Opettajien kelpoisuustilanne on kohentunut

		Uusimman opettajatiedonkeruun tulokset on koottu Opettajat Suomessa 2008 -julkaisuun (pdf). Opetusministeriön ja Opetushallituksen julkaisu perustuu Tilastokeskuksen keväällä 2008 suorittamaan tiedonkeruuseen.

Opetusministeriön ja Opetushallituksen yhteistyönä kokoama Opettajat Suomessa 2008 -julkaisu perustuu Tilastokeskuksen keväällä 2008 suorittamaan tiedonkeruuseen. Tiedonkeruu kattoi opettajien kelpoisuustilanteen ja ikärakenteen lisäksi mm. opettajien täydennyskoulutuksen ja työelämäjaksot.

Opettajien kelpoisuusosuus suomenkielisessä perusopetuksessa oli melkein kolme prosenttiyksikköä suurempi kuin edellisen tiedonkeruun yhteydessä. Luokanopettajien ja lähes kaikkien aineenopettajien kelpoisuus on selvästi parempi kuin edellisen tiedonkeruun aikana vuonna 2005. Myös oppilaan/opinto-ohjaajien ja erityisopettajien kelpoisuustilanne on jonkin verran parantunut vuoteen 2005 verrattuna.

Vastausten perusteella opettajien kelpoisuustilanne oli paras yleissivistävässä koulutuksessa, jossa perusopetuksen opettajista 88 prosenttia oli muodollisesti kelpoisia tehtäväänsä. Muodollista kelpoisuutta vailla olevien tuntiopettajien osuus oli kuitenkin suhteellisen korkea, joskin päteviä opettajia oli aiempaa enemmän.

Lukio-opettajat olivat useammin muodollisesti kelpoisia tehtävässään kuin ammatillisen koulutuksen opettajat. Lähes 94 prosenttia lukion kaikista opettajista oli muodollisesti kelpoisia ja päätoimisista opettajista yli 96 prosenttia. Lukiokoulutuksessa suhteellisesti suurin muutos oli tapahtunut sivutoimisten tuntiopettajien kelpoisuudessa, jonka osuus kasvoi lähes kahdeksan prosenttiyksikköä.

Ammatillisen koulutuksen opettajista 72 prosenttia oli muodollisesti kelpoisia. Kelpoisuustilanne vaihtelee paljon koulutusalan mukaan. Kelpoisten opettajien osuus on lähes 90 prosenttia matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla sekä 84 prosenttia sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla kun taas luonnontieteiden alalla vain 46 prosenttia opettajista on muodollisesti kelpoisia.

Ammatillisen opettajankoulutuksen lisäksi pätevien ammatillisten opettajien saatavuuteen vaikuttavat myös opettajille asetetut kelpoisuusvaatimukset sekä ammattitaitoisen työvoiman kysyntä opetustehtävien ulkopuolella. Lähes puolelta kelpoisuutta vailla olevalta ammatillisen koulutuksen tuntiopettajalta puuttuu opettajankoulutuksen pääsyvaatimuksena oleva tutkinto tai työkokemus.

Vanhempaa naisvaltaista väkeä

Viime vuosien opettajankoulutuksen laajennusohjelmat ovat kelpoisuustilanteen paranemisen ohella ehkäisseet opettajakunnan ikärakenteesta aiheutuvan eläköitymisen synnyttämää opettajapulaa ennalta.

Opetushenkilöstön osuus niin työkyvyttömyyseläkkeen, yksilöllisen varhaiseläkkeen kuin osa-aikaeläkkeenkin saajista nousi huomattavasti koko 1990-luvun ajan, mikä osaltaan lisäsi opettajapulaa. Eläkepoistuma-arviot osoittavat eläköitymisen jatkuvan edelleen runsaana. Vuosina 2008–2025 jää eläkkeelle noin 30 000 opettajaa.

Viisikymmentä vuotta täyttäneiden osuus rehtoreista ja päätoimisista opettajista oli lukiokoulutuksessa 41 prosenttia, perusopetuksessa runsas 33 prosenttia. Lukiokoulutuksen opettajien ikärakenne oli kuitenkin jonkin verran nuorentunut vuoteen 2005 verrattuna. Ammatillisen koulutuksen rehtoreista 72 prosenttia on vähintään 50-vuotiaita. Myös lehtoreiden, erityisopettajien ja opinto-ohjaajien ryhmissä oli painopiste vanhemmissa ikäryhmissä.

Ruotsinkielisten koulujen ja oppilaitosten opettajisto oli keskimäärin nuorempaa kuin suomenkielisten koulujen ja oppilaitosten. Erityisesti nuoria opettajia oli ruotsinkielisen perusopetuksen opettajissa, joista lähes 40 prosenttia oli alle 40-vuotiaita.

Perusopetuksen rehtoreista ja opettajista naisia oli 74 prosenttia. Lukiokoulutuksen opettajista oli naisia 67 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen opettajistosta 54 prosenttia oli naisia. Rehtorin tehtävissä naisia oli 43 prosenttia.

Kiinnostaako kutsumusammatti myös tulevaisuudessa?

Ammatin kiinnostavuus tulee olemaan yksi keskeinen haaste pyrittäessä turvaamaan pätevän ja ammattitaitoisen henkilöstön saanti opetusalan tehtäviin. Suomessa kiinnostus hakeutua opettajankoulutukseen on toistaiseksi säilynyt kuitenkin huomattavan suurena.

Opettajankoulutuksen valintoja koskevat tutkimukset osoittavat, että valmistuneen opettajan sitoutuneisuus opetustyöhön on pysyvämpää silloin, kun opettajankoulutuksen valinnoissa on kiinnitetty riittävästi huomiota alalle soveltuvuuteen ja tietoiseen ammatinvalintaan. Raportissa esitetäänkin, että soveltuvuuden arviointia ja sitä tukevaa tutkimusta on edelleen lisättävä kaikessa opettajankoulutuksessa.

Myös pysyvyyteen opettajan ammatissa on aiheellista kiinnittää huomiota. Voidaan arvioida, että opetustyöstä muihin tehtäviin hakeutuvien määrä on vähintään 10-15 prosenttia opettajankoulutuksen saaneista.

On ilmeistä, että taloudellisen nousukauden aikana opettajankoulutuksen saaneiden henkilöiden siirtyminen opetusalalta muihin tehtäviin kasvoi. Siirtymähalukkuuteen vaikutti työhyvinvointiin ja palkkaukseen liittyvien kysymysten ohella se, että monissa tehtävissä opettajankoulutuksessa hankitut taidot ja valmiudet ovat olleet kysyttyjä. Taloudellisen taantuman mahdollisia vaikutuksia opettajien halukkuuteen siirtyä muualta työelämästä opetustyöhön on aiheellista seurata, raportissa todetaan.

Opettajan työn arvostukseen vaikuttavat ratkaisut koulutoimeen käytettävistä voimavaroista. Palkkaukseen ja urakehitykseen liittyvien tekijöiden merkitystä on aiheellista painottaa, kun haetaan keinoja opetustyön henkilöstökysymyksiin.

Miten tukea työssä jaksamista?

Kunnan koulutusmyönteinen maine täydennyskoulutuspanostuksineen muodostuu kilpailutekijäksi opettajia rekrytoitaessa, mutta työolosuhteet ja mahdollisuudet saada täydennyskoulutuksen, työnohjauksen ja työyhteisöjen kehittämishankkeiden tukea vaikuttavat myös opettajan työssä jaksamiseen.

Vuoden 2008 opettajatiedonkeruun yhteydessä kootut täydennyskoulutuksen osallistumistiedot viittaavat siihen, että osallistuminen on edelleen vähentynyt ja mahdollisuudet saada työlle täydennyskoulutuksen antamaa tukea vaihtelevat huomattavasti.

Opetustyön kuormittavuutta arvioitaessa kokemuksissa etusijalla on kiire. Kiireen aiheuttamaa kuormitusta koki kaksi kolmannesta opettajista melko usein tai jatkuvasti. Myös koulussa työympäristönä on kehitettävää. Kosteusvauriot, huono sisäilman laatu, työvälineongelmat, omien työskentelytilojen puute ja ahtaat yhteistilat koettiin ongelmallisiksi. Puutteellisten työtilojen ja melun koki kolmannes opettajista melko usein tai jatkuvasti kuormittavaksi. Viidennes opettajista koki kurinpidon ongelmat jokapäiväisessä työssä ongelmaksi. Kymmenisen prosenttia opettajista koki itseensä kohdistuvan kiusaamisen päivittäiseksi kuormittavaksi tekijäksi.

Vaikka suomalaisilla opettajilla näyttääkin olevan paremmat mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä kuin monissa muissa maissa, opettajat kokevat jäävänsä päätöksenteon ulkopuolelle. Esimerkiksi perusopetuksen opettajat ja rehtorit kuvaavat opettajan jatkuvasti laajentuvaa toimenkuvaa arvioidessaan laajojen koulu-uudistusten toteutustavat raskaiksi. Taloudelliset ja aikataululliset ongelmat uudistuksissa ovat vaikuttaneet työuupumuksen lisääntymiseen opettajakunnassa.

Koulujen yksi keskeisiä tulevaisuuden vahvuuksia on kehittynyt johtajuus ja johtamisjärjestelmä. Oppilaitosten johtamiskulttuuri on kuitenkin säilynyt melko muuttumattomana. Sille on tyypillistä, että oppilaitokset eivät ole sisäisesti organisoituneita eikä niissä suosita jaettuja johtamisvastuita. Oppilaitosjohdon tehtäviin valmentava koulutus tai johtamistyötä tukeva täydennyskoulutus on hajanaista ja vähäistä. Oppilaitosten johtamista ja kehittämistä tukevan koulutuksen ja tutkimuksen lisäämisellä voidaan vaikuttaa työhyvinvointiin ja opetusalan ammateissa pysymiseen.

- jl

Lähde: Opettajat Suomessa 2008

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta