Kasvitieteilijästä yksikön johtajaksi

 

		Leena Vestalalla on kokemusta sekä tutkimusasioista että hallinnosta ja hän tuntee hyvin sektoritutkimuskentän.

"Omaa asiantuntijuuttaan on saanut käyttää täysillä hyväkseen", Vestala sanoo. Asiantuntijuudelle on käyttöä muun muassa parhaillaan käynnissä olevissa korkeakoulujen rakenteellisessa uudistamisessa sekä tutkijakoulujen ja tutkijanuran kehittämisessä.

Vestalan alkuvuosi on kulunut pääosin oman tulosalueensa tulos-ja kehityskeskustelujen vetämisessä, joiden kautta uusi tulokas on opetellut tuntemaan tulosalueen ihmisiä ja asioita. "Lisäksi olen yrittänyt perehtyä siihen, mitä ovat tutkimus ja tiede ja mitä ne voisivat olla."

Vestala uskoo, että uusiin asioihin orientoitumista on auttanut monipuolinen tausta niin tutkijana kuin johtajanakin. "Minulla on kokemusta sekä tutkimusasioista että hallinnosta ja tunnen hyvin sektoritutkimuskentän. Siitä on hyötyä, että olen ollut pitkään hallinnossa töissä. Lisäksi olen ollut Suomen Akatemian biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan jäsen. Tokihan se on ihan eri asia olla nyt opetusministeriössä, jossa keskitytään itse tutkimuksen toimintatapoihin, kun taas substanssiasiat ovat muualla."

Kasvibiologista ihmisten johtajaksi

Alun perin tutkimuksen tulosalueen johtajan suunnitelmissa oli elättää itsensä biologian opettajana. "Minussa on aina ollut vähän sellaista lähetyssaarnaajamentaliteettia. Mikä onkaan tärkeämpää osata kuin se, miten ihminen toimii ja on rakennettu", Vestala hymyilee.

Valmistumisen jälkeen hän päätyi kuitenkin kasvinjalostajaksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukseen Jokioisiin, jossa kului 12 vuotta. Siellä ollessa valmistui myös väitöskirja, jonka aiheena oli syysviljojen talvenkestävyys eli esimerkiksi se, miten kasvit valmistautuvat talveen ja miksi toiset kasvit kestävät paremmin pakkasta kuin toiset.
Kasvinjalostajana geenivarat tulivat Vestalalle tutuiksi. Kun 90-luvun alussa käynnistettiin YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n alaiset kansainväliset maatalouden kasvigeenivaraneuvottelut, Suomen delegaatioon tarvittiin kasvitieteilijää mukaan.

"Geenivaraneuvottelut kestivät kymmenisen vuotta ja olivat erittäin vaikeat. Niissä keskusteltiin maiden oikeudesta omistaa omat geenivaransa. Hienona ajatuksena oli, että kehitysmaat, joilla ei ole varaa suojella geenivarojaan, voisivat myymällä yrityksille geenivarojaan suojella omia geenejään." Ihan näin se ei ole toiminut, mutta neuvottelujen tuloksena saatiin aikaan kasvigeenivarasopimus, jossa sovittiin elintarvikkeeksi tuotettujen kasvien geenivarojen käytöstä ja suojelusta.

Valinnat vievät eteenpäin

Työ geenivarojen parissa kuljetti Vestalan maa- ja metsätalousministeriöön, jossa tarvittiin osa-aikaista asiantuntija-apua kyseisissä asioissa. Aluksi Vestala työskenteli MMM:ssä kasvinjalostajan työnsä ohella, kunnes sai viran geenivara- ja biotekniikan erikoistutkijana maatalousosaston tutkimus- ja neuvontayksikössä.

"Se oli pieni yksikkö ja kun yksikön päällikkö jäi eläkkeelle, minut valittiin hänen tilalleen. Siinä vaiheessa jätin geenivara- ja biotekniikka-asiat muille." Nykyään Vestala ei liiemmin ehdi seurata "entisen elämänsä" ajankohtaisia asioita. "Lehdistä seuraan ja kollegoilta kuulee. Aika ei yksinkertaisesti riitä alan aktiiviseen seuraamiseen."

Mielenkiintoista työtään kasvigeenien parissa Vestala ei myönnä ikävöivänsä. "Jos haluaa mennä eteenpäin, valinta täytyy tehdä ja jättää taakseen myös mielenkiintoisia asioita."

Tutkimuksen laatua etsimässä

Tutkimusasioista omien sanojensa mukaan tavattoman kiinnostunut Vestala sanoo, että tutkimuksen tulosaluetta on mukava johtaa aikana, jolloin tutkimukseen panostetaan ja tutkimuksen ja tieteen merkitys Suomen kilpailukyvylle on jatkuvasti keskusteluissa. Tutkimus ja kehitystyö sai juuri hallituksen kehyspäätöksessä lisärahoitusta aiemmin päätetystä: 13 miljoonaa euroa vuonna 2011 ja 32 miljoonaa euroa vuonna 2012.

"Se on myös näytön paikka. Kun on vähän rahaa, voimme sanoa, että asiat olisivat paremmin, jos olisi resursseja. Nyt tarvitaan sitä viisautta, jolla uudet resurssit osataan käyttää siellä, missä niitä eniten tarvitaan. Myös vastinetta rahalle täytyy vaatia."

Parhaillaan Vestalaa työllistävät opetusministeriössä toukokuun alkupäiviin saakka korkeakoulujen tulos- ja tavoiteneuvottelut. Korkeakoulujen tutkimuksen arvioinnissa Vestala kokee puutteena sen, ettei ole olemassa kunnollisia indikaattoreita tutkimuksen laadun mittaamiseen. "Tarvittaisiin mittareita, joilla voitaisiin arvioida tutkimuksen laatua ja myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yhteisesti sovittavien mittareiden löytäminen on mielenkiintoista ja haasteellista, koska tieteenalat poikkeavat niin paljon toisistaan." Tutkimuksen laadun mittaamisen Vestala kokee tärkeänä jo pelkästään siksi, että tutkimuksen laatu korreloi opetuksen laadun kanssa.

"Nyt on herätty siihen, että opetuksen tulee olla laadukasta ja kansainvälistä, jotta korkeakoulumme tuottaisi elinkeinoelämälle työntekijöitä, jotka pystyvät luomaan uusia ajatuksia ja toimintamalleja. Ei ole itsestäänselvyys, että Suomessa valmistuu korkeatasoisia ihmisiä." Vestala muistuttaa, että Suomessa on jo huippuosaajien tarpeessa alettu haikailla ulkomaille.

"Itse uskon, että mm. huippuyksikköpolitiikka tuottaa tuloksia, jos pystymme osoittamaan sille resursseja. Jatkossa pitää entistä tarkemmin valita, mitkä yksiköt ansaitsevat resursseja ja myös yksikön pitää kantaa vastuu rahoituksesta. Ihanteena olisi, että voisimme yhteisymmärryksessä korkeakoulujen kanssa valita, mitkä yksiköt ovat huippuja."

Siinä, mitä kannattaa tutkia, Vestala sysää vastuuta tutkijoille itselleen.
"Tutkijoiden pitäisi liikkua maailmalla tuntosarvet pystyssä ja ennakoida, minne olemme menossa ja mitä kannattaa tutkia sekä kertoa se myös tutkimuspolitiikkaa tekeville tahoille."

Parhaillaan ministeriö kehittää yhteistyössä alan toimijoiden kanssa myös tutkijakouluja. Niissä tutkijakoulujärjestelmän päätöntävastuuta on tarkoitus siirtää ministeriöltä Suomen Akatemialle. Tulevaisuudessa tutkijakoulujen määrää vähennetään, mutta kokoa kasvatetaan.

"Tavoitteena on, että tutkijakoulut olisivat entistä kansainvälisempiä, laadukkaampia ja vastaisivat työelämän tarpeita mahdollisimman hyvin."

Ammattikorkeakouluissa alueellista tutkimusta

Myös ammattikorkeakouluilta odotetaan jatkossa tuloksellisempaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Ammattikorkeakouluissa tutkimuksen painopisteen tulisi olla alueellisissa tarpeissa. Vestalasta tämänhetkinen AMK:n tutkimus- ja kehittämistoiminta vaikuttaa kovin sirpaleiselta.

"Joskus ammattikorkeakoulut tekevät epätoivoisesti hankkeita pienenkin rahan toivossa, vaikka olisi oltava malttia harkita, onko kyseinen tutkimus ammattikorkeakoulun ydinosaamista. Ainakaan ulkopuolelta ei tulisi rekrytoida tutkijaa, jos koulusta ei löydy osaamista. Lähtökohtana olisi oltava, että tehtävä tutkimus tukee ammattikorkeassa annettavaa koulutusta."

Vestalan mukaan myös pääosan ammattikorkeakoulujen tutkimusrahoituksesta olisi tultava koulun toimialueelta, koska Suomen Akatemian raha suuntautuu yliopistoille.

-hm

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta