Teemana Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen: Taide ja kulttuuri oppimisympäristönä

Julkaisussa Education for Global Responsibility - Finnish Perspectives huomioidaan taiteen merkitys nostamalla tekstin rinnalle kuvitus ajatuksella "Art as the Magic side of Science". Mitä taiteen maagisuus on ja mikä on sen suhde tieteeseen? Nämä ovat suuria kysymyksiä. Tässä artikkelissa tyydyn esittämään näkemyksen siitä, miten taiteella ja kulttuurilla voisi olla nykyistä suurempi rooli koulukasvatuksessa ja miksi.

Taide sekä tiede pyrkivät tutkimaan maailmassa olevia ilmiöitä. Ne välittävät tietoa sekä kokemuksia ja ovat näin osa ihmisten välistä vuoropuhelua. Molempien toimintatavat ovat institutionaalistuneet ja niille on muotoutunut ehtoja. Ehtojen osalta ne eroavat toisistaan. Taiteilija Georges Braque ilmaisi asian näin: ” Taiteella on siivet, tiede sen sijaan kulkee kainalosauvoin.” En tulkitse tätä kritiikiksi tiedettä kohtaan. Tiede ei ole kykenemätön kulkemaan, mutta varmistaakseen kulkunsa se käyttää kainalosauvoja; määriteltyjä normeja, ohjeita ja malleja. Taide sen sijaan vaatii liikkumisen vapautta.

Taide voi näyttäytyä maagisena, mutta ei ole sitä. Se on ihmisen aikaansaannosta, yksi ihmisen ajattelun ja hänen tuottamansa tiedon tapa. Se on todellinen osa ihmisen luomaa kulttuuria. Koulutuksen yhteydessä tieteellä selkeydessään ja kyvyssään perustella näkemyksensä maailmasta on ollut etulyöntiasema. Taide on ollut tavoitteiden asettamisessa ja saavutusten arvioimisessa vaikeammin hallittavissa ja määriteltävissä.
Olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää, että liikkuessaan siivillä taide näkee ja näyttää asioita, joita tiede ei välttämättä näe tai pysty näyttämään. S.I. Hayakawan toteamus ”tiede mahdollistaa yhteistoimintamme; taide laajentaa ymmärrystämme, niin että alamme haluta yhteistoimintaa” olisi hyvä ohjenuora kehittää kasvatusta suuntaan, jossa tiede ja taide ovat yhdenvertaiset tavat hankkia, käsitellä ja luoda tietoa, taitoja ja kokemuksia maailmasta.

Jos tavoitteemme on kasvattaa lapset ja nuoret kulttuurisesti moninaiseen maailmaan, heille on suotava mahdollisuus käsitellä asioita myös taiteen keinoin. Niin kuvataide kuin muutkin taiteen muodot käsittelevät mitä moninaisempia asioita. Se mahdollistaa niiden hyödyntämisen eri oppiaineiden opetuksessa. Käytännössä taiteen hyväksyminen tieteen rinnalle tapana opettaa, opiskella ja oppia merkitsee taideteosten käyttöä oppimateriaalina ja taideinstituutioiden hyödyntämistä oppimisympäristöinä. Tämä edellyttää sekä opettajien että oppilaiden perehdyttämistä taiteen maailmaan. Siinä auttaa taito- ja taitoaineissa saatavat tiedot ja taidot.

Asetelma tarjoaa erilaisten oppimisympäristöjen lisäksi mahdollisuuden yhteiskunnassamme olevan asiantuntijuuden jakamiseen. Koulut saavat tukea kasvatustyöhönsä kulttuurilaitoksilta, jotka vastavuoroisesti saavat kasvatuksen asiantuntijuutta työhönsä kehittää taiteen ja siihen liittyvän tiedon välittämistä erilaisille yleisöille. Kasvatus- ja kulttuuri-instituutioiden vuoropuhelu saa myös nuoret näkemään erilaisia tapoja etsiä, luoda ja tallentaa tietoa, ilmiöitä ja asioita maailmasta.

Oppimista kulttuurilaitoksissa

Taide ja kulttuuri ovat jo monissa kouluissa osa opetustyötä ja yhä enemmän kulttuurilaitokset tarjoavat kouluille mahdollisuuksia työskennellä taiteen ja kulttuurin parissa. Monissa kunnissa on tai on suunnitteilla käytäntö, jossa paikallisissa kulttuurilaitoksissa vierailut on kytketty osaksi opetussuunnitelmaa.

Myös valtakunnallisesti toimivat kansalliset kulttuurilaitokset tarjoavat tähän mahdollisuuden. Kulttuurin laajakaista – Kansalliset kulttuurilaitokset, Kulturens Domäner – Våra nationella kulturinstitutioner -hankkeessa tutustuminen kansallisien kulttuurilaitoksien historiaan sekä nykypäivään on suunniteltu vastaamaan perusopetuksen yläluokkien, lukion sekä ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmien tavoitteita ja sisältöjä. Ohjelmassa tutustutaan eri oppiaineiden kautta eri laitoksiin. Hanke tarjoaa oppilaitosten käyttöön kuvin ja tarinoin kansallisten kulttuurilaitostemme historiasta kertovan kirjan Kansalliset kulttuurilaitokset (Våra nationella kulturinstitutioner) ja verkkosivuston http://www.kulttuurinlaajakaista.fi, jossa on ohjeita Kulttuurin laajakaistalla toimimiseen sekä tehtäviä ohjaamaan tiedonhankintaa kulttuurilaitosten verkkosivuilta. Kokonaisuuden voi kruunata ohjelmaa varten suunnitellulla opintovierailulla arkkitehtonisesti upeisiin kulttuurilaitoksiin.

Hankkeen tavoitteena on edistää kulttuuriperinnön tuntemusta ja voimistaa oppilaan tietoisuutta omasta kulttuuri-identiteetistä. Pyrkimys on saada oppilas ymmärtämään, mitä varten erilaiset kansalliset kulttuurilaitokset ovat olemassa, mitä laitoksissa tehdään ja miten kansalaiset voivat käyttää laitosten palveluita ja että ne ovat koko kansan omaisuutta, niiden käyttäminen on kaikkien oikeus.

Vuonna 2005 käynnistetyssä ja tammikuussa 2007 julkistetussa Opetushallituksen kanssa yhteistyössä toteutettavassa hankkeessa ovat mukana Kansallisarkisto, Kansalliskirjasto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen kansallismuseo, Suomen Kansallisooppera, Suomen Kansallisteatteri, Svenska litteraturskällskapet, Svenska Teatern sekä Valtion taidemuseo.

Toinen menossa oleva valtakunnallinen kulttuurikasvatushanke on Valtion taidemuseon Kehittämisen ja yhteiskuntasuhteiden yksikön Kehyksen vetämä Taide Meille ja Heti! Osana Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta 2007 käynnistynyt kaksivuotinen hanke kokoaa tietoa ja kokemuksia kulttuurilaitosten ja koulujen kieli- ja kulttuuriryhmien yhteistyöstä.

Toiminta on edennyt paikkakuntakohtaisina osahankkeina koulutus- ja seminaaritilaisuuksien rytmittämänä. Periaate osahankkeissa on ollut kaksisuuntainen: erilaisten vähemmistöjen osallisuus kulttuurilaitosten tarjontaan ja kulttuurilaitoksen tarjonnan tarkastelu kulttuurisen moninaisuuden näkökulmasta. Kokemusten pohjalta kouluille ja kulttuuritoimijoille kehitetään yhteistyön tueksi verkossa (http://taidemeillejaheti.net) julkaistava materiaali. Siitä tulee eräänlainen työkalupakki, joka sisältää toimivia käytäntöjä ja vinkkejä sekä keskustelufoorumin kulttuurisesti moninaiseen työskentelyyn. Hankkeen tavoitteena on myös luoda malleja, joita voidaan käyttää vähemmistöopettajien täydennyskoulutuksessa kulttuuritoimijoiksi.

Molempien hankkeiden tarkoitus on luoda käytäntöjä oppi- ja kulttuurilaitosten yhteistyölle, monipuolistaa oppimisympäristöjä ja –menetelmiä, tarjota mahdollisuuksia eheyttävään opetukseen sekä elämykselliseen ja kokemukselliseen oppimiseen.

Kulttuurimme moninaisuus

Niin Kulttuurin laajakaista kuin Taide Meille ja Heti! –hankkeessa pyritään kiinnittämään huomio kulttuurimme moninaisuuteen. Edellinen lähestyy aihetta suomalaisuuden rakentamisen kautta jälkimmäinen tämän hetkisen monikulttuurisuuden näkökulmasta.

Kansalliset kulttuurilaitokset –kirjassa halutaan tuoda esille se, kuinka meille nykyään perin suomalaiset asiat kuten esim. kansallismaisema ovat tietoisen valinnan ja rakentamisen tulosta. Kulttuuriperinnön ja taiteen kautta on kuvattu ja tehty katsojille tutuiksi asioita, jotka on samalla nimetty erityisen suomalaisiksi. Valinnat on yleensä määritetty vahvimpien näkökulmasta. Vähemmistön jäsen ei välttämättä tunnista itseään enemmistön kuvissa ja tarinoissa.

Taide Meille ja Heti! -hankkeessa on haluttu selvittää, mitä eri kulttuuritaustaiset lapset ja nuoret saavat kulttuurilaitoksista ja niiden esittämästä kulttuurista ja mitä he voivat tuoda ja tuottaa tämän päivän kulttuuriin ja sen tulkintaan. Osahankkeissa kulttuurilaitokset tarkastelevat omaan toimintaansa jo sisältyvää kulttuurista moninaisuutta ja luovat siltoja koulujen monikulttuuriseen todellisuuteen.

Kaija Kaitavuori toteaa Kansalliset kulttuurilaitokset - kirjan esipuheessa, ettei yhtenäinen kulttuuri voi olla enää tavoite. Kansallisvaltioiden käsite ja tehtävä ovat uudelleenarvioinnin kohteena. Millaista nykypäivää tallennetaan, kenen tarinoita kerrotaan? Sakarias Sokka jatkaa kirjan jälkisanoissa: ”O nneksi yhä useampi myös kykenee osallistumaan keskusteluun siitä mikä on suomalaista. Keskustelu, kanssakäyminen ja rajojen koettelu ovatkin kulttuurin elinvoimaisuuden edellytys.”

Nuorille on annettava mahdollisuus osallistua tähän keskusteluun. Kulttuurin käyttäjäksi täytyy opetella. Nuori tulee saattaa taiteen, teatterin, oopperan ja kirjallisuuden maailmaan ja ohjata löytämään niiden merkitys itselle ja maailmanlaajuisesti. Tilanteissa, joissa nuori pohtii esimerkiksi nykytaiteen teoksen kummallisuutta, hän tarkastelee myös itseään. Hän muodostaa mielipiteitä ja perusteluja niille. Hän miettii, miksi hän ajattelee niin kuin ajattelee. Paikallisen kulttuuriperinnön tuntemus ja käsitys siitä, että Suomikin on aina ollut kanssakäymisessä muiden maiden ja kulttuurien kanssa, auttaa olemaan avoinna muutoksille ja toisenlaisuudelle. Monet kulttuurin tuotokset hitaudessaan ja tavassaan liikkua myös oman aikamme ulkopuolella, menneessä ja tulevassa, ovat oivallisia välineitä kasvattaa ymmärrystä jatkuvuudesta ja yhteisöllisyydestä.

Kulttuurilaitokset ja koulut edustavat ihmisten tapaa toimia pitkällä aikajänteellä, kestävästi. Tämä ei tarkoita pysähtyneisyyttä. Juha Varto kirjoittaa Taide keskellä elämää –t eoksessa, että taide mahdollistaa pitkänkin dialogin. Taideteosten asema muuttuu suhteessa maailmaan ja dialogin toisiin osapuoliin. Toisaalta samalla tavalla kuin ihmisten kanssa joidenkin teosten puhe on vailla merkitystä ja teos on hiljaa. Jos ei ole jaettavaa kokemusta, ei löydy myöskään yhteistä kieltä. Mielestäni yhteisen kieleen voi löytymisessä tärkeässä asemassa ovat kasvatustyössä tehtävät valinnat. Mitä enemmän taidetta käyttää, sen paremmin sen kielen oppii ja sitä osaa käyttää myös arkipäivän tilanteissa. Kulttuuri-instituutioiden käyttö formaalina oppimisympäristönä avaa hyvät mahdollisuudet informaalin oppimisen monimuotoisuudelle ja elinikäiselle oppimiselle. Taiteen tuntemus tosin paljastaa, ettei se ole niin universaali kieli, kun yleensä ajatellaan. Se on alku dialogille, jossa sanat eivät riitä, mutta niitä ei myöskään tarvita. Taide puhuu.

Kirjallisuus:

• Bardy, M. Haapalainen, R., Isotalo, M. & Korhonen, P. (toim.) 2007. Taide keskellä elämää. Helsinki: Nykytaiteen museo Kiasman julkaisuja 106 /2007 & Like.
• Hayakawan, S.I. 1971. Ajattelun ja toiminnan kieli. Helsinki: Otava
• Kaitavuori, K. & Itkonen, S. (toim.) 2007. Kansalliset kulttuurilaitokset. Helsinki: SKS.
• Kaitavuori, K. & Itkonen, S. (toim.) 2007. Våra nationella kulturinstitutioner. Helsinki: SLS

Teemasta aiemmin kirjoitettua:

• 5.6.2008 / Lea Houtsonen:
  Koulu aktiivisena ympäristötoimijana ja globaaliin vastuuseen kasvattajana
• 22.5.2008 / Mikko Cortés-Téllez:
  Monikulttuurisuus tuli - olitko valmis?
• 8.5.2008 / Risto Ruohonen:
  Taide kulttuurienvälisen vuoropuhelun välineenä Dialogi alkaa läheltä ja kantaa kauas
• 24.4.2008 / Markus Ojakoski:
  Milloin demokratia on riittävää?
• 10.4.2008 / Hannele Koivunen:
  Reilu kulttuuri? Kulttuuripolitiikka kulttuuristen oikeuksien toteuttamisen välineenä
• 20.3.2008 / Mauri Åhlberg: 
  Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen vs. vastuuttomuuteen - eheyttävän tutkimuksen ja kasvatuksen näkökulma  
• 6.3.2008 / Monica Melén-Paaso: 
  Kestävästä kehityksestä maailmanlaajuiseen vastuuseen 
• 21.2.2008 / Taina Kaivola: 
  Käsitekartat ilmiöiden ja oppimisprosessien jäsentäjinä 
• 7.2.2008 / Erja-Outi Heino: 
  Globaalia ymmärrystä etsimässä
• 24.1.2008 / Paula Lindroos: 
  Globaalikasvatus tähtäimenään kestävä kehitys  
• 10.1.2008 / Rauni Räsänen: 
  Kasvaminen kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja globaaliin vastuuseen
• 13.12.2007 / Martin Scheinin: 
  Teemana maailmalaajuinen vastuu  
• 22.11.2007 / Lars Rydén: 
  Maailmanlaajuista vastuuta ja globaalia kompetenssia edistävää koulutusta
• 25.10.2007 / Monica Melén-Paaso: 
  Opetusministeriö edistämässä kasvamista maailmanlaajuiseen vastuuseen

 
Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen / Fostran till globalt ansvar - projekti on avannut keskustelun opetusministeriön Etusivu-verkkolehdessä projektin aiheeseen liittyvistä kysymyksistä. Mikäli lukijoilla on näkökohtia aiheeseen, joita haluaisitte käsiteltävän, voitte lähettää siitä palautetta osoitteella opmkirjaamo@minedu.fi otsikolla "globaalivastuu". Toivomme kirjoitusten olevan lyhyitä ja ytimekkäitä.

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta