areenat
Kun tavoitteenamme on lisätä kansalaisten aktiivisuutta toimia ihmisoikeuksien puolesta
vaativien kansainvälisten aiheiden parissa, meidän täytyy toimia koko yhteiskunnassa, kaikilla
oppimisen alueilla. "Kyllä sen täytyisi alkaa sieltä päiväkodista, sen asennemuutoksen", ei ole
riittävä vastaus haasteiden kohtaamiseen. Vastuu on meillä aikuisilla ja nuorilla aikuisilla. Työtä
ei voi sälyttää ohjaamisen, tiedon lisäämisen ja asennekasvatuksen kautta tulevaisuuden tekijöille.
Miten kasvatamme itseämme vastuullisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen omassa arjessamme?
Ryhmä muodostuu aina yksilöistä, ja yhteisöllisyyttä väheksymättä, juuri yksilö vaikuttaa
ryhmäänsä. Ja tietysti ryhmä yksilöön. Formaalilla ja non-formaalilla koulutuksella on oma
merkittävä paikkansa yhteiskunnassa, mutta ulkopuolinen maailma on hyvin merkittävä
vastuullisuuteen tai vastuuttomuuteen kasvamisen kenttä. Ryhmien muodostuminen ja identiteetin
rakentaminen on muuttuva prosessi, jonka suuntaan vaikuttaa moni asia. Mikä on globaaliin
vastuuseen kasvamisen mahdollisuus tässä lukuisten kilpailevien ryhmittymien maailmassa?
Globaalivastuu -projekti jatkaa viime vuonna aloitettua työtä eri yhteiskunnallisten
toimijoiden roolin kartoittamisessa. Eri toimijoiden ja areenoiden hahmottaminen on yksi tapa
löytää myös globaalikasvatuksen parissa esiintyviä hyviä käytänteitä. Onnistumisen mittari on
kasvanut halu tehdä valintoja, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia ja ohjaavat maailmanlaajuisen
vastuun ymmärtämiseen. Ohjaahan tämä ymmärrys myös tarpeeseen toimia?
Mitä globaaliin vastuuseen kasvaminen voi olla:
Kaivola, T. (2008;toim.).
Puheenvuoroja maailmanlaajuiseen vastuuseen kasvamisesta. Opetusministeriön
julkaisuja 2008:13.
Mimmi antaa tilaa ajatuksille
Kuvataiteilija Susanna Raunon luoma hahmo Mimmi tulee avuksi näkökulmien avaamisessa. Kuvasta ja
tekstistä avautuu useita tärkeitä teemoja pohdittavaksi.
Tieto ja tiedon vaikutus:
Toisinaan on tarpeen hajottaa kaikki keräämänsä tieto. Palasten uudelleen kokoaminen avaa
mahdollisuuden uuteen. Tai ... Toisinaan on tarpeen hajottaa kaikki keräämänsä tieto. Palasten
uudelleen kokoaminen syventää sitä tietämystä, joka minulla jo oli. Tai Toisinaan voi kerätä
toisten räjäyttämiä sirpaleita. Tai... Toisinaan on olemassa vain sirpale ja lopun voi kuvitella.
Tai... Aina voi toimia, vaikka olisi vain tiedon sirpaleita.
Kulttuurienvälisen kompetenssin lisääminen vaatii jatkuvaa työtä:
Vaikka tähti rikkoutuisi, palasten kokoamisen jälkeen on uskottava ihmisyyteen ja annettava
uudelle ihmiselle uusi mahdollisuus. Jokainen uudelleen koottu tähti on uusi tähti. Ennakkoluulojen
kanssa on tehtävä työtä koko ajan.
Usko tulevaisuuteen:
Sen minkä kerran rakennamme pysyy täällä ja palaa aina takaisin. Kaikki tähden osat jäävät
lopulta käsiimme Tai...Ehkä vain osa palaa takaisin. Ehkä tarpeettoman osan voi jättää pois, ehkä
jostain vanhasta voi luopua ja ottaa vain tarvittavat palat.
Miten lukuisia tulkintoja sainkaan aikaan pienessä hetkessä?
Miten lukuisia tulkintoja maailmalta tullut tieto saakaan aikaan pienessä hetkessä?
Tarvitsemme taitoa keskustella ja aikaa tulkintoihin sekä ennen kaikkea yhteistä arvopohjaa ja
perspektiiviä maailmalta tulviviin tiedon murusiin, jotta pystymme jatkamaan kasvua kohti vastuun
tuntevaa globaalia toimijaa.
Teemasta aiemmin
kirjoitettua
Mimmi : Takaisin taivaalle
Paha karkoitettu pois?
Säikytetty hyväksi räiskeellä ja räminällä.
Uuden vuoden helppo tulla.
Jäljellä putoilleet tähden sirpaleet ja ilotulitteiden jäänteet.
Palasista kootaan uutta...
"non est ad astra mollis e terris via"
maasta ei ole helppoa tietä tähtiin.
- Susanna Rauno -
|
