Teemana maailmanlaajuinen vastuu
|
Opetusministeriön keväällä 2007 asettama projekti
Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen / Fostran till globalt ansvar on vuoden
aikana muovautunut jatkuvan oppimisen ja kehittymisen periaatteen mukaisesti.
Vuonna 2007 keskityttiin projektin käsitteellisen ja teoreettisen perustan ja
viitekehyksen luomiseen.
Keväällä 2008 projekti jakaantui varsinaisen projektin toimintoihin, kuten
seminaareihin ja työpajoihin, ja projektin ohjausryhmän suunnittelevaan ja tuloksia analysoivaan
työhön. Projektin työnimeksi on muotoutunut 'globaalivastuu-projekti' ; ohjausryhmän näkemyksen
mukaan globaalikasvatuksella edistetään kasvamista maailmanlaajuiseen vastuuseen, eli globaalia
vastuullisuutta.
Opetusministeriön globaalivastuuprojektin 2007-2009 tavoitteena on lisätä Suomessa
- globaalikasvatuksen laatua ja vaikuttavuutta
- tietoisuutta globalisaation monista ilmentymistä
- kansalaisten aktiivisuutta toimia ihmisoikeuksien sekä oikeudenmukaisemman ja
tasa-arvoisemman maailman puolesta.
Globaalivastuuprojektin kohderyhmänä on koko yhteiskunta, jossa avaintoimija on
kansalainen. Kansalaisten keskeinen inhimillinen toiminto on oppiminen - opimme koko ajan ja läpi
elämämme. Oppiminen on formaalia, nonformaalia tai informaalia..
Formaali oppiminen tapahtuu koulutusjärjestelmän puitteissa. Formaalin eli
muodollisen koulutuksen ulkopuolella on paljon oppimiseen tähtäävää toimintaa, joka on
järjestettyä, mutta jossa ei useinkaan jaeta todistuksia. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on
osa vapaasta sivistystyöstä ja kansalaisjärjestötoiminnasta, joissa tapahtuu
nonformaalia oppimista. Näiden kahden järjestetyn toiminnan ulkopuolella on
informaali oppiminen, jota usein kutsutaan arkipäivän oppimiseksi. Tällöin
oppiminen tapahtuu usein huomaamatta, jonkin toisen toiminnan sivutuotteena. Tietokonepelejä
pelatessa karttuu englannin kielen taito. Urheiluseuroissa oppii ryhmätaitoja. Taidenäyttelyissä
saa elämyksiä. Etusivu-verkkolehdessä 19.8.2008 taidekasvattaja Päivi Venäläinen toteaa
nykytaiteesta oppimisympäristönä mm. seuraavan: "...Tilanteissa, joissa nuori pohtii esimerkiksi
nykytaiteen teoksen kummallisuutta, hän tarkastelee myös itseään. Hän muodostaa mielipiteitä ja
perusteluja niille. Hän miettii, miksi hän ajattelee niin kuin ajattelee....".
Opetusministeriön globaalivastuuprojektissa on tähän mennessä ensisijaisesti käsitelty
formaalia ja nonformaalia oppimista. Olemme siis liikkuneet opetusministeriön
koulutus- ja tiedepolitiikan osaston (KTPO) toiminta-alueella
. Syksyllä 2008 tulemme projektissa paneutumaan myös informaaliseen ja
elämykselliseen oppimiseen. Tulemme siis liikkumaan opetusministeriön
kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston (KUPO) toiminta-alueella.
Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen -projektin vaiheita on lokakuusta 2007 alkaen voinut
seurata joka toinen viikko ilmestyvän opetusministeriön
Etusivu-verkkolehden artikkelipalstalta Teemana maailmanlaajuinen vastuu. Näin
myös jatkossa. Syksyn ensimmäiset artikkelit Etusivu-verkkolehden teemapalstalla tulee
käsittelemään opetusministeriön kulttuuripolitiikan, liikuntapolitiikan ja nuorisopolitiikan
toimialoja maailmanlaajuisen vastuun edistämisessä.
Monica Melén-Paaso
opetusneuvos
projektinjohtaja
|
Mikko Cortés Téllez: Globaali vastuu kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikassa
Ihmisoikeudet, kestävä kehitys, ympäristö,
saavutettavuus, medialukutaito sekä yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus ovat viime vuosina tulleet
voimakkaammin osaksi myös valtion kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikkaa. Erilaisia
strategioita ja toimenpideohjelmia laaditaan. Projekteja viritellään. Yhteistä tavoitetta kaikelle
tälle voidaan kuvata vaikkapa kasvamiseksi maailmanlaajuiseen vastuuseen.Virallisen
koulutusjärjestelmän ulkopuolella taide-, liikunta- ja nuorisotyö ovat niitä harvoja areenoita,
joita julkishallinto voi käyttää globaalin kasvatuksen välineinä. Esimerkiksi järjestötoiminnan
tukemisen myötä valtio voi avustuspolitiikallaan vaikuttaa kansalaisyhteiskuntaan - erityisesti
siihen, millaisia arvoja kansalaistoimintaan osallistuville välitetään.
Onko puhe globaalista vastuusta, monimuotoisuuden edistämisestä ja ihmisoikeuksista vain
sanahelinää vai tuottaako se jotain konkreettista? Ainakaan strategioista, toimenpideohjelmista tai
muista linjauksista ei ole puutetta.
Esimerkiksi kulttuurin ja taiteen alueella julkaistiin vuonna 2006 kirja, jossa pohdittiin
kulttuurin etiikkaa ja kulttuurisia oikeuksia Reilu kulttuuri -nimikkeellä. Samana vuonna
opetusministeriö laati vuosille 2006-2010 toimenpideohjelman taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden
parantamiseksi. "Viisivuotissuunnitelma" kattaa saavutettavuuden sekä vammaisten että eri etnisten
ryhmien kannalta katsottuna. Väliarvio saavutettavuusohjelman toteutumisesta on parhaillaan työn
alla opetusministeriössä.
Kulttuurin etiikka, kulttuuriset oikeudet ja saavutettavuus ovat pikku hiljaa tulleet myös
osaksi muita, yleisempiä taide- ja kulttuuripoliittisia strategioita sekä taiteenalakohtaista
työtä. Mainittakoon, että esimerkiksi Suomen musiikkineuvosto on laatimassa strategiaa musiikin
monimuotoistumisen tukemiseksi. Kulttuurin monimuotoistumiseen on reagoitu myös määrärahapuolella.
Monikulttuurisuuden tukemiseen jaetaan vuosittain opetusministeriöstä erillistä määrärahaa.
Saamenkielistä kulttuuria tuetaan vielä erikseen. Samoin vammaiskulttuurin ja kulttuurin
saavutettavuuteen on suunnattu erillinen määräraha. Samoin esimerkiksi museoita sekä
opetusministeriön tukemien kulttuuritapahtumien järjestäjiä on kannustettu ottamaan
yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuuskysymykset paremmin huomioon osana toimintaansa.
Liikuntapolitiikassa eettiset kysymykset, maahanmuutto, sukupuolten tasa-arvo ja
ympäristökysymykset ovat olleet esillä jo useiden vuosien ajan. Liikuntalain mukaan "lain
tarkoituksena on liikunnan avulla edistää tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta sekä tukea kulttuurien
moninaisuutta ja ympäristön kestävää kehitystä". Teemoja on korostettu sekä liikunnan
strategioissa, liikuntajärjestöjen tulosperusteisessa avustamisessa että erillisissä hankkeissa.
Työ on kuitenkin osoittautunut vaativaksi. Yksi syy tähän lienee läpäisyperiaatteella
toteutettavaksi tarkoitettujen yhteiskuntavastuutavoitteiden moninaisuus - liian monet prioriteetit
syövät elintilaa toisiltaan. Lisäksi ainakin osa liikuntajärjestöistä on tottunut ajattelemaan
eettisten kysymysten ja monimuotoisuuden huomioon ottamista projektinomaisena, perustoiminnasta
erillisenä asiana.
Myös nuorisopolitiikassa globaalilla vastuulla on nykyisin vahva sija. Vuonna 2006 annetun
nuorisolain mukaan lain toteuttamisen "lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu,
yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä
ympäristön ja elämän kunnioittaminen". Lakiin perustuu myös hallituskausittain laadittava lapsi- ja
nuorisopoliittinen kehittämisohjelma. Ensimmäisessä, vuonna 2007 hyväksytyssä ohjelmassa
moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja kestävän elämäntavan teemat ovat esillä laajasti.
Kansainvälisyys- ja suvaitsevaisuuskasvatuksesta on kehittämisohjelmassa oma kohtansa.
Eri vähemmistöjen, erityisesti eri etnisten ryhmien oman nuorisotoiminnan tukeminen
opetusministeriöstä, nuorisotyön määrärahoista, on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Samoin
erityisesti nuorille tarkoitetut ihmisoikeus- ja suvaitsevaisuuskasvatushankkeet ovat olleet
lisääntymään päin.
Paljon siis on jo tehty, mutta vielä on työtä jäljellä. On helppo havaita, että
opetusministeriön tulos-, informaatio- ja budjettiohjauskeinot sekä avustuspolitiikka sopivat hyvin
globaalin vastuun edistämiseen. Työvälineitä riittää, kysymys on siitä kuinka tarmokkaasti niihin
tartutaan.
Teemasta aiemmin kirjoitettua:
Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen / Fostran till globalt ansvar - projekti on avannut
keskustelun opetusministeriön Etusivu-verkkolehdessä projektin aiheeseen liittyvistä kysymyksistä.
Mikäli lukijoilla on näkökohtia aiheeseen, joita haluaisitte käsiteltävän, voitte lähettää siitä
palautetta osoitteella
opmkirjaamo@minedu.fi otsikolla "globaalivastuu".
Toivomme kirjoitusten olevan lyhyitä ja ytimekkäitä.
|
