Kirkolliskokouksen edustajat valittiin nelivuotiskaudelle

		Uuden kirkolliskokouksen toimikausi on 2008-2012. Se kokoontuu ensimmäiseen istuntoonsa Turkuun 5.-9.5.2008.

Kirkolliskokous on evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, johon kuuluvat vaaleilla valittavien edustajien lisäksi piispat, saamelaiskäräjien valitsema saamelaisten edustaja ja valtioneuvoston edustaja. Se käsittelee kirkon uskoa ja oppia, lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta ja päättää myös luterilaisen kirkon suhteista muihin kirkkoihin. Kirkolliskokous kokoontuu Turussa viikoksi toukokuussa ja marraskuussa.

- Kirkolliskokouksella on aika paljon valtaa. Ilman kirkolliskokouksen tahtoa ei voida säätää kirkkolakia. Tämä tuo kirkolliskokoukselle yhteiskunnallista painoarvoa, arvioi kirkolliskokouksen sihteeri Kari Ventä. Suomessa kirkkolain sisällöstä päättää kirkolliskokous. Sen jälkeen lakiesitys menee eduskuntaan, joka joko hyväksyy tai hylkää esityksen. Eduskunta ei voi tehdä muutoksia lain sisältöön.

Uuden kirkolliskokouksen toimikausi on 2008-2012. Se kokoontuu ensimmäiseen istuntoonsa Turkuun 5.-9. toukokuuta. Tulevan kirkolliskokouksen tärkeänä työnä Ventä näkee kirkon virkamiesoikeudellisten sääntöjen saattamisen ajan tasalle. Hänen mukaansa on ongelma, että kirkon virkamiesoikeus on vanhentunutta lainsäädäntöä. Se tulee perustuslain mukaan tulee siirtää lain tasolle. Esityksen arvellaan tulevan marraskuun 2008 istuntoon.

Seuraava kirkolliskokous käsittelee muun muassa kirkollisen rakennussuojelun kehittämistä, kirkon jäsentietojärjestelmän uusimista, diakonian virkaa, parisuhdelain vaikutuksia kirkossa, hallinnon uudistamista ja kirkkolainsäädännön kokonaiskodifiontia.

Lähes puolet edustajista on uusia

- Kirkollinen päätöksenteko on monimutkainen prosessi, jossa on opeteltava miten asioita viedään eteenpäin ja miten ajetaan jotain asiaa. Väljät ryhmittymät kirkolliskokouksessa saavat aikaan sen, että uusien edustajien on vaikeaa päästä sisälle. Ryhmät eivät näy, vaan työ vaatii pitkän sisäänajon, ennen kuin ne oppii ymmärtämään. Ryhmät muotoutuvat välillä esimerkiksi paikallisesti, välillä kirkkopoliittisten sidosryhmien mukaan, Ventä kuvailee.

Lähes puolet kirkolliskokoukseen valituista edustajista on uusia. Uuteen kirkolliskokoukseen valitut edustajat toivovat uusia avauksia, hyvää työilmapiiriä, suvaitsevaisuutta ja ratkaisua pitkään esille olleisiin kysymyksiin.

Jyväskyläläinen tutkija Signe Jauhiainen (26) on kirkolliskokouksen nuorin edustaja. Jauhiainen kantaa huolta kirkon merkityksestä nuorten aikuisten elämässä.

- Toivon uuden kirkolliskokouksen suhtautuvan vakavasti siihen, että niin monet nuoret aikuiset eroavat kirkosta. Kirkolliskokouksen olisi ryhdyttävä miettimään ja tekemään uusia avauksia tässä asiassa. Kirkosta pitäisi tulla myös nuorille aikuisille varteenotettava vaihtoehto.

Vantaalainen seurakuntaneuvos Matti Sollamo (67) oli aiemmin kaksi kautta kirkolliskokouksessa ja asettui taustaryhmän toivomuksesta uudelleen ehdolle yhden välikauden jälkeen.

- Toivon, että uudessa kirkolliskokouksessa rakkaus ja suvaitsevaisuus kulkisivat käsi kädessä. Kirkolliskokouksen pitäisi tukea vahvasti aikaisemmin tehtyä naispappeuspäätöstä. Mielestäni kirkon etu on se, että hän joka ei naispappeutta hyväksy, lähtisi kirkosta pois. Pitkään jatkuva sisäinen kiistely asiasta saa yhä enemmän ihmisiä eroamaan kirkosta. Toivon myös, että homopareille annettaisiin kirkollinen siunaus.

Kirkkoherra Pekka Huokuna (47) Mikkelin maaseurakunnasta korostaa kirkolliskokouksen työilmapiiriä ja roolia.

- Toivon, että työskentelykulttuuri ja yhteishenki olisi hyvä erimielisyyksistä huolimatta. Minulla oli erittäin hyvä kokemus edeltävältä kaudelta 2000 -2004, jolloin kirkolliskokous pystyi tekemään töitä järkevästi yhdessä, vaikka mielipiteet erosivatkin. Kirkolliskokouksessa on mahdollisuus vaikuttaa, siellä on laaja edustus eri ryhmistä ja alueilta eri puolilta Suomea. Kirkolliskokouksen päätöksillä on myös suuri merkitys seurakunnan toimintaan ja arkeen.

Vt. toimialajohtaja Kaisa Rönkä (63) Kotkasta toivoo, että kirkolliskokous pääsisi ratkaisuun vaikeissa kysymyksissä, esimerkiksi virkakysymyksessä.

- Kirkon pitäisi keskittyä selkeämmin perustehtävään, ei sisäisiin erimielisyyksiin, kuten kirkon julkisuuskuva usein välittää.
Rönkä nostaa uudessa kirkolliskokouksessa käsiteltävistä asioista esille kirkkolain kokonaisuudistuksen.

- Tavoitteena on että uudistus selkeyttäisi kirkon toimintaa ja päätöksentekoa ja yksinkertaistaisi hallintoa. Kuntarakenne on muutoksessa ja se vaikuttaa paljon seurakuntiin, mikä myös on otettava lain uudistuksessa huomioon.

Hiippakuntavaltuustot valittiin toisen kerran

Samaan aikaan luterilaisen kirkon uuden kirkolliskokouksen kanssa valittiin yhdeksään hiippakuntaan hiippakuntavaltuustot. Osa ehdokkaista pyrki sekä kirkolliskokoukseen että hiippakuntavaltuustoon. Noin kolmannes tuoreista kirkolliskokousedustajista valittiin myös oman hiippakuntansa hiippakuntavaltuustoon.

Kirkon hiippakunnissa toimivien hiippakuntavaltuustojen tehtävänä on tukea toimintaa omalla lähialueella. Hiippakuntien pääkaupunkeja ovat Turku, Tampere, Oulu, Mikkeli, Porvoo, Kuopio, Lapua, Helsinki ja Espoo. Hiippakuntavaltuustot valittiin nyt toista kertaa, ja ne korvaavat aiemmat hiippakuntakokoukset.

Hiippakuntavaltuuston jäseninä on 14 maallikkoa ja 7 pappia, jotka kokoontuvat 2-4 kertaa vuodessa. Heidät kaikki valitaan vaaleilla.

- jl

Lähde: Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteet

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta