Teemana maailmanlaajuinen vastuu
Globaalia vastuullisuutta yhteiskuntaan
Opetusministeriö pyrkii edistämään globaalin vastuullisuuden jalkautumista yhteiskuntaan
26.11.2008 julkaisemallaan teoksella Kasvaminen globaaliin vastuuseen - yhteiskunnan toimijoiden
puheenvuoroja. Teos on tuotettu opetusministeriön keväällä 2007 käynnistämän projektin, Kasvaminen
maailmanlaajuiseen vastuuseen, tausta-aineistoksi.
|
Artikkelin kirjoittaja kauppatieteen tohtori Liisa Rohweder toimii kestävän kehityksen ja
vastuullisen liike-toiminnan yliopettajana HAAGA-HELIA amk:ssa. Hän toimii opetus-ministeriön
projektin Kasvaminen globaaliin vastuuseen ohjaus-ryhmän varapuheen-johtajana vastuu-alueenaan
yhteis-kunnalliset toimijat.
Rohweder toimii aktiivisesti kestävän kehityksen edistämiseksi ja on julkaissut aiheesta useita
kirjoja ja artikkeleita. Hän toimi vuosina 2004-2006 Ympäristöjohtamisen yhdistyksen hallituksen
puheenjohtajana.
Parhaillaan hän on Maailman Luonnon-säätiö WWF:n hallinto-neuvoston varapuheen-johtaja. Rohweder
edustaa Ammatti-korkeakoulujen rehtorineuvostoa Suomen kestävän kehityksen toimi-kunnassa.
|
Kasvaminen maailmanlaajuisen vastuuseen -projektin yhtenä tavoitteena on lisätä yhteiskunnan eri
toimijoiden välistä yhteistyötä sekä edistää kasvamista globaaliin vastuuseen niin muodollisen eli
formaalin, epämuodollisen eli nonformaalin kuin myös arkipäivän oppimisen eli informaalin oppimisen
puitteissa.
Formaalia koulutusta tarvitaan, mutta sen ulkopuolinen maailma on muotoutumassa yhä
keskeisemmäksi oppimisen – ja vastuullisuuteen kasvamisen tyyssijaksi (ks. lisää Kiilakoski 2008:
168).
Julkaisun, Kasvaminen globaaliin vastuuseen –yhteiskunnan toimijoiden puheenvuoroja, yhtenä
keskeisenä tavoitteena on lisätä globaalikasvatuksen laatua ja vaikuttavuutta edistämällä
keskustelua yhteiskunnallisten toimijoiden oikeuksista, vastuista ja velvollisuuksista.
Julkaisun tavoite on näin ollen Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen -projektin
asettamiskirjeen mukainen, eli ”avata ihmisten silmät ja mieli maailman todellisuudelle, herättää
heidät toimimaan kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien, oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman
maailman sekä elinvoimaisen ympäristön puolesta.”
Julkaisemallaan teoksella opetusministeriö peräänkuuluttaa yhteiskunnan eri toimijoita
edistämään käytännön tasolla hyvän elämän edellytyksiä niin yksilöinä kuin myös yhteiskunnallisina
toimijoina.
|
Julkaisu ei anna yhtä oikeaa vastausta siihen, mitä globaali vastuullisuus on tai miten
sitä tulisi edistää, vaan se tarjoaa erilaisia näkökulmia maailmasta sekä muista ihmisistä ja
luonnosta välittämisestä.
Globaalia vastuullisuutta edistävä päätöksenteko ja parhaiden ratkaisujen löytäminen on
monimutkaista, koska tietoa ja asiantuntijoita on paljon. Lisäksi monet päätökset liittyvät
arvoihin ja arvostuksiin.
Globaalia vastuullisuutta edistävien periaatteiden toteuttaminen edellyttää irtaantumista
perinteisestä lokeroituneesta ajattelusta, koska kysymys on eri aloille linkittyvästä sekä eri
aloja ja eri toimijoita yhteen nivovasta asiasta.
Tarvitaan yhteiskunnallisten sektoreiden ja yksilöiden välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä
(Rohweder 2008: 10).
Julkaisu jakaantuu sisällöllisesti neljään päälukuun, jotka ovat Oikeudenmukaisuuden haasteet
globaalin vastuullisuuden herättäjinä, Erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen vastuullisuuteen
kasvamisen edellytyksenä, Median rooli vastuullisuuteen kasvamissa ja Kohti globaalia
vastuullisuutta.
Julkaisussa esitettävien monipuolisten ja osin ristiriitaistenkin puheenvuorojen tavoitteena
on lisätä yhteiskunnallista keskustelua koulutuksen, tutkimuksen, elinkeinoelämän,
kansalaisjärjestöjen ja median vastuista ja velvollisuuksista globalisaation ja kestävän kehityksen
edistämisessä.
Tavoitteena on tarjota lukijalle eväitä pohtia päätösten ja toimintojen arvopohjaa
ihmisoikeuksien, demokratian, monikulttuurisuuden, yksilöiden oikeuksien kunnioittamisen sekä
ympäristön elinkelpoisuuden säilyttämisen näkökulmista.
Julkaisu antaa välineitä tiedostaa julkilausuttujen arvojen ja toimintaperiaatteiden sekä
todellisuuden välisiä ristiriitoja ja lähestyä niitä kriittisesti – välineitä sisäistää ja
hahmottaa, mitä globaali vastuullisuus voisi olla arkipäivän toiminnoissa.
Julkaisun perimmäisenä tavoitteena on kannustaa yhteiskunnallisia toimijoita niin
yksittäisinä kansalaisina kuin myös osana heidän edustamiaan organisaatioita tai yhteisöjä
vuorovaikutteiseen oppimiseen ja avoimuuteen.
Oikeudenmukaisuuden haasteita
Ensimmäisessä pääluvussa, Oikeudenmukaisuuden haasteet globaalin vastuullisuuden herättäjinä,
käsiteltävät teemat - ihmisten hyvinvointi ja taloudellinen toiminta, ilmastonmuutos, metsävarat
sekä ruokaturva - liittyvät Suomen kehityspoliittisen ohjelman problematiikkaan ja ovat keskeisessä
asemassa myös Suomen kansallisessa kestävän kehityksen strategiassa sekä YK:ssa yleisesti
hyväksyttyjen vuosituhattavoitteiden toteuttamisessa.
Käsiteltävät teemat ovat konkreettisia esimerkkejä globaaliin vastuuseen liittyvistä haasteista,
joiden ratkaiseminen edellyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisten
vastuullisuutta toisia ihmisiä ja luontoa kohtaan. (ks. lisää Globalisaation hallinnan ja
ihmiskuntapolitiikan suhteesta: Suomen kehityspoliittinen ohjelma 2007).
Ajankohtaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi miten käsitellä kasvavia tuloeroja kansallisesti ja
globaalisti, miten riisua rahalta ominaisuus olla kaiken kattava arvon mittari, voidaanko köyhyyttä
vähentää taloudellisesti kannattavalla tavalla, miten siirtyä ilmastonmuutoksen hillinnässä
sivustakatsojasta toimijaksi, mikä on metsien arvo erilaisissa olosuhteissa eläville ihmisille ja
mitkä ovat elintarviketuotannon rajat ja kestävyys globaalissa kontekstissa.
Globalisaatiokehityksen myötä eettisten menettelytapojen pohdinta on korostunut ja kysymys
globaalista vastuusta on noussut yhä vahvemmin esiin. Eri alojen ja toimintojen vastuullisuuden
punnitseminen on lähes päivittäin esillä mediassa ja lehtien otsikoissa.
Pohdinta ei liity ainoastaan filosofiseen, humanistiseen tai poliittiseen keskusteluun, vaan
vastuullisuus on saanut tärkeän sijan myös esimerkiksi elinkeinoelämän piirissä.
Oikeudenmukaisuuden haasteet globaalin vastuullisuuden herättäjänä -luku antaa lukijalle eväitä
pohtia, mitä on oikeudenmukaisuus ja miten globaalia vastuullisuutta tulisi toteuttaa niin
yksilötasolla kuin myös yhteiskunnallisten toimijoiden tasolla.
Erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen
Julkaisun toisessa pääluvussa, Erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen vastuullisuuteen
kasvamisen edellytyksenä, käsitellään erilaisuuden hyväksymistä ja vuorovaikutteista
päätöksentekoa, jotka ovat keskeisiä elementtejä globaalissa vastuullisuudessa.
Demokratia ja toimiva kansalaisyhteiskunta edellyttävät dialogia, koordinaatiota ja yhteistyötä
kaikkien toimijoiden välillä.
Lisäksi vastuullisen kansalaisyhteiskunnan perusedellytyksiä ovat ihmisoikeuksien
kunnioittaminen sekä kulttuurisen moniarvoisuuden ja kulttuuristen oikeuksien hyväksyminen.
Erilaisuuden hyväksyminen on sidoksissa kulttuurien kunnioittamiseen sekä tasa-arvoiseen
vuorovaikutukseen erilaisten kulttuurien kanssa.
Perinteisesti kulttuurisina oikeuksina on pidetty oikeuksia liittyen kulttuurisiin, kielellisiin
ja kansallisiin vähemmistöihin tai luomisen taiteellisiin, ilmauksellisiin ja intellektuelleihin
muotoihin.
Reilu kulttuuri merkitsee ihmisten kulttuuristen oikeuksien toteutumista ja tasa-arvoista
osallisuutta kulttuurisessa merkityksenannossa ikään, sukupuoleen, kieleen, vammaisuuteen,
vähemmistöasemaan, etniseen, uskonnolliseen tai kulttuuriseen taustaan katsomatta (ks. lisää
Koivunen 2008; Räsänen 2008).
Ihmisoikeudet antavat meille periaatteet, joita vastaan me voimme arvioida omaa ja muiden
kulttuureita sekä puntaroida arvojamme ja valintojamme. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää
kulttuurien välistä tasa-arvoista vuoropuhelua, ja se on keskeinen osa globaalia
vastuullisuutta.
Globaali vastuullisuus edellyttää vuorovaikutteista päätöksentekoa yhteiskunnan eri toimijoiden
välillä.
Esimerkiksi yritysten tulee kommunikoida ”hyvän yrityskansalaisuuden” periaatteita noudattaen
omassa toimintaympäristössään. Globalisaatiokehityksen myötä kuluttajien on yhä helpompi saada
reaaliaikaista tietoa ostamiensa tuotteiden alkuperästä, siitä kuka ne on valmistanut ja
millaisissa työoloissa.
Huonot työolot ja alipalkkaus sekä laittoman ja järjestäytymättömän työvoiman hyväksikäyttö ovat
viime vuosina nousseet usein uutisiin ja siten myös vaikuttaneet ihmisten kiinnostukseen näitä
asioita kohtaan.
Monikansallisten yritysten toiminta on voimakkaasti sidoksissa globaaliin vastuuseen muun muassa
ihmisoikeuksien kunnioittamisen näkökulmasta.
Myös kansalaisten aktiivista osallistumista tarvitaan. Kansalaisten vastuullisuudentunnon
kehittymiselle on ensiarvoisen tärkeää, että he voivat osallistua päätöksentekoon.
Monet ihmisoikeuksiin ja ympäristökysymyksiin keskittyneet kansalaisjärjestöt ovat tarjonneet
kansalaisten mielipiteille ja vaikuttamisyrityksille kanavia jo vuosia.
Lisäksi spontaanit kansalaisliikkeet nostavat usein esille tärkeitä ja laiminlyötyjä ongelmia.
Kansalaisliikkeiden mahdollistama yhteisöllisyyden kokeminen ja yhteisöön kuuluminen ovat tärkeitä
lähtökohtia erilaisuuden hyväksymisessä sekä globaaliin vastuuseen kasvamisessa.
Media vastuullisuuteen kasvamisessa
Kolmas luku, Median rooli vastuullisuuteen kasvamisessa, käsittelee median keskeistä roolia
informaalisena globaalikasvatuksen areenana. Mediassa on käsitelty globaaleja kysymyksiä jo
kauan.
Media laajensi kuvaamme maailmasta ja erityisesti kehitysmaista 1960- ja 1970-luvuilla, kun
alettiin puhua kansainvälisestä solidaarisuudesta.
Maailmassa tapahtuneet muutokset 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa toivat mediaan
ihmissoikeuksiin, kestävään kehitykseen, suvaitsevaisuuteen, kansainväliseen turvallisuuteen ja
lopulta globalisaatioon liittyviä teemoja.
Maahanmuuton lisääntyessä 1990-luvun alusta lähtien kansainvälisyys alkoi näkyä selvemmin myös
suomalaisessa katukuvassa.
Maahanmuuttajien ja suomalaisten välisistä konflikteista on uutisoitu ja kirjoitettu yhä
kiihtyvään tahtiin, eikä aina siten, että se olisi lisännyt erilaisuuden hyväksymistä tai
positiivisia asenteita monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta kohtaan.
Kysymys on näkökulmasta tai painotuseroista. Medialla on käytettävissään monipuolinen
työkalupakki kansalaisten yhteiskunnallisen tietoisuuden lisäämiseksi.
Tekemillään valinnoilla media voi edistää niin kansalaisten kuin myös esimerkiksi
elinkeinoelämän halukkuutta työskennellä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan ja maailman puolesta
(Rohweder 2008: 124).
Median vaikutukset näkyvät tiedollisella, toiminnallisella ja emotionaalisella tasolla.
Onnistuessaan media auttaa meitä hahmottamaan ja tarkastelemaan maailmaa eri näkökulmista sekä
lisää taitoamme eläytyä toisenlaisissa olosuhteissa elävien ihmisten osaan.
Mediassa käsiteltävillä globaaliin vastuullisuuteen liittyvillä näkökohdilla on vaikutusta
kansalaisten ajattelu- ja toimintatapoihin, sillä nyky-yhteiskunnassa suuri osa poliittisesta
keskustelusta ja mielipiteenvaihdosta käydään nimenomaan mediassa.
Yhteiskunnan eri toimijat tarvitsevat yhä enemmän kulttuurista ja poliittista taitoa neuvotella
muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa siitä, miten globaalista taloudesta saatavia hyötyjä
voidaan toteuttaa ja jakaa oikeudenmukaisesti.
Luvussa nousee esille, että globaaliin vastuullisuuteen kasvamisen näkökulmasta on tärkeää,
että mediassa tarjotaan tietoa monesta eri näkökulmasta, ja että asioita tarkastellaan rakentavan
kriittisesti.
Globaaliin vastuuseen liittyvien asioita tulisi käsitellä muihin yhteiskunnallisiin asioihin
integroituna eikä sirpaleisesti omilla palstoillaan.
Esimerkiksi yritysten aiheuttamien ympäristövaikutusten uutisointi päivälehdessä erillisillä
ympäristösivuilla ei edistä lukijoiden kykyä hahmottaa ympäristövaikutusten yhteyttä taloudellisiin
ja sosiaalisiin näkökohtiin.
Uutisoinnissa olisi hedelmällistä keskittyä entistä enemmän ratkaisukeskeisiin
lähestymistapoihin, jolloin huomiota kiinnitetään sellaisiin lähestymistapoihin ja positiivisiin
esimerkkeihin, joilla ongelmat voidaan saada hallintaan.
Esimerkiksi köyhyyteen tai ilmastonmuutokseen liittyvä uutisointi on usein hyvin
ongelmakeskeistä. Pelkkien ongelmien esittäminen voi aiheuttaa voimattomuuden tunnetta. Ihminen
kokee tällöin, että hänen ei enää kannata ponnistella, koska mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä.
Onko globaalille vastuulle tilaa?
Neljännessä luvussa, Kohti globaalia vastuullisuutta, pohditaan uudenlaista kasvatuksen maailmaa
ja sitä, onko globaalille vastuullisuudelle siinä tilaa.
Ihmisoikeuksia pohdittaessa globaalin vastuun näkökulmasta tulee selventää oikeuksien,
vapauksien ja velvollisuuksien välistä suhdetta.
Jos ajatus yksilöiden yhtäläisestä vapaudesta ja oikeudesta perushyvinvoinnin tavoitteluun
otetaan vakavasti, nykytilannetta ei voi millään mittapuulla pitää oikeudenmukaisena (ks. lisää
Gylling 2008: 161).
Globaalin etiikan mahdollisuudesta on pitkään puhuttu, mutta näyttää siltä, että ihmisoikeuksien
ja velvollisuuksien rajoista on vaikea päästä yksimielisyyteen sekä teoreettisella että myös
käytännön tasolla.
Vastuullisuus edellyttää hyvän elämän ja luonnon kunnioittamista. Toimintamme globaalin
vastuullisuuden edistämiseksi tulisi perustutua kestävään kehitykseen sekä erilaisuuden
ymmärtämiseen ja arvostamiseen.
Tässä keskeistä on paitsi globaalien kokonaisuuksien hahmottaminen myös oman toiminnan
mikrotason vaikutusten ymmärtäminen (Melen-Paaso 2008:158).
Ministeri Wallin kirjoittaa kirjan päätösartikkelissa, että “tulevaisuus ei ole jotain, joka
vääjäämättä tapahtuu, vaan me luomme sen tekemällä valintoja ja sen vuoksi meidän ei kannata
viivytellä, vaan toimia konkreettisella tasolla globaalin vastuullisuuden edistämiseksi” (Wallin
2008: 170).
Kirja kannustaa meitä avaamaan ikkunoita maailmaan ja ymmärtämään, että meidän kaikkien
valinnoilla ja teoilla on merkitystä.
Lisätietoa teoksen julkistamisseminaarista
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun verkkosivuilla.
Kirjallisuus
Gylling, H-A (2008). Globaali etiikka – mahdollisuus vai mahdottomuus. Teoksessa Rohweder, L.
(toim): Kasvaminen globaaliin vastuuseen –yhteiskunnan toimijoiden puheenvuoroja. Opetusministeriön
julkaisuja 2008:40, ss. 161-167.
WWW.minedu.fi/OPM/Julkaisut, Käyttöpäivämäärä 26.11.2008.
Kiilakoski, T. (2008). Avoimet oppimisympäristöt vastuullisuuteen kasvamisen areenoina.
Teoksessa Rohweder, L. (toim): Kasvaminen globaaliin vastuuseen –yhteiskunnan toimijoiden
puheenvuoroja. Opetusministeriön julkaisuja 2008:40, ss.168-169.
WWW.minedu.fi/OPM/Julkaisut, Käyttöpäivämäärä 26.11.2008.
Koivunen, H. (2008). Reilu kulttuuri? Kulttuuripolitiikka kulttuuristen oikeuksien
toteuttamisen välineenä. Opetusministeriön Etusivu -verkkolehti.
http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2008/1004/reilu.html,
Käyttöpäivämäärä 05.10.2008.
Melen-Paaso, M. (2008). Kohti globaalia vastuullisuutta – Johdanto. Teoksessa Rohweder, L.
(toim): Kasvaminen globaaliin vastuuseen –yhteiskunnan toimijoiden puheenvuoroja. Opetusministeriön
julkaisuja 2008:40, ss. 158-160.
WWW.minedu.fi/OPM/Julkaisut, Käyttöpäivämäärä 26.11.2008.
Rohweder, L. (2008). Kirjan toimittajan alkusanat. Teoksessa Rohweder, L. (toim): Kasvaminen
globaaliin vastuuseen –yhteiskunnan toimijoiden puheenvuoroja. Opetusministeriön julkaisuja
2008:40, ss. 9-12.
WWW.minedu.fi/OPM/Julkaisut, Käyttöpäivä 26.11.2008.
Räsänen, R. (2008). Kasvaminen kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja globaaliin vastuuseen.
Opetusministeriön Etusivu –verkkolehti.
http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2008/1001/globaalivastuu.html,
Käyttöpäivämäärä 25.11.08.
Suomen kehityspoliittinen ohjelma (2007). Valtioneuvoston periaatepäätös 2007.
Ulkoasiainministeriö.
http://formin.finland.fi/Public/download.aspx?ID=22346&GUID={C8A2F682-07F8-413A-B7C5-8CBB52EB9D8D}
, Käyttöpäivämäärä 25.11.2008.
Wallin, S. (2008). Kohti globaalia vastuullisuutta. Teoksessa Rohweder, L. (toim): Kasvaminen
globaaliin vastuuseen –yhteiskunnan toimijoiden puheenvuoroja. Opetusministeriön julkaisuja
2008:40, ss. 170-172.
WWW.minedu.fi/OPM/Julkaisut, Käyttöpäivä 26.11.2008.
Teemasta aiemmin kirjoitettua
|
