Vapaa-aikapalveluihin tasa-arvoa

		Tasa-arvoa vapaa-aikapalveluihin -opas on saatavilla pdf-tiedostona verkosta.

Vapaa-aikapalvelujen tasa-arvo Hämeenlinnassa -projektin tavoitteena oli selvittää sukupuolen ja iän mukaisen tasa-arvon toteutumista kaupungin liikuntatoimen, kulttuuritoimen ja nuorisotyön palveluissa ja kehittää menetelmä tasa-arvon varmistamisen välineeksi. Projekti alkoi toukokuussa 2005 ja päättyi lokakuussa 2007. 

Vapaa-aikapalvelujen nykytilan kartoitukseen käytettiin tiedonkeruun pohjana 3R-menetelmää. 3Rmetodi on Ruotsissa kehitetty menetelmä, jonka avulla voidaan tuottaa systemaattista tietoa tasa-arvotyöhön. Menetelmä koostuu kolmesta R:stä:

Ensimmäinen R eli Representaatio vastasi kysymykseen siitä, mikä on tyttöjen/naisten ja poikien/miesten sekä eri ikäryhmien osuus kaikilla päätöksenteon ja toiminnan tasoilla. Toinen R eli Resurssit vastasi kysymykseen, kuinka resurssit rahana, tilana ja aikana on jaettu tyttöjen/naisten ja poikien/miesten sekä eri ikäryhmien välillä. Kolmas R eli Realia/"tosiasiat" oli laadullinen määre, jonka avulla kuvattiin viranomaisten toiminnassa ja päätöksenteossa vallitsevia normeja ja arvoja.

Toteutetun kuntakyselyn mukaan tasa-arvo vapaa-aikapalveluissa koostuu seuraavista tekijöistä: yhtäläisestä mahdollisuudesta harrastaa iästä, sukupuolesta, varallisuustasosta tai muista rajoitteista riippumatta, kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisestä, kuntalaisille vapaasti tarjolla olevien palvelujen ylläpidosta (esim. kirjasto, ulkoilureitit) sekä eri-ikäisten sekä naisten ja miesten erilaisten kiinnostuksenkohteiden huomioimisesta.

Tasa-arvo tarkoittaa yhtäläisiä mahdollisuuksia

Tasa-arvo vapaa-aikapalveluissa näyttäytyi kaiken kaikkiaan laajempana kuin pelkästään naisten ja miesten välisenä kysymyksenä. Kuntalaisten näkökulmasta ikä ja kotitalouden varallisuustaso näyttäisivät merkitsevän jopa sukupuolta enemmän. "Että kaikilla nuorilla täytyisi olla mahdollisuus harrastaa vaikka perheen rahat ei riitä.", kiteytti vastauksensa 16-vuotias poika.

Tasa-arvon voidaan ajatella toteutuvan kuntalaisten yhtäläisenä mahdollisuutena käyttää kaikille tarkoitettuja palveluita ja tiloja, kuten esimerkiksi uimahallia, kevyen liikenteen väyliä ja kirjastoa. Hämeenlinnassa on todettu, että yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoaminen ei kuitenkaan aina välttämättä riitä takaamaan tasa-arvoisia palveluja kuntalaisille, sillä naisilla ja miehillä voi olla erilaisia tarpeita. Kun tarpeet opitaan tuntemaan, palveluita osataan suunnata paremmin. Tasa-arvoa voikin olla erityispalvelujen tarjoaminen tietyille ryhmille.

Kun Hämeenlinnassa oli kerätty tietoa palvelujen käytöstä, todettiin, että yhtäläisestä mahdollisuudesta huolimatta palvelujen käytössä on eroja sukupuolten ja eri ikäryhmien kesken. Osa kuntalaisista ei vain käytä palveluita tai on oikeasti estynyt käyttämästä niitä. Tällöin havahduttiin pohtimaan mm. tarjonnan vaikutusta siihen, miten palveluiden käyttö jakautuu. Esimerkiksi kulttuuripalvelujen käyttäjistä enemmistö on naisia ja tyttöjä. Tällöin pohdittiin sitä, miten pojat ja miehet saataisiin mukaan. Esiin nousi kysymys siitä, onko tarjonta kenties liian yksipuolista ja suosiiko se mahdollisesti tyttöjä ja naisia. Tärkeää olisi etsiä sellaisia kriittisiä kohtia, joissa tasa-arvo ei toteudu ja tarvittaessa kohdentaa niihin erityistoimenpiteitä.

		Esimerkkejä siitä, miten Hämeenlinnassa on pyritty vastaamaan toisaalta yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumiseen ja toisaalta erityistoimin takaamaan myös tyttöjen ja poikien välisen tasa-arvon toteutumista: Kulttuuripolku-hankkeessa pyritään laatimaan koulujen ja kulttuurilaitosten kesken kulttuurikasvatussuunnitelma, josta tulee osa koulujen opetussuunnitelmaa. Näin halutaan varmistaa kaikille kouluikäisille tasavertainen mahdollisuus sekä tehdä että kokea kulttuuria.  Kulttuuripolun tavoitteena on määritellä jokaiselle vuosiluokalle minimimäärä opetussuunnitelmaan perustuvia opintokäyntikohteita, erilaisia oppimisympäristöjä tai koulun sisällä toteutettavia kokemuksellisia ja elämyksellisiä oppimistilanteita.  Tarkoitus on, että koulun sijainnista riippumatta varmistetaan jokaiselle oppilaalle yhdenvertaiset mahdollisuudet kokea oppimista koulun ulkopuolella ja että kaupungissa toimivien kulttuurilaitosten runsas tarjonta voidaan käyttää oppimisessa hyödyksi. 9-kortti on yhdeksäsluokkalaisille tarkoitettu kortti, jolla nuoret saavat etuja ja alennuksia kulttuuripalveluista, liikuntapalveluista ja nuorisotyön kohteista.  Monesti museoihin, teatteriin, konsertteihin sekä taidenäyttelyihin ei mennä, koska pääsyliput ovat yllättävän kalliita nuorille. Usein yhdeksäsluokkalaiset eivät saa enää ostaa lastenlippua, vaan joutuvat maksamaan täyden hinnan. 9-kortti tuo kaikille ikäluokan nuorille mahdollisuuden tutustua kaupungin kulttuuri- ja liikuntatarjontaan. Kortti tukee myös nuoria jatkamaan liikunnan harrastamista vaiheessa, jossa on suuri riski pudota liikuntapalvelujen ulkopuolelle

Oppaan avulla tasa-arvoasiaa hallintoon ja luottamuselimiin

Oppaan tavoitteena on virittää kunnissa keskustelua vapaa-aikapalvelujen tasa-arvosta ja innostaa kuntia konkreettisesti tarkastelemaan palveluitaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Sukupuolen lisäksi liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotyön palveluissa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mikä on tasa-arvon tilanne eri-ikäisten naisten ja miesten sekä tyttöjen ja poikien kesken. Vapaa-aikapalvelujen tasa-arvoa voivat määrittää myös muut tekijät, kuten esimerkiksi etninen tausta, vamma, kotitalouden taloudellinen tilanne tai palvelujen saavutettavuus.

Opas esittelee mallin, jota apuna käyttäen kunnat voivat lähteä liikkeelle tasa-arvotyössään. Mallissa tasa-arvo liitetään kunnan olemassa oleviin seuranta- ja suunnittelurakenteisiin, toimintatapoihin sekä palvelujen tarjontaan. Tarkoituksena on, että kunnat voivat oppaan ajatuksia soveltaen entistä paremmin huomioida naisten ja miesten tarpeita palvelujen suunnittelussa, päätöksenteossa, tarjonnassa ja sekä niihin liittyvässä tukien ja avustusten kohdentamisessa.

Tavoitteet, tahto, tietoa ja toimintaa

Tasa-arvotyön alussa kunnanvaltuuston tulee tehdä päätös, että naisten ja miesten välistä tasa-arvoa aletaan kunnassa entistä tietoisemmin edistää. Tavoite tulee tehdä näkyväksi. Seuraavaksi tulee määritellä, mitä tasa-arvon kunnassa ja kunnan palveluissa halutaan olevan. Tasa-arvon määrittely luo pohjan palveluiden arvioinnille - mihin pyritään ja mitä tavoitellaan kun tavoitellaan tasa-arvon toteutumista vapaa-aikapalveluissa.

Tasa-arvon edistäminen tulisi liittää osaksi toimialojen jo olemassa olevia suunnittelun, päätöksenteon ja toteutuksen prosesseja. Tasa-arvon edistäminen on liitettävä tavoitteeksi kunnan talouden ja toiminnan suunnitteluun, strategioihin, toimintaohjeisiin sekä kunnan talousarvion laatimisohjeisiin, jolloin tasa-arvosta tulee virallisesti seurattava asia.

Tasa-arvotyön pohjaksi tarvitaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteutumista kuvaavan tiedon keräämistä. Nykytilan selvitys, tasa-arvotase, tuo esille niitä kohtia, joissa tasa-arvo ei toteudu toivotulla tavalla ja ne alueet, joista riittävää tietoa ei ole saatavilla. Palvelujen suunnittelu, toteutus ja tasa-arvon toteutumisen arviointi edellyttävät, että tietoa on saatavilla naisten ja miesten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkeen liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotyön palvelujen tilastointiin, avustushakemuksiin ja muuhun tiedonkeruuseen liitetään taustamuuttujiksi vähintään sukupuoli ja ikä.

Keskeinen haaste on miten strategioihin asetetut tasa-arvotavoitteet saadaan konkretisoitua toimenpiteiksi eli miten tasa-arvo saadaan näkyväksi palvelujen arjessa. Lähtökohta on, että toimialat voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa asioihin, vaikkakin budjetista saadaan toiminnan raamit. Edellytys toki on, että talousarviosuunnittelussa on varattu rahaa tietojen keruuseen ja käytännön tasa-arvotyöhön osana normaalia toimintaa.

Esimerkkejä liikuntapalvelujen tasa-arvosta

Jo valmisteluvaiheessa tasa-arvo otetaan yhdeksi näkökulmaksi esimerkiksi liikuntapaikkarakentamista ja liikuntatoimen omia palveluja, kuten ohjatun liikunnan ryhmiä suunniteltaessa. Liikuntapaikkarakentamisen osalta pohditaan esimerkiksi, palveleeko liikuntapaikkarakentaminen tasapuolisesti naisia ja miehiä. Liikuntatoimen vuoroja jaettaessa otetaan huomioon, miten vuorot jakautuvat naisten ja miesten sekä eri-ikäisten kesken. Tavoitteena on, että ajallisesti ja hinnallisesti vuorot jakautuvat liikuntatoimen tasa-arvotavoitteiden mukaisesti.

Yhdistyslain mukaan avustuksia saavilla, palveluita tuottavilla seuroilla ja yhdistyksillä on vapaus toimia itse asettamiensa tavoitteiden mukaisesti. Kuntien ohjausmahdollisuudet liittyvät käytännössä resurssiohjaukseen ja ennen kaikkea informaatio-ohjaukseen. Kunta voi ohjata esimerkiksi palveluita tuottavia seuroja ja yhdistyksiä avustuskriteerien kautta, jolloin tasa-arvo tuleekin ottaa yhdeksi avustuskriteeriksi.

Vastaavasti kuntien omistamien tytäryhteisöjen, kuten esimerkiksi jäähalliyhtiön tietoisuutta miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä voidaan lisätä informaatio-ohjauksella sekä liittämällä naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämisen tytäryhteisöjä ohjaaviin konserniohjeisiin.

Tärkeitä ovat myös kunnan omat kohdennetut toimenpiteet, joilla vaikutetaan palvelujen kokonaisuuden kannalta ilmeneviin ongelmakohtiin. Kunta voi pitää huolta tasa-arvon toteutumisesta kompensoivin toimenpitein, jos todetaan esimerkiksi, että tietynikäisille miehille ei ole palveluja tarjolla.

Tarvittaessa muutoksia toimintatapoihin

Yhteenvetona voidaan todeta, että liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotyön asiat käsitellään toimialojensa sisällä omissa lautakunnissaan ja "tasa-arvotarkastelut" suoritetaan kaikissa prosessin vaiheissa. Tämä tarkoittaa muun muassa sellaisiin kysymyksiin vastaamista kuin, miten tasa-arvo on huomioitu toimialan strategiassa, kerätäänkö sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa ja mitä kerätyllä tiedolla tehdään, mikä on talousarvion arvioitu sukupuolivaikutus ja näkyykö sukupuolen tasa-arvon huomioon ottaminen palvelujen arjessa?

Vapaa-aikapalvelujen tasa-arvon edistäminen edellyttää kunnalta mm. siis päätöksen ja halun edistää tasa-arvon toteutumista kaikilla suunnittelun, päätöksenteon ja toteutuksen tasoilla tasa-arvolain hengen mukaisesti. Se edellyttää sukupuolen mukaan eriteltyä tilastointia ja seurantaa, resursseja seurannan, suunnittelun, käytännön toimenpiteiden sekä arvioinnin tekemiseksi ja ennen kaikkea valmiutta muuttaa toimintatapoja.

- pe

Sukupuolivaikutusten arvioimiseen voi tutustua myös osoitteessa http://www.eurofem.net/valtavirtaan/

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta