Teemana maailmanlaajuinen vastuu
Koulun arjen ja globaalivastuun yhteensovittamisen haasteita
|
Jari Kivistö työskentelee koulutussuunnittelijana OPEKOssa vastuullaan globaalikasvatuksen
täydennyskoulutus.
OPEKO toteuttaa ulkoministeriön rahoittamaa Globaalikasvatushanketta 2007- 2009. Hanke ylläpitää
globaalivastuu.fi -sivustoa, jonne on koottu mm. eri toimijoiden aineistoja globaalikasvatuksen
tueksi.
Jari Kivistö on toiminut kansainvälisyys- ja globaalikasvatukseen sekä kehitysyhteis-työhön
liittyvissä tehtävissä vuodesta 1990 lähtien.
|
Kaikki se työ, joka ministeriöissä, yliopistoissa ja järjestöissä tehdään globaalikasvatuksen
innovaatioiden kehittelemiseksi ja aineistojen tuottamiseksi punnitaan lopulta koulussa, opettajien
ja oppilaiden arjessa.
Tässä artikkelissa tarkastelen globaaliin vastuuseen kasvamista koulujen globaalikasvatuksen
kannalta ja opettajaa ikään kuin sen loppukäyttäjänä.
Kun puhutaan maailmanlaajuisen vastuun kysymyksistä tai YK:n vuosituhattavoitteista ja niiden
käsittelemisestä kouluissa, on usein kyse juhlapuheista.
On erikseen mainittava opettajan ja oppilaan arki, jotta lukija tai kuulija oivaltaisi, että nyt
käsitellään aiheita käytännöllisen koulutyön ja opettamisen kannalta – siis siitä oikeasta
opettamisen arjesta.
|
Maailmanlaajuinen vastuu ja kestävään kehitykseen kasvaminen saattavat tulla kirjatuiksi koulun
arvoihin tai opetussuunnitelman yleisiin tavoitteisiin. Kuitenkin liian harvoin tehdään
suunnitelmia, joilla arvot muutettaisiin käytännölliseksi vastuuseen kasvamista kannustavaksi
toiminnaksi. Keskeinen kysymys on se, kuinka yhteisestä maapallosta huolehtiminen viedään koulun
arkeen ja saatetaan lopulta oppilaitoksen yhteiseksi toimintakulttuuriksi?
Pedagogiikkaa maailman hahmottamiseen
Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä: Kansainvälisyyskasvatus, globaalikasvatus,
kehityskasvatus jne. Kansainvälisyyskasvatus oli osa uutta peruskoulua 1970-luvulta lähtien. Sen
tavoitteena oli kasvattaa kansainvälisyyteen ja lisätä tietoa muista kulttuureista, kehitysmaista
ja kehitysavusta sekä vahvistaa kansainvälistä solidaarisuutta. 2000-luvulla
kansainvälisyyskasvatuksen paikan on ottanut globaalikasvatus tai kasvaminen maailmanlaajuiseen
vastuuseen sekä kestävään kehitykseen.
”Globaalikasvatus” ei liene parasta suomenkieltä, mutta ilmaisee kohtuudella sen, mistä on
kysymys. Siinä globaalia kehitystä tarkastellaan maailmanlaajuisen riippuvuuden näkökulmasta. Sen
rajaamisessa tukeudun Maastrichtissa 2002 tehtyyn määritelmään: Global Education is education that
opens people's eyes and minds to the realities of the world, and awakens them to bring about a
world of greater justice, equity and human rights for all. (North-South Centre, s. 15).
Vapaasti suomennettuna globaalikasvatuksen tavoitteena on auttaa ihmisiä näkemään maailman
erilaisia todellisuuksia, ja herättää halu oikeudenmukaisemman, tasa-arvoisemman ja ihmisoikeuksia
kunnioittavan maailman rakentamiseen.
Globaalikasvatusta voisi tämän nojalla kutsua maailman hahmottamisen pedagogiikaksi. Siinä
opettaja tarjoaa oppilaille ja opiskelijoille tilaa, menetelmiä ja materiaalia maailmankuvan
rakentamiseen ja laajentamiseen.
Koulua on kautta historian käytetty ennakkoluulojen, stereotypioiden ja yksipuolisen kuvan
synnyttämiseen ja vahvistamiseen – joko tietoisesti tai tiedostamatta. Koulu voi kuitenkin toimia
myös niitä ehkäisevänä ja purkavana voimana, joskaan se ei ole helppoa opettajille, jotka toimivat
vallitsevan kulttuurin paineessa. Koulu voi lisätä ymmärrystä, vuoropuhelua ja asioiden
monipuolista tarkastelua sekä antaa malleja rohkeasta toiminnasta kulttuurisen tasa-arvon hyväksi.
(Räsänen, s. 89.)
Globaalikasvatuksen pulmia
Ulkoministeriön rahoittamien opettajille suunnattujen globaalikasvatuksen koulutusten yhteydessä on
muutamien vuosien aikana kartoitettu niitä esteitä ja pullonkauloja, jotka ovat maailmanlaajuiseen
vastuuseen kasvamisen tiellä koulussa. Tarkoituksena on ollut herättää keskustelua esteiden
ylittämisestä ja vaikeuksien voittamisesta.
Ongelmakohtia ja niiden ratkaisuja on kartoitettu ns. hiljaisten ratkaisujen menetelmällä
(Silent Solutions –work shop). Opettajat pohtivat ensin yhdessä globaalikasvatuksen tilaa omassa
koulussaan. Kun tilanne on kartoitettu, kirjataan kohdatut esteet ja pullonkaulat taululle. Tämän
jälkeen aloitetaan monipolvinen hiljainen työskentely ongelmien ratkaisemiseksi.
Työskentelyn tuotokset ovat merkityksellisiä myös kouluttajille ja kaikille aiheen parissa
toimiville. Miten voisimme helpottaa opettajien työtä ja auttaa esteiden voittamisessa? Ohessa
maistiaisiksi kolme usein esille tulevaa näkökulmaa globaalikasvatuksen pullonkauloihin. Yksi usein
mainituista harmeista liittyy opetussuunnitelmiin.
Pullonkaula 1: Globaalin vastuun teemat ovat liian suuria ja musertavia ja tematiikka kovin pirstaleista ja ongelmakeskeistä
Globaalit teemat; esim. köyhyys, ilmastonmuutos, ihmisoikeuskysymykset, kehitysyhteistyö,
konfliktit jne. on niputettu liian suureksi paketiksi ja niiden käsittely on siksi vaikeaa ja
haastavaa.
Globaaleja teemoja lähestytään usein niin ongelmakeskeisesti ja negatiivisten näkökulmien
kautta, että lähestymistapa musertaa alleen ja tappaa kiinnostuksen kokonaan. Toisaalta
globaalikasvatuksen kenttä nähdään teemoiltaan niin pirstoutuneena, että siitä on vaikeaa muodostaa
mielekästä kokonaiskuvaa.
Ratkaisuehdotuksia:
- Lähtökohdaksi pitäisi ottaa ajatus, ettei kaikkea tarvitse käsitellä kerralla. Ei pidä
luulla, että ymmärrys kasvaa siitä, kun suurta määrää maailman ongelmia on raapaistu hiukan
pinnalta. Globaalikasvatuksessa ei tarvitse syleillä maailmoja. Riittää, kun ottaa yhden asian
kerrallaan tarkastelun alle ja perehtyy siihen paremmin ja perusteellisemmin. Jos vielä pystyy
liittämään teemat esim. ”AIDS ja eteläinen Afrikka” tai ”maailman ruokaturva” johonkin muuhun
käsiteltävään aiheeseen esim. terveystiedon tai yhteiskuntaopin yhteydessä, niin pirstaleisuus
hälvenee.
- Irrallisuuden tuntu vähenee, jos koululle on tehty käytännöllinen globaalikasvatuksen
toteuttamissuunnitelma. Globaaliin vastuuseen kasvamisen teemat, sisällöt ja menetelmät kirjataan
koulun omaan opetussuunnitelmaan, niiden käsittelemiseksi laaditaan vuosisuunnitelma ja sen
toteuttamista seurataan systemaattisesti.
Pullonkaula 2: Opetussuunnitelmat ovat täyteen ahdettuja
Opetussuunnitelmat ja erityisesti lukion kurssit ovat jo muutenkin täynnä materiaalia. Globaali- ja
kansainvälisyyskasvatuksen teemat koetaan helposti ylimääräisenä lisänä, joka pitää saada mahtumaan
jo muutenkin vaativien opetussuunnitelmien päälle. Opetus täyttyy välttämättömistä sisällöistä eikä
aikaa jää asioiden syvällisemmälle ja perusteellisemmalle pohdinnalle, jota globaalikasvatus
vaatii.
Ratkaisuehdotuksia:
- Koulussa sovitaan yhteisesti, mitkä globaalin vastuun teemat kunakin vuonna nostetaan
erityisesti esille. Kun globaalikasvatus on näin jaettu aiheisiin useamman vuoden aikajaksolle, on
sen toteuttaminenkin helpompaa. Yhteisesti valittu teema helpottaa myös eri oppiaineiden välisen
integraation toteuttamista.
- Aihekokonaisuudet tarjoavat tässä hyvän kehyksen globaalikasvatuksen järjestelmälliselle
toteuttamiselle. Kaikista peruskoulun ja lukion aihekokonaisuuksista löytyy helposti yhteys
globaaleihin teemoihin.
- Opettajaryhmä koulussa (kansainvälisyystiimi tai opettajat aineittain) miettii, mitkä ovat
kullakin kertaa ne esim. aihekokonaisuudet tai muut sisällöt, joiden yhteydessä globaalikasvatus on
juohevimmin toteutettavissa. Näistä tehdään selkeä koulutyötä ohjeistava suunnitelma helpottamaan
lukuvuoden työtä. Siihen liitetään mukaan vinkkejä hyväksi havaituista materiaaleista, aineistoista
tai elokuvista sekä toimintaideoista. Tällä tavalla koululle pikkuhiljaa rakentuu idea- ja
materiaalipankki. Aina ei tarvitsisi aloittaa alusta.
- Yhteisellä linjauksella varmistetaan, että aihekokonaisuudet realisoituvat hektisessä ”o
ps-läpijuoksussa”. Aihekokonaisuuksien toteutuminen ei voi olla mielivaltaista ja jollain hetkellä
mielekkäiltä tai kiinnostavilta tuntuvien asioiden esille tuomista.
Pullonkaula 3: Globaalikasvatus kuuluu maailmanparantajille
Globaalin vastuun teemat koetaan useissa kouluissa kuuluvan vain asiasta innostuneille opettajille.
Usein oli vielä niin, että kyse oli yhdestä asialleen omistautuneesta kasvattajasta, jonka
vastuulla oli käynnistää yhteiset teemapäivät tai YK-viikon tapahtumat.
Ratkaisuehdotuksia:
- Globaalin vastuun teemat eivät ole niin opetussuunnitelmasta irrallaan olevia asioita, että
ne voisi eriyttää yhdelle tai muutamalle opettajalle. Opetussuunnitelmaan ja aihekokonaisuuksiin
perehtyminen auttaa näkemään asian selkeämmin. Muutaman opettajan globaalikasvatustiimi voi toimia
koordinaattorina mutta vastuu globaalikasvatuksen toteuttamisesta on kouluyhteisöllä.
- Oppilaitoksen toimintakulttuuria pitäisi kehittää niin, että sen keskeiset tavoitteet ja
arvot ovat yhteisesti jaettuja ja käytäntö yhteisvastuullisesti toteutettua. Jaettu työpanos paitsi
auttaa henkilökuntaa jaksamaan työssään, myös tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää henkilökunnan
jäsenten omia taitoja, kykyjä ja osaamista. Yhteistoiminta kehittää työyhteisön vastavuoroisuutta
ja sitouttaa sen kvk -hankkeisiin. Synergiaetu on huomattava.
- Oppiainelähtöisestä ajattelusta on luovuttava ja siirryttävä kokonaisvaltaiseen ajatteluun.
Se tarkoittaa hyppyä atomistisesta ajattelusta holistiseen. Jo hallintotasolla on perinteisten
kouluaineiden sijasta siirryttävä laajempiin teemoihin (esim. ympäristö, globaali vastuu tai YK:n
vuosituhattavoitteet), joita sitten aineenopettajat toteuttavat tiimivetoisesti. Tällöin tiimin
yksilöiden roolit eivät olisi tarkkarajaisia, vaan joustavasti muokattavissa uudelleen. Pelkkä
integrointi ei siis riitä.
Globaalikasvatus osaksi koulun toimintakulttuuria
Kouluissa tarvitaan nyt uudenlaista, entistä kokonaisvaltaisempaa tapaa hahmottaa
maailmanlaajuista vastuuta. Globaalikasvatuksen tulisi olla entistä vahvemmin osa koulujen ja
oppilaitosten toimintakulttuuria - jotakin sellaista, joka näkyy koulun arjessa tietojen, taitojen
ja asenteiden opetteluna.
Siinä on kysymys prosessista, jossa ei ole erikseen kasvattajia tai kasvatettavia. Kasvaminen
maailmanlaajuiseen vastuuseen kuuluu koko kouluyhteisölle. Tämä saattaa jälleen kuulostaa
juhlapuheelta mutta se ei ole sitä. Maailma pakenee yhteisöllisyyttä ja kovan markkinakapitalismin
kannattajat murtavat yhteisöjä erilaisten tuottavuusohjelmien nimissä. Samaan aikaan pitäisi
ponnekkaasti tukea ja vahvistaa jäljellä olevia yhteisöllisiä instituutioita. Sellaisia ovat
koulut. Globaali vastuullisuus avautuu parhaiten turvallisissa ja muita kunnioittavissa
yhteisöissä.
Yksi aikakautemme merkittävimmistä globaalikasvattajista oli Paulo Freire. Hän sanoi, että
ihmiset ovat jatkuvasti muutosprosessissa. He joko inhimillistyvät tai epäinhimillistyvät.
Globaalikasvatus tukee tietämisen, tiedostamisen ja toimimisen syklissä kasvamista entistä enemmän
ihmiseksi. Se on eräällä tapaa ihmisiksi elämisen pedagogiikkaa.
Lähteitä:
- Allahwerdi, Helena (2001). Kansainvälisyyskasvatuksen suosituksista maailmankansalaisen
kypsyyskokeeseen. Suomen YK-liitto kansainvälisyyskasvattajana 1970 – 2000. Helsingin yliopiston
opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 230.
- Freire, Paulo. 2005. Sorrettujen pedagogiikka. Suom. Joel Kuortti. Toim. Tomperi, Tuukka.
Tampere:Vastatapaino.
- North-South Centre of the Council of Europe (2004). Global Education in Finland. The European
Global Education Peer Review Process. Multitema 2004.
- Räsänen, Rauni 2005: Etninen moninaisuus koulujen haasteena. Teoksessa Tomi Kiilakoski, Tuukka
Tomperi & Marjo Vuorikoski (toim.) Kenen kasvatus. Vastapaino, Tampere.
- Uusikylä, Kari. 2003. Vastatulia. Inhimillisen kasvatuksen puolesta. Jyväskylä:
PS-kustannus.
Teemasta aiemmin
kirjoitettua
Mimmi: Ajattelevan ihmisen vastuulla...
...onko koko maailma?
Yhden ekologisen jalanjäljen painalluksella
voi silti koko kupla puhjeta.
Jaksaako pieni ihminen niin suuren taakan?
Jos vastuun opettamisen sijaan
jokainen meistä opettelisi vastuullisuutta
- ottaisi vastuun itsestään,
omista sanoistaan, teoistaan ja ajatuksistaan.
Jos ihan jokaikinen sen tekisi:
keskittäisi kaiken voimansa omaan ytimeensä,
niin rauhaan ei tarvitsisi enää kasvattaa.
Vaan rauha kasvaisi itsestään kuin ruoho
yli koko maan piirin.
- Susanna Rauno -
"Ole se muutos, minkä haluat nähdä
maailmassa toteutuvan."
- Mahatma Gandhi -
|
