Säätiöiden merkitys kulttuurin rahoittajina kasvanut
Säätiöiden merkitys kulttuurin ja taiteen rahoittajina on kasvanut
2000-luvulla ja säätiöiden jakamien apurahojen ja muiden tukien
lähes kaksinkertaistunut. Vuoden 2005 kokonaissumma oli reaaliarvoltaan
peräti 227 prosenttiyksikköä suurempi kuin 1990-luvun lopulla. Tiedot
ilmenevät taiteen keskustoimikunnan selvityksestä Säätiöiden tuki
taiteille 2001 ja 2005.
Taiteen keskustoimikunta on yli kahdenkymmenen vuoden ajan seurannut
yksityisen sektorin säätiöiden ja yritysten, kulttuurille ja
taiteelle osoittamaa rahoista. suomalaisten säätiöiden tukea on
kartoitettu vuodesta 1987 alkaen. Tuolloin sävel-, kuva- ja
näyttämötaide sekä kirjallisuus saivat lähes kolme neljäsosaa
kaikesta säätiöiden jakamasta tuesta.
Tuoreimmassa selvityksessä on mukana 249 suomalaista kulttuuri- ja
taidesäätiötä tai säätiömuotoista yhdistystä. Ne jakoivat vuonna
2001 avustuksia ja apurahoja taiteilijoille, työryhmille sekä
taidejärjestöille ja -yhteisöille kaikkiaan noin 17 miljoonaa euroa.
Vuonna 2005 kulttuurille ja taiteelle myönnetty kokonaissumma oli noin
22 miljoonaa euroa. Summat eivät sisällä säätiöiden
taidehankintoja ja niistä on vähennetty säätiöiden valtiolta ja
kunnilta mahdollisesti saama julkinen tuki.
Vielä 1990-luvun lopulla eri selvitykset ja mittarit ennustivat
elinkeinoelämän tuesta kulttuurille ja taiteelle merkittävää
vaihtoehtoa julkisen rahoituksen rinnalle. Taiteen keskustoimikunnan
selvitys vuodelta 2003 osoitti kuitenkin yritysten kokonaistuen
kulttuurille ja taiteelle pudonneen alhaisimmilleen sitten selvitysten
aloittamisen vuonna 1984. Sen sijaan kulttuuria ja taidetta tukevien
yksityisten sijoitussäätiöiden ja säätiöluonteisten yhdistysten
myöntämät apurahat, avustukset ja palkinnot ovat nousseet entistä
merkittävämmäksi rahoituslähteeksi julkisen tuen rinnalle.
Eniten tukea kirjallisuudelle sekä kuva-, näyttämö- ja
säveltaiteelle
Säätiöiden jakaman kokonaistuen kasvu näkyy lähes kaikilla
taiteenaloilla, mutta tuen kohdistuminen on pysynyt ennallaan.
Kirjallisuuden, kuva-, näyttämö- ja säveltaiteen yhteenlaskettu
osuus oli 74 prosenttia säätiöiden kokonaistuesta taiteille. Näille
taiteenaloille kohdistuivat myös huomattavimmat tuen lisäykset vuosien
1997 ja 2001 välillä. Elokuva-, valokuva- ja tanssitaiteen avustusten
euromääräinen lisäys oli selvästi pienempi.
Säätiöiden annettujen apurahojen ja avustusten kokonaissumman
kasvu oli tasaista vuoteen 2001 asti, mutta sen jälkeen taiteilijatuki
lähes kaksinkertaistui. Vuonna 2001 tuki oli noin 6,6 miljoonaa euroa,
ja vuonna 2005 se oli noussut lähes 11 miljoonaan euroon. Suurin osa
taiteilijoiden ja työryhmien apurahoihin, stipendeihin ja palkintoihin
käytetyistä varoista meni kuva- ja säveltaiteilijoille sekä
kirjailijoille. Taiteenaloittainen tuen jakauma kuitenkin painottui
hieman eri tavoin kuin säätiöiden kokonaistuki.
Kolmasosa säätiöiden tuesta taiteilijoille kohdistui
kuvataiteeseen ja säveltaiteilijat saivat runsaan neljäsosan.
Kirjailijoiden osuus oli 16 prosenttia kokonaissummasta ja joka kymmenes
apuraha meni näyttämötaiteen edustajille, mutta vuonna 2005
taiteenalan osuus laski 8,4 prosenttiin. Taiteilijatuen kasvu kanavoitui
kuva- ja säveltaiteilijoiden ohella myös elokuvataiteen ja
taideteollisuuden apurahoina ja avustuksina. Ainoastaan tanssitaiteen
taiteilijatuki väheni jonkin verran.
Muutama merkittävä säätiö kivijalkana
Kulttuurin ja taiteen tukeminen on ollut 2000-luvulla pääosin 5-6
yksityisen, 1900-luvun alkupuolella tai aiemmin perustetun
sijoitussäätiön tai säätiöluonteisen yhdistyksen toiminnan
varassa.. Niiden vakavaraisuudesta huolimatta kulttuurin ja taiteen
yksityinen rahoitus on kapealla pohjalla ja kansantalouden suhdanteista
riippuvainen.
Säätiöiden tuki on kohdistunut samoille taiteenaloille, jotka ovat
perinteisesti saaneet pääosan myös elinkeinoelämän sekä valtion ja
kuntien tuesta. Siltä osin säätiöiden tuki ei ole muodostunut
julkista rahoitusta täydentäväksi, mutta se on tarjonnut tarpeellisen
vaihtoehdon ja lisärahoituksen niin taiteilijoiden kuin yhteisöjen
toiminnan ja hankkeiden toteutukseen.
Taiteen ja kulttuurin tukijat suhteellisen tuoreita tulokkaita
säätiöinä
1800-luvun lopulta 1940-luvun alkuun asti kulttuuri- ja
taidesäätiöiden lukumäärä kasvoi tasaisesti. Seuraavina
vuosikymmeninä säätiöiden perustamistahti kiihtyi ja 1980-luvulla
uusia kulttuuri- ja taidesäätiöitä rekisteröitiin poikkeuksellisen
paljon. Seuraavalla vuosikymmenellä talouslama osaltaan tasoitti
perustettavien säätiöiden määrän 1970-luvun tasolle.
2000-luvun ensimmäisinä vuosina uusia kulttuuri- ja
taidesäätiöitä on perustettu yhtä paljon kuin vuosina 1885-1920.
Yli puolet 1990-luvulla perustetuista säätiöistä oli kulttuuri- tai
taidelaitosta ylläpitäviä laitossäätiöitä, eikä vuoden 2000
jälkeen rekisteröidyistä säätiöistä yksikään ollut apurahoja
jakava sijoitussäätiö.
Suomalaiset kulttuuria ja taidetta edistävät säätiöt ovat
suhteellisen uusia. Suurin osa tutkituista säätiöistä oli perustettu
vuosina 1971-2000 ja joka kolmas säätiö oli aloittanut toimintansa
1980-luvulla. Sijoitussäätiöiden perustaminen sijoittui 1970- ja
1980-luvuille ja tutkituista laitossäätiöistä sekä
sijoitus-/laitossäätiöistä puolestaan yli puolet oli perustettu
vuonna 1981 tai sen jälkeen.
Selvityksessä mukana olleista kuva- ja säveltaidesäätiöistä,
kirjallisuussäätiöistä, museoista ja yleisistä
kulttuurisäätiöistä pääosa oli perustettu vuoden 1980 jälkeen.
Samoin puolet näyttämötaidetta ja muita taiteenaloja tukevista
säätiöistä. Sen sijaan useita taiteenaloja tukemaan tarkoitetuista
ja taidelaitoksia ylläpitävistä säätiöistä useimmat olivat
aloittaneet toimintansa ennen vuotta 1981.
- pe/ jl
Säätiöiden
tuki taiteille 2001 ja 2005. Yhteenveto (pdf)
Selvitystä voi tilata Taiteen keskustoimikunnasta: tkt-kirjasto@minedu.fi
Lähde: Taiteen keskustoimikunta
|