Kansanedustajat kysyvät 
- valtioneuvosto vastaa

		Alkuperäiset kysymykset vastauksineen julkaistaan eduskunnan verkkosivuilla.

Psykoterapiakoulutusta jatkossakin erikoistumisopintoina

Kansanedustaja Tuula Väätäisen (sd) kirjallinen kysymys liittyy psykoterapian koulutukseen ja sen järjestämistapoihin. Psykoterapeuttien koulutus on 1980-luvun alkuvuosista lähtien ollut yliopistojen pitkäkestoisen täydennyskoulutuksen (erikoistumisopinnot) alueita. Koulutus on järjestetty kiinteässä yhteydessä yliopiston tiedelaitoksiin. Psykoterapeuttien koulutusta tarjotaan myös korkeakoulujen ulkopuolella.

Väätäiselle vastannut opetusministeri Sari Sarkomaa kertoo, että opetusministeriön tarkastelleen vaihtoehtoja koulutuksen järjestämiseksi. Sarkomaa toteaa, etteivät uuden tutkinnon rahoitusedellytykset, korkeakoulujärjestelmän ja korkeakoulujen tutkintojen kehittämislinjaukset tai tutkintojen laaja-alaisuuteen liittyvät vaatimukset tue psykoterapiakoulutuksen järjestämistä itsenäisenä tutkintoon johtavana koulutuksena. Sarkomaa viittaa vastauksessaan myös asiakirjaan korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivoista, jossa todettiin, että uusia tutkinnonanto-oikeuksia ei pääosin anneta. Opetusministeriö pitää monipuolista täydennyskoulutusta hyvänä tapana järjestää psykoterapeuttien koulutus yliopistoissa ja kannattaa Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) esitystä koulutuksen järjestämisestä erikoistumisopintoina.

Koulutuksen laadun tarkkailu ja opetussuunnitelmien kehittäminen kuuluvat korkeakoulujen autonomian piiriin. Koulutus, mukaan lukien tutkintokoulutuksen ulkopuolinen koulutus, vastaa parhaiten sille asetettuja tavoitteita, kun sen kehittämisessä käytetään alan asiantuntijoiden, tiedeyhteisön ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä.

Koulutuksen kehittäjien tulee pitää samanaikaisesti ammattihenkilöiden laillistuksesta vastaava taho riittävästi informoituina koulutuksen sisällöistä. Opetusministeriö on tukenut yliopistojen yhteistä psykoterapiakoulutuksen kehittämistyötä hankerahoituksella ja edellyttänyt Tampereen yliopiston vetämältä projektilta pitkäjänteistä yhteistyötä alan asiantuntemusta tarjoavien yliopistojen, sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen kanssa.

Psykoterapeutin nimikesuojauksen saavilta edellytetään ennen psykoterapeutin koulutuksen hakeutumista soveltuvaa, usein sosiaali- ja terveysalan tutkintoa sekä työkokemusta hoitotyöstä ja mielenterveystyöstä. Yhteiskunnan hyvinvoinnin ja työmarkkinoiden kannalta on olemassa lukuisia merkittäviä koulutuksia, jotka täydentävät osaamista tutkinnon suorittamisen jälkeen hankittavana koulutuksena.

Kelpoisuuksien lainsäädännöllinen sääntely ja tätä kautta koulutuksen vastaavuuden tarkastelu on sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen mukaan. Koulutuksen laadun turvaamiseksi opetusministeriö on ehdottanut, että koulutuksen järjestäjät ja alan asiantuntijat määrittelevät yhteistyössä TEO:n kanssa psykoterapiakoulutuksen osaamistavoitteet ja koulutuksen järjestämisen perusperiaatteet. Nämä vaatimukset täyttävistä koulutuksista valmistuneille TEO voi myöntää nykyistä kevyemmällä prosessilla luvan ammattinimikkeen käyttöön.

Kirjallinen kysymys 141/2008

Geronomista diakoniksi?

Kansanedustaja Sari Palmin (kd) kirjallisessa kysymyksessä tiedustellaan geronomi-tutkinnon suorittaneiden mahdollisuudesta diakonin pätevyyteen. Asiaa selvitti opetusministeri Sari Sarkomaa.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon diakonian virkakelpoisuuden (diakoni, diakonissa) saavuttamisesta päättää piispainkokous, jonka päätökset sitovat Diakonia-ammattikorkeakoulua. Kirkon diakoniatyön kelpoisuutta ei voi saada erikoistumisopintojen suorittamisen kautta, vaan se edellyttää piispainkokouksen päätöksen mukaisia opintoja.

Päätöksen mukaan diakonian virkaan kelpoisuuden antaa 210 opintopisteen laajuinen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkea-koulututkinto (sosionomi AMK) ja 240 opintopisteen laajuinen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto (sairaanhoitaja AMK). Tutkintoon kuuluvien opintojen tulee sisältää vähintään 90 opintopistettä teologisia sekä seurakunnan ja kirkon työhön liittyviä opintoja. Opinnot jakautuvat seuraavasti: teologisia opintoja vähintään 20 opintopistettä, diakonian ammattiopintoja vähintään 40 opintopistettä, seurakunnan ja kirkon työelämään ja työyhteisöön liittyviä opintoja vähintään 15 opintopistettä ja seurakunnan tai kirkon työhön liittyvä opinnäytetyö 15 opintopistettä.

Diakonia-ammattikorkeakoulu järjestää ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa ns. muuntokoulutusta, jossa on mahdollista suorittaa joko aiemman opistotutkinnon tai aiemman ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen kirkon diakonian virkaan kelpoisuuden antava ammattikorkeakoulututkinto. Opiskelijan tulee tällöin hakea aikuiskoulutuksen yhteishaussa diakonian virkakelpoisuuden antavaan suuntautumisvaihtoehtoon: joko diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto/sosionomi (AMK)/diakoni tai diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto/sairaanhoitaja (AMK) /diakonissa.

Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille (sosionomi AMK tai sairaanhoitaja AMK) lisäopintojen laajuus on yleensä noin 90 opintopistettä. Geronomi (AMK) tutkinnon suorittaneen on mahdollista suorittaa diakonin kelpoisuus diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehdossa siten, että hän samalla saa piispainkokouksen päätöksen mukaisen sosionomi (AMK) -kelpoisuuden. Opiskelijalle laaditaan hänen aikaisemman koulutuksensa ja työkokemuksensa perustella henkilökohtainen opintosuunnitelma.

Geronomin amk-tutkinnon suorittaneiden mahdollisuus saavuttaa diakonin pätevyys on mahdollista helpottaa ainoastaan tekemällä esitys piispainkokouksen päätöksen muuttamiseksi siten, että geronomi (AMK) -tutkinto lisättäisiin mainittujen sosionomin (AMK) ja sairaanhoitajan (AMK) tutkintojen lisäksi kelpoisuuden tuottavaksi tutkinnoksi.

Kirjallinen kysymys 173/2008

Tekijänoikeusasioiden valmistelussa pyritään laajapohjaisuuteen

Kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr) perää kirjallisessa kysymyksessään monipuolisuutta ja tasapuolisuutta tekijänoikeuslainsäädännön valmisteluun. Kysymykseen vastannut kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin viittaa vastauksessaan hallituksen sopimiin tekijänoikeusasioiden valmistelun ja käsittelyn kehittämisen suuntaviivoihin, joiden mukaan keskeisiin kehittämistoimiin kuuluvat valmistelun jatkaminen avoimena prosessina ja yhteistyön ja laajapohjaisuuden lisääminen lainvalmistelussa.

Kasvi tiedustelee kysymyksessään keväällä asetetun tekijänoikeustoimikunnan kokoonpanosta. Wallin korostaa, että hallituksen päätöksen mukaisesti tekijänoikeustoimikunnan roolia ja työtapoja on tarkoitus kehittää ja sen kokoonpanossa otetaan tasapuolisesti huomioon tekijänoikeusasioiden laajentuminen kulttuurihallinnon ulkopuolelle. Nyt jäseninä on keskeisiä oikeudenhaltija- ja oikeuksien käyttäjätahojen edustajia. Käytännön syistä kaikki lukuisat tekijänoikeuden sidosryhmät ja intressitahot eivät voi olla edustettuina toimikunnassa, joskin Wallin mukaan mahdollisuutta lisätä toimikuntaan vielä kuluttajien edustaja tarkastellaan.

Toimikunnan tehtävänä on käsitellä lainvalmistelun suuntaviivojen asettamista, arvioida tekijänoikeuslainsäädännön uudistustarvetta ja valmistella mahdollisten uudistusten suuntaviivoja ministeriölle, ottaen huomioon yhteiskunnallinen, taloudellinen, tekninen ja kansainvälinen kehitys. Laajapohjaisen valmistelun toteutumista varmistaa osaltaan myös se, että varsinainen lainvalmistelu tapahtuu kutakin hanketta varten perustettavassa työryhmässä. Kunkin työryhmän kokoonpano muotoutuu käsiteltävänä olevan asian mukaisesti siten, että varsinaisessa lainvalmistelussa ovat aina edustettuina kunkin asian kannalta keskeiset tahot.

Hallituksen päätöksen mukaisesti toimikunnan tehtävänä on kerran vuodessa kutsua koolle tekijänoikeusfoorumi, joka toimii tekijänoikeusasioiden keskustelu- ja tietojenvaihtofoorumina. Sinne kutsutaan mm. tekijänoikeuden haltijoita (sekä tekijät että oikeuksien haltijana olevat yritykset), käyttävää teollisuutta ja viestintäalan yrityksiä ja kuluttaja näkökulman edustajia. Tämä varmistaa sen, että kaikilla osapuolilla on mahdollisuus esittää myös julkisesti näkemyksensä tekijänoikeuden kehittämistarpeista ja lainsäädäntösuunnitelmista.

Wallin muistuttaa, että lainsäädännön valmistelurakenteiden kehittäminen ja valmistelun uudet muodot eivät poista kirjallisten lausuntokierrosten tarvetta. Tarvittaessa järjestetään myös kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia, joihin kutsutaan käsiteltävän asian kannalta keskeiset tahot.

Kirjallinen kysymys 117/2008

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta