Mauri Åhlberg
Teemana maailmanlaajuinen vastuu:
Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen vs. vastuuttomuuteen -
eheyttävän tutkimuksen ja kasvatuksen näkökulma
Vastuu ja arvot
Vastuullisuus ja vastuuttomuus ovat esimerkkejä arvoista ja
epäarvoista. Arvot jaetaan usein välinearvoihin ja itseisarvoihin.
Vastuullisuus, myös maailmanlaajuinen vastuu, on välinearvo, kuten
rehellisyys, ahkeruus, luotettavuus jne. Toimimalla vastuullisesti
edistetään itseisarvoja, kuten totuutta, hyvyyttä, kauneutta ja
kestävää kehitystä. Useimmat maailman tärkeistä asioista
vaihtelevat, niin myös vastuullisuus ja vastuuttomuus.
Arvoista oppii
hyödyllisiä asioita tarkastelemalla niiden ääripäitä. Pelkkien
ääripäiden pohtiminen on mustavalkoista ajattelua. Opiskeluaikojeni
tilastotieteen luennoilla korostettiin dikotomisen ajattelun
alkeellisuutta. Tarinat ovat nykyään arvossaan sekä opetuksessa että
tutkimuksessa. Tarinat tuovat usein esiin eheyttäviä yhteyksiä
olennaisten asioiden välillä ja auttavat siten niiden
ymmärtämisessä. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä.
Akateeminen vapaus ja kestävä kehitys
OPM:n kestävän kehityksen yliopistotason toimintaa pohtivan
johtoryhmän kokouksessa helmikuussa 2008 eräs yliopiston lehtori piti
monia professoreita vastuuttomina, kun he eivät noudata Suomen valtion
johdon allekirjoittamia kestävän kehityksen sopimuksia (esim.
Johannesburg 2002). (Havaintojeni mukaan niitä eivät noudata monet
yliopiston lehtoritkaan.) Nämä ovat empiirisiä asioita, joista
meillä ei ole tarkkaa tutkimustietoa, mutta runsaasti käsitystämme
tukevia havaintoja. Koska elämme YK:n Kestävää kehitystä
edistävän kasvatuksen vuosikymmentä (2005 - 2014), niin tämäkin
velvoittaa kaikki, sekä professorit että lehtorit, edistämään
kestävää kehitystä.
Tämän yliopiston lehtorin käsityksen mukaan
professorit on yliopistojen suunnittelijoiden ohjeilla pakotettavissa
ottamaan opetukseensa kestävän kehityksen näkökulman. Hänelle
muistutettiin, että Yliopistolain (1997) mukaan yliopistossa on
tutkimuksen ja opetuksen vapaus. Toisaalta Suomen valtion edustajien
allekirjoittamien sopimusten mukaan kaikilla hallinnonaloilla on
integroitava ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä
kehitys. Yliopiston opettajien ajattelua voidaan koettaa muuttaa
rationaalisen suostuttelun keinoin, kuten tieteellisten kokousten ja
artikkelien avulla (esim. Åhlberg 2007). Kansainvälisesti akateeminen
vapaus on tutkimisen ja ajattelun vapautta. Se mahdollistaa monipuolisen
kestävän kehityksen edistämisen, mutta myös sen edistämättä
jättämisen.
Akateeminen vastuuttomuus kestävän kehityksen esteenä
Arvoihin liittyy aina sekä oikeudet että velvollisuudet. Esim.
kestävään kehitykseen ja ihmisoikeuksiin liittyy olennaisesti vastuu
niiden puolustamiseksi. Suomen yliopistoissa opiskelijat ymmärtävät
akateemisen vapauden liian usein vain luennoilta poissa olemisen
vapaudeksi. Tämä on vastuuttomuutta, joka tuskin edistää oman
asiantuntemuksen ja tieteenalan kehittämistä kansakunnan ja
ihmiskunnan edun mukaisesti. Maailman huippuyliopistoissa vieraillessani
olen huomannut, että opiskelijat tunnollisesti, vastuullisesti,
osallistuvat myös luennoille.
Toisin on Suomessa. Sekä Helsingin että
Joensuun yliopistoissa professorina toimiessani sain oppia, että sekä
monilla professoreilla että opiskelijoilla oli hyvin vastuuton käsitys
akateemisesta vapaudesta. Heille se oli opiskelijan oikeutta olla poissa
luennoilta. Nykyaikaisessa yliopistopedagogiikassa (esim. Laurillard
2002, Biggs & Tang 2007) luennot voivat olla suurryhmäopetusta,
jonka ytimenä ovat opiskelijoille annetut pienet tutkimustehtävät,
niiden perusteella raporttien kirjoittaminen verkkoon, raporttien
esittäminen muille opiskelijoille, tehtävistä keskustelu kasvokkain
sekä verkossa oppimisen laadun edistämiseksi. Tutkivan oppimisen
perusteet jokainen oppii vain itse asioita tutkien. Oppimisen ja
ajattelun laatua tutkitusti edistää yhteiseen tutkimushankkeeseen
osallistuminen, keskusteleminen, kirjoittaminen sekä kaavioiden,
etenkin käsitekarttojen tekeminen.
Yliopistolaissa (1997) korostetaan, että opiskelijoita pyritään
kehittämään palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa: "Yliopistojen
tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja
taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta
sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja
ihmiskuntaa." Isänmaan ja ihmiskunnan palveleminen, kestävä
kehitys mukaan lukien, edellyttää vastuullisuutta sekä opinnoissa
että muussa elämässä, työelämä mukaan lukien.
Suomessakin yliopistoissa on myös kestävää kehitystä edistäviä
käsityksiä opiskelijoiden akateemisesta vapaudesta. Jyväskylän
yliopiston (2008) verkkosivuilla akateeminen vapaus määritellään
seuraavasti opiskelijan näkökulmasta: "Opiskelijalle akateeminen
vapaus merkitsee mahdollisuutta valita ja suunnitella itse omat
opintonsa. Valintamahdollisuudet ovat erilaiset eri
opiskelualoilla." Tämä on rationaalisesti puolustettavissa oleva
käsitys.
Akateeminen vastuullisuus kestävän kehityksen edistämisessä
Jokainen yliopisto-opettaja on oman alansa asiantuntija. Jokaisen
yliopisto-opettajan tulisi tuntea oma vastuunsa soveltaa kestävän
kehityksen periaatteet omaan työhönsä. Akateeminen vapaus
mahdollistaa kaikkien käsitteiden ja teorioiden koettelemisen
oletuksiaan myöten. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, kestääkö
kestävän kehityksen käsite kriittisen koettelun vai ei. Esim.
Jickling & Wals (2008) tutkivat kestävää kehitystä perinteisen
ympäristökasvatuksen näkökulmasta ja päätyvät kielteiseen
näkemykseen.
Tieteen etulinjaa luonnehtivat erilaiset teoriat ja niiden
jatkuva teoreettinen ja empiirinen koettelu ja edelleen kehittely. Olen
yhä, paitsi kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen, myös
ympäristökasvatuksen tutkija ja kehittäjä (Åhlberg 1988 - 2008) Oma
jatkuva kriittisen koettelun läpäissyt käsitykseni on se, että
kestävän kehityksen käsite on tarpeellinen ja edelleen paremmaksi
kehiteltävissä. Maapallo ja ihmiskunta ovat jatkuvassa muutoksen
tilassa. Mitä enemmän viisautta ja ymmärrystä sitä enemmän myös
älyllistä vastuuta koettaa vaikuttaa myönteisesti kehityksen
suuntaan. Yliopistoissa tämä merkitsee sekä tutkimuksissa että
opetuksessa kestävän kehityksen eheyttävän teeman mukaan ottamista
yhtenä kontekstina, kansainvälisten sopimustemme mukaisesti.
Vastuu hyvästä elämästä ja hyvästä tulevaisuudesta
Harvardin yliopiston professori Howard Gardner on julkaissut
tutkimusryhmänsä kanssa kaksi erittäin tärkeää teosta, jotka
koskevat vastuuta oman elämän kysymyksistä koko ihmiskunnan asioihin
vaikuttamiseen. Toinen on yksilötason kysymys, millaisia ajattelun
taitoja ja osaamista tarvitaan paremman tulevaisuuden luomiseksi (Gardner
2006) ja toinen on hyvän ja vastuullisen työnteon merkitystä pohtiva
teos (Gardner (Ed.) 2007).
Gardner (2006) erottaa viisi osaamisen aluetta, jotka ovat
elintärkeitä paremmalle tulevaisuudelle:
- Laaja yleissivistys: "The Disciplinary Mind: the mastery of
major schools of thought, including science, mathematics, and
history, and of at least one professional craft."
- "The Synthesizing Mind: the ability to integrate ideas from
different disciplines or spheres into a coherent whole and to
communicate that integration to others." Olen kutsunut tätä
osaamisen aluetta kyvyksi jatkuvasti integroida eli eheyttää.
Käsitekartoilla on käytännöllistä esittää eheyttämisen
väliaikaistuloksia.
- Luovuus, luova oppiminen: "The Creating Mind: the capacity to
uncover and clarify new problems, questions and phenomena."
- "The Respectful Mind: awareness of and appreciation for
differences among human beings and human groups." Itse olen
korostanut, kaikista yhteiskunnan jäsenistä täytyy pitää
huolta. mahdollisuuksien mukaan koko ihmiskunnasta. Pienelle
kansalle se on kuitenkin yksin mahdoton tehtävä. Ei kai pelkkä
erojen huomaaminen ja arvostaminen riitä. Käytännössä kaikista
on huolehdittava. Muuten seurauksena on huono yhteiskunta, huono
ympäristö ja kestämätön kehitys.
- "The Ethical Mind: fulfillment of one's responsibilities as a
worker and as a citizen." Olen itse korostanut kaikkien
ihmisten eettisyyttä, ei vain työläisten, opettajien ja
kansalaisten. Esimerkiksi kaikkiin ihmisoikeuksiin liittyy selvästi
myös vastaavat velvollisuudet (Åhlberg & Saraste 1994).
Olen näitä ja muita vastaavia osaamisen alueita olen kehitellyt yli
kahden vuosikymmen ajan (Åhlberg 1988 - 2008).
Gardner (Ed.) (2007) korostaa työhön liittyvän vastuun
tärkeyttä. Olen itse päätynyt samaan omassa päättelyssäni ja
teoriassani (Åhlberg 2005a). Mutta Gardnerin (Ed.) (2007)
tutkimusryhmällä on väitteilleen yli 10 vuoden empiirinen materiaali.
Yksi tutkimuksen päätuloksista on se, että keskeistä hyvässä,
mielekkäässä työssä on vastuunotto (responsibility) myös oman
työn laajoista vaikutuksista lähiyhteisöstä ihmiskuntaan asti.
Vastuu ja vastuuttomuus kouluissa
Kouluopetuksen näkökulmasta Gardner (1999a, 180-181) korostaa
ymmärtämisen, integroimisen ja viisaan toiminnan tärkeyttä: "I
want my children to understand the world, but not just because the world
is fascinating and the human mind is curious. I want them to understand
it so that they will be positioned to make it a better place. Knowledge
is not the same as morality, but we need to understand if we are to
avoid past mistakes and move in productive directions. An important part
of that understanding is knowing who we are and what we can do...
Ultimately, we must synthesize our understandings for ourselves. The
performance of understanding that try matters are the ones we carry out
as human beings in an imperfect world which we can affect for good or
for ill."
Joensuun yliopistossa monien vuosien ajan luokanopettajaksi
opiskelijat kenttäharjoittelussa tutkivat myös sitä, toteutetaanko
kestävää kehitystä ja miten se tapahtuu. Tällöin yksi opiskelija,
joka vasta kenttäharjoittelussa ymmärsi oman vastuunsa ja koki samalla
epätoivoa ja voimattomuutta kysyi raportissaan : "Voiko opettaja
olla näin paljosta vastuussa?" (Åhlberg 2005b). Vastaukseni on,
että kyllä voi, mutta kaikki pitkälle opiskelleet asiantuntijat ovat
samalla tavoin vastuussa. Jos on yliopisto-opinnoissaan aktiivisesti ja
rakentavasti mukana, niin hallitsee myös sen, mitä kestävän
kehityksen edistäminen merkitsee yleisesti ja erityisesti kunkin omassa
tulevassa työssä. Tällöin syntyy voimia, kestävyyttä ja
armollisuutta oman työn, organisaation, kansakunnan ja ihmiskunnan
kestävän kehityksen edistämiseen, myös kouluissa.
Rakentava toiminta paremman tulevaisuuden luomiseksi
Olen toiminut yleisen didaktiikan professorina Joensuun yliopistossa
viisitoista vuotta (1989 - 2004). Vuodesta 2004 Helsingin yliopistossa
biologian didaktiikan ja kestävän kehityksen didaktiikan professorina
olen maailmanlaajuisesti vastuussa kahdesta kansainvälisesti hyvin
laiminlyödystä tieteen alasta. Olen kahden viime vuoden aikana
päässyt mukaan luomaan edellytyksiä uudenlaiselle näitä kahta
tieteen ja kasvatuksen alaa integroivalle ja samalla maailmanlaajuista
vastuuta ja kestävää kehitystä edistävälle NatureGate®-palvelulle.
Siinä kaiken ikäiset ihmiset houkutellaan sisään upeilla,
rentouttavilla luontokuvilla. Niihin liitetään mahdollisuus edetä
eliölajeista ekosysteemeihin ja ekosysteemien korvaamattomiin
ilmaispalveluihin ihmiskunnalle.
NatureGate®-palvelussa tuodaan esiin
ihmiskunnan oikeus hyödyntää kestävästi eliöiden ja ekosysteemien
monimuotoisuutta, mutta samalla globaali velvollisuus antaa niiden
toimia rauhassa vuosimiljardien kuluessa kehittyneillä tavoilla.
Tästä on mahdollisuus edetä pohtimaan, opiskelemaan ja tutkimaan
paikallisesti ja maailmanlaajuisesti ihmiskunnan kestävää kehitystä:
Miten integroida ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti
kestävä kehitys. Miten parhaiten edistetään tähän eheyttämiseen
tarvittavaa globaalia kulttuurista kehitystä eli ihmiskunnan oppimista
(kulttuurievoluutio). Tähän palveluun tullaan kokoamaan myös
esimerkkejä kestävän kehityksen kannalta tyhmästä toiminnasta,
jotta niistä voitaisiin oppia viisaammin ja vastuullisemmin toimimaan
paikallisesti sekä maailmanlaajuisesti.
Tieteessä asiat sanotaan suoraan. Jos joku pystyy osoittamaan minun
tehneen ajattelussani virheitä tai erehtyneen, niin olen erityisen
tyytyväinen. Silloin olen oppinut jotain todella arvokasta. Dogmeja
toistellen tuskin mitään arvokasta opitaan. Niiniluoto (2003)
kirjassaan Totuuden rakastaminen korostaa sitä, että oman teorian
vastustajat antavat mahdollisuuden omien kantojen täsmentämiseen ja
edelleen kehittämiseen. Siten itse asiassa jokaisen alan edistyminen
edellyttää erilaisia näkökantoja, niin myös kasvatus
maailmanlaajuiseen vastuuseen sekä siihen liittyvä kestävää
kehitystä edistävä kasvatus.
Esitykseni pääideoita olen koonnut käsitekartaksi (Kuvio 1.)
Kuvio 1. Artikkelin keskeisten käsitteiden välisiä suhteita
käsitekarttana. Tärkein käsite on 'kasvaminen maailmanlaajuiseen
vastuuseen oppilaitoksissa', koska se on otsikkona,
lähtökohtakäsitteenä, jonka suhteita muihin käsitteisiin
tarkastellaan. Linkkien lukumäärän perusteella keskeisin käsite on
'kestävä kehitys', koska sillä on eniten yhteyksiä muiden
käsitteiden kanssa (seitsemän linkkiä).
 |
|
|
|
|
Kirjallisuutta
Biggs, J. & Tang, C. 2007. Teaching for quality learning at
university. Third edition. Berkshire: Open University Press.
Csikszentmihalyi, M. 2001. Good Work: When Excellence and
Ethics Meet. New York: Basic Books.
Damon, W. & Bronk, K. 2007. Ultimate responsibility.
Teoksessa Gardner, H. (Ed.) 2007. Responsibility at Work. San
Fransisco: Jossey-Bass, 21 - 42.
Gardner, Howard (1999a) Intelligence Reframed. Multiple
intelligences for the 21st century, New York: Basic Books.
Gardner, Howard (1999b) The Disciplined Mind: What all students
should understand, New York: Simon and Schuster.
Gardner, H. 2006. Five Minds for the Future. Boston: Harvard
Business School Press.
Gardner, H. (Ed.) 2007. Responsibility at Work. San Fransisco:
Jossey-Bass.
Jickling, B. & Wals, A. 2008. Globalization and
environmental education: looking beyond sustainable development.
Journal of Curriculum Studies. 40( 1), 1 - 21.
Johannesburg 2002. Report
of the World Summit on Sustainable Development Johannesburg,
South Africa,
Jyväskylän yliopisto. 2008. Opintojen
ohjauksen yliopistosanasto
Kaivola, T. 2008. Teemana maailmanlaajuinen vastuu:
Käsitekartat ilmiöiden ja oppimisprosessien jäsentäjinä. Opetusministeriön
Etusivu -verkkolehti 21. 2. 2008
Kaivola, T. & Åhlberg, M. 2007. Theoretical underpinnings
of education for sustainable development. Teoksessa Kaivola, T
& Rohweder, L. (toim.) Towards sustainable development in
higher education - reflections , Publications of the Ministry of
Education 2007:6, 42-48. Noudettavissa opetusministeriön
verkkosivuilta.
Laurillard, D. 2002. Rethinking University Teaching: A
Framework for the Effective Use of Learning Technologies. London:
RoutledgeFalmer.
Lavonen, J. (toim.) 2007. Lavonen, J. (toim.)
Tutkimusperusteinen opettajankoulutus ja kestävä kehitys.
Ainedidaktinen symposiumi Helsingissä 3. 2. 2006. Osa 1.
Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos.
Tutkimuksia 285,Tutkimusperusteinen opettajankoulutus ja kestävä
kehitys. Ainedidaktinen symposiumi Helsingissä 3. 2. 2006. Osa 1.
Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos.
Tutkimuksia 285.
Melén-Paaso, M. 2007. Opetusministeriö edistämässä
kasvamista maailmanlaajuiseen vastuuseen Opetusminiteriön Etusivu-verkkolehti
25.10.2007,
Melén -Paaso, M. 2008. Kestävästä kehityksestä
maailmanlaajuiseen vastuuseen. Opetusminiteriön Etusivu-verkkolehti
6. 3. 2008
Niiniluoto, Ilkka. 2003. Totuuden rakastaminen:
Tieteenfilosofisia esseitä. Helsinki: Otava.
Yliopistolaki
1997/645
Åhlberg, M. 1988 - 2008. Julkaisut
kotisivuillani
Åhlberg, M. 1997. Jatkuva laadunparantaminen korkealaatuisena
oppimisena. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunnan
tutkimuksia N:o 68.
Åhlberg, M. 2005a. Integrating Education for Sustainable
Development. In Leal Filho, W. (Ed.) Handbook of Sustainability
Research. Frankfurt am Main: Peter Lang, 477 - 504. Käsikirjoitus.
Åhlberg, M. 2005b. Oppiminen kestävään kehitykseen -
ihmiskunnan suurin haaste: Teoriaa ja menetelmiä YK:n Kestävää
kehityksestä edistävän kasvatuksen vuosikymmenelle (2005 -
2014). Virkaanastujaisesitelmä
Helsingin Yliopistossa 8. 12. 2004. Didacta Varia 10(1), 5 -
20,
Åhlberg, M. 2006 Käsitteiden
määrittelyä: Kestävää kehitystä edistävä kasvatus (ESD)
ja ympäristökasvatus (EE) ja niiden välisestä suhteesta.
Pyydetty alustus Valtioneuvoston asettaman Kestävän kehityksen
toimikunnan Koulutusjaoston kokouksessa Opetushallituksessa
12.12.2006,
Åhlberg, M. 2007. Kestävää
kehitystä edistävä kasvatus. Teoksessa Lavonen, J. (toim.)
Tutkimusperusteinen opettajankoulutus ja kestävä kehitys.
Ainedidaktinen symposiumi Helsingissä 3. 2. 2006. Osa 1.
Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos.
Tutkimuksia 285, 1 - 13,
Åhlberg, M. & Saraste, M. 1994. Human rights in Finnish
history and social studies textbooks. Internationale
Schulbuchforschnung. 16(2), 117-128.
|
|
Teemasta aiemmin kirjoitettua:
Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen / Fostran till globalt
ansvar - projekti on avannut keskustelun opetusministeriön
Etusivu-verkkolehdessä projektin aiheeseen liittyvistä kysymyksistä.
Mikäli lukijoilla on näkökohtia aiheeseen, joita haluaisitte käsiteltävän,
voitte lähettää siitä palautetta osoitteella opmkirjaamo@minedu.fi
otsikolla "globaalivastuu". Toivomme kirjoitusten olevan
lyhyitä ja ytimekkäitä.
|
