Kansanedustajat kysyvät 
- valtioneuvosto vastaa

		Alkuperäiset kysymykset vastauksineen julkaistaan eduskunnan verkkosivuilla.

Dopingin rikokset ja rangaistukset puntarissa

Kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallströmin (kok) kirjallinen kysymys liittyy dopingaineiden käytön kriminalisoinnin selvittämiseen. Hallituksen työnjaon mukaan kysymykseen vastasi oikeusministeri Tuija Brax.

Dopingaineiden käytön säätäminen rangaistavaksi olisi osoitus yhteiskunnan paheksuvasta suhtautumisesta epärehellisten keinojen käyttöön urheilussa. Kriminalisointia ei voida kuitenkaan perustaa pelkästään paheksuttavuuteen, vaan kyseisen toiminnan on myös aiheutettava vaaraa muillekin kuin tekijälle itselleen, Brax kirjoittaa vastauksessaan.

Rikoslaissa säädetään rangaistaviksi dopingaineiden laiton valmistus, maahantuonti ja levittäminen sekä hallussapito levittämistarkoituksessa. Dopingaineen hallussapito saattaa olla rangaistavaa myös laittomaan tuontitavaraan ryhtymisenä, jos henkilö hankkii tai pitää hallussaan salakuljetetuksi tietämäänsä dopingainetta. Muissa tapauksissa hallussapito ei ole rikoslain perusteella rangaistavaa. Dopingaineiden käyttöä ei ole säädetty rangaistavaksi, mutta huumausaineiksi luokiteltujen urheilun sisäisissä säännöissä kiellettyjen aineiden käyttö voi olla rangaistavaa huumausaineen käyttörikoksena.

Dopingaineiden käytön jättämistä rankaisemattomaksi perusteltiin sillä, että käytön ei ole aukottomasti todettu aiheuttavan vaaraa kuin käyttäjän omalle terveydelle. Oman terveyden vaarantaminen ja vahingoittaminen on säädetty rangaistavaksi erittäin harvoin. Dopingaineiden käytön säätämisellä rangaistavaksi saattaisi olla myös haitallisia terveydellisiä vaikutuksia, koska käyttäjät saattaisivat jättäytyä terveyspalvelujen ulkopuolelle.

Dopingista kiinnijääneille urheilijoille on mahdollista määrätä varsin tuntuvat seuraamukset, jotka perustuvat kansainvälisten ja kansallisten lajiliittojen sääntöihin, Maailman ja Suomen antidopingsäännöstöihin sekä Unescon urheilun dopingin vastaiseen yleissopimukseen ja Euroopan neuvoston dopingin vastaiseen yleissopimukseen. Kilpailukiellolla saattaa olla erittäin merkittävä taloudellinen vaikutus, kuten myös mahdollisia valmennustukipalautuksia, sopimussakkoja tai vahingonkorvauksia koskevilla velvollisuuksilla. Lisäksi kiinnijääminen on usein asia, jota käsitellään laajasti tiedotusvälineissä, jolloin käyttäjä joutuu kärsimään myös sosiaalisista sanktioista. Mahdolliset rikosoikeudelliset seuraamukset urheilun sisäisten seuraamusten lisäksi voisivat monissa tapauksissa merkitä kohtuutonta seuraamusten kasautumista.

Jos dopingaineiden käyttö säädettäisiin rikoslaissa rangaistavaksi, myös kilpaurheilussa ilmitulleet dopingtapaukset olisi tutkittava rikosasioina. Urheilun sisäisten säännöstöjen ja rikoslain määritelmät dopingaineista poikkeavat toisistaan. Nykyisin urheilijaa voidaan rangaista urheilun toimintakiellolla sellaisenkin dopingaineen käytöstä, jota ei rikoslaissa määritellä dopingaineeksi. Määritelmien erosta saattaisi aiheutua rajanveto- ja yhdenvertaisuusongelmia, jos vain rikoslaissa määriteltyjen dopingaineiden käyttö säädettäisiin rangaistavaksi. Silloinkin, kun kyse olisi sekä urheilun sisäisissä säännöstöissä että rikoslaissa kielletyn aineen käytöstä, olisi mahdollista, että näyttökynnyksen erilaisuudesta johtuen ratkaisut tuomioistuimessa ja urheilujärjestöissä poikkeaisivat toisistaan. Tämä saattaisi vähentää urheilujärjestöjen suorittaman dopingvalvonnan merkitystä.

Kuntourheilijoiden dopingaineiden käytön yleistymisestä Suomessa on löydetty viitteitä, mutta Braxin mukaan dopingaineiden käytön säätäminen rangaistavaksi ei ole sopiva keino puuttua tähän ongelmaan, sillä dopingaineiden käytön valvonta olisi ongelmallista. Dopingaineiden käyttö todetaan veri- tai virtsakokeella, jonka suorittamiseen tarvitaan laissa säädetty peruste tai testattavan suostumus. Tapaukset, joissa poliisi pystyisi osoittamaan todennäköisiä syitä dopingaineiden käyttöepäilylle tai muita päteviä perusteita testaamiselle, olisivat todennäköisesti harvinaisia. Dopingaineiden käyttö tulisi huippu-urheilun ulkopuolella ilmi varsin sattumanvaraisesti etupäässä vain muiden dopingrikosten, kuten dopingaineiden levittämisen, tutkinnan yhteydessä.

Kilpaurheilijoidenkin kohdalla valvonta kohdistuu eri tavalla huippu-urheilijoihin ja tavallisiin kilpaurheilijoihin. Suomen Antidopingtoimikunnan ja urheilujärjestöjen suorittamat testit kohdistuvat käytännössä vain huippu-urheilijoihin, sillä resurssit eivät riitä kaikkien kilpaurheilijoiden testaamiseen. Huippu-urheilijoiden kiinnijäämisriski rikosoikeudellisesti rangaistavasta dopingaineen käytöstä olisi siten huomattavasti suurempi kuin muiden kilpaurheilijoiden, mitä voidaan pitää yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena.

Braxin mukaan antidopingtyön kehittäminen ja sen rahoituksen lisääminen ovat tehokkaita keinoja dopingaineiden käytön ehkäisemiseksi. Erityisesti kuntourheilijoiden dopingaineiden käytön ehkäisemisessä antidopingtyö on tarkoituksenmukaisempaa kuin rikosoikeudellisen vastuun laajentaminen dopingaineiden käyttöön. Opetusministeriössä onkin suunnitteilla hanke antidopingtyön ulottamisesta myös kuntourheiluun.

kirjallinen kysymys 27/2008

Opintotuen takaisinperintäsysteemiin ei ole suunnitteilla muutoksia

Kansanedustaja Antti Kaikkosen (kesk) kirjallinen kysymys liittyy opintotuen takaisinperintään. Kysymykseen vastasi kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin, jonka vastuulle opintotukiasiat kuuluvat.

Vuotta 2006 koskeneessa tulovalvonnassa opintotuen vuositulo ylittyi lähes 42 000 opiskelijalla eli noin 13 prosentilla kaikista tuen saajista. Takaisinperintäehdotuksen saaneista noin 80 prosenttia joutuu maksamaan tukea takaisin. Opintolainaa ei peritä koskaan tulojen vuoksi takaisin. Takaisinperinnät ovat kasvaneet, mikä kertoo opiskelijoiden lisääntyneestä työssäkäynnistä.

Wallin muistuttaa, että opiskelijan omia tulorajoja korotettiin 30 prosenttia 1.1.2008 lukien hallitusohjelman edellyttämällä tavalla. Vuositulon ylittäessä enintään 220 euroa, liikaa maksettua tukea ei kuitenkaan peritä takaisin. Nämä muutokset tulevat lieventämään merkittävästi opiskelijan omiin tuloihin perustuvaa opintotuen tarveharkintaa. Uusia tulorajoja käytetään tehtäessä seurantaa vuoden 2008 tuloista vuonna 2010.

Opintotukilain mukaan opiskelijan omien tulojen perusteella takaisinperittäväksi määrätyn opintorahan ja asumislisän määrää korotetaan 15 prosentilla. Korotus on kertaluonteinen, eikä takaisinperittävälle summalle kerry muuta korkoa. Korotuksen tarkoituksena on osaltaan ohjata opiskelijaa palauttamaan liikaa saatu tuki määräaikaan mennessä, jolloin opiskelijalle ei tule korotusta maksettavaksi. Opiskelijan tulisi ensisijaisesti maksaa liikaa nostamansa tuki tukivuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

Wallin kirjoittaa vastauksessaan, että korotus on kohtuullinen, kun otetaan huomioon se, että takaisinperintä voi tapahtua vasta kahden vuoden kuluttua tuen maksamisesta, eikä takaisinperinnästä aiheudu muita kuluja vaikka sen maksaisi takaisin useassa erässä. Vakuudettoman pankkilainan todelliset vuosikorot ovat varsin korkeita, noin 8-15 %.

Tulovalvonta voidaan tehdä luotettavasti vasta verotuksen valmistuttua. Jos opiskelijan vuositulo ylittää opintotukilain mukaisen vapaan tulon rajan, opiskelijalle lähetetään päätösehdotus liikaa maksetun tuen takaisinperimisestä, koska Kelalla ei ole tietoa, mikä osa tuloista on saatu opiskeluaikana. Opiskelija voi tehdä 30 päivän kuluessa Kelalle uudelleenkäsittelypyynnön, jossa hän antaa selvityksen opinnoistaan ja siitä, milloin tulot on saatu.

Jos valvonnassa osoittautuu, että opiskelijan tulot ylittävät tukikuukausien määrään perustuvan vuositulorajan, peritään liikaa maksettu tuki takaisin. Opintojen aloittamisvuonna ennen opintojen aloittamiskuukautta tai opintojen päättymisvuonna tutkinnon suorittamiskuukauden tai opintotukeen oikeuttavien opintojen päättymisen jälkeen saatuja tuloja ei kuitenkaan oteta huomioon siltä osin kuin vapaa tulo ylittyisi niiden perusteella. Opiskelijan tulee itse huolehtia siitä, että hänen vuositulonsa eivät ylitä vuositulorajaa. Tuen perumisen, palauttamisen ja lakkauttamisen voi tehdä internetin kautta Kelan asiointipalvelussa. Nettipalveluna toimiva laskentatapahtuma-ohjelma helpottaa mahdollisen liikamaksun arvioimista.

Opiskelija voi neuvotella Kansaneläkelaitoksen kanssa liikaa maksetun tuen takaisinmaksamisaikataulusta. Jos opiskelija valittaa Kansaneläkelaitoksen takaisinperintäpäätöksestä, voidaan takaisinperintä panna täytäntöön vasta kun asiasta on olemassa muutoksenhakulautakunnan tai viimekädessä vakuutusoikeuden lainvoimainen päätös.

kirjallinen kysymys 42/2008

Kielitaito ja kulttuurin tuntemus helpottavat ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden integroitumista

Kansanedustaja Anni Sinnemäki (vihr) tiedustelee ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden suomen ja ruotsin opetuksen riittävyydestä ammattikorkeakouluissa.

Sinnemäelle vastanneen opetusministeri Sari Sarkomaan mukaan hallitus yhtyy käsitykseen siitä, että ulkomaisten opiskelijoiden suomen ja ruotsin kielen opetukseen sekä kulttuurin tuntemukseen on yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa panostettava jatkossa nykyistä enemmän, jotta tutkinnon täällä suorittaneiden integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille helpottuu. Ulkomaisille opiskelijoille suunnatun kielikoulutustarjonnan tulee olla tarkoituksenmukainen opintojen ja työelämän kannalta. Nämä linjaukset on tehty hallituksen hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2007-2012, Sarkomaa kirjoittaa vastauksessaan.

Korkeakoulutuksen kansainvälistäminen on ollut keskeinen korkeakoulupoliittinen tavoite, jolla on tähdätty koulutuksen ja tutkimuksen laadun kehittämiseen. Sarkomaan mukaan korkeakouluja ohjataan tuottamaan kansainvälistymiseen liittyviä tukipalveluita yhteistyössä. Tällä voidaan vahvistaa yksittäisen ammattikorkeakoulun tai yliopiston mahdollisuuksia tarjota riittävästi laadukasta suomen ja ruotsin kielen opetusta opiskelijoilleen. Korkeakoulut tulevat myös laatimaan koko toimintansa kattavat kielistrategiat vuoden 2009 aikana.

Opetusministeriö valmistelee yhdessä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja sidosryhmien kanssa korkeakoulujen kansallisen kansainvälistymisstrategian vuoden 2008 aikana. Strategiassa tullaan laaja-alaisesti tarkastelemaan korkeakoulujen sekä niiden koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistämistä. Myös ulkomaisten opiskelijoiden tukipalvelut ja kotimaisten kielten opetukseen liittyvät kysymykset tullaan Sarkomaan mukaan liittämään osaksi tätä strategiaa

Vuonna 2007 ammattikorkeakouluissa opiskeli 5 400 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa. Kansainvälistymisen myötä korkeakouluissa on myös kehitetty ja lisätty vieraskielistä koulutustarjontaa. Ammattikorkeakouluissa ulkomaiset tutkinto-opiskelijat opiskelevat pääosin englanninkielisissä koulutusohjelmissa. Kaikki korkeakoulut järjestävät suomen tai ruotsin kielen opetusta ulkomaisille tutkinto-opiskelijoille, mutta opetusresurssit ovat paikoin riittämättömiä. . Vuonna 2007 ammattikorkeakouluissa järjestettiin suomen kielen opetusta vieraana kielenä yhteensä 860 opintopisteen verran ja opintoihin osallistui runsaat 4 600 ammattikorkeakouluopiskelijaa.

Kirjallinen kysymys 16/2008

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta