|
||||||||||
 |
||||||||||
 |
|
Julkaistu 8.5.2008 |
|
Kulttuurienvälisen vuoropuhelun lähtökohdista ja tavoitteista ei ole juuri käyty julkista keskustelua Suomessa. Vuoropuhelun lisäämisessä yhteiskunnassa taidelaitoksilla, kuten museoilla on tärkeä tehtävä toimia siltana eri kulttuurien ja moninaisten yleisöjen välillä. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu mielletään keskeiseksi monimuotoisen ja kansainvälistyvän museotyön osa-alueeksi. Se on myös tapa, jonka avulla voimme kehittää kykyämme toimia globaalissa maailmassa. Vuoropuhelu ei kuitenkaan ole yksinomaan taiteilijoiden, museopedagogien, opettajien, toimittajien tai muiden työkseen dialogia käyvien ammattilaisten asia. Vuoropuhelu on väline kulttuurisen moninaisuuden edistämisessä ja se kuuluu sellaisiin globaalin maailman kansalaistaitoihin, jotka koskevat kaikkia ihmisiä. Seuraava tarkastelu on tarkoitettu näkökulmaksi vuoropuhelun virittämiseksi. Lähestyn aihetta oman viitekehykseni, eli taiteen ja kulttuurin näkökulmasta. Euroopan unionissa vietetään vuonna 2008 Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta. Vuoden aikana jäsenmaissa järjestetään hankkeita ja tapahtumia, joilla pyritään tuomaan esiin vuoropuhelun hyötyjä ja tärkeyttä kaikkien Euroopan unionin alueella asuvien päivittäisessä elämässä. Teemavuosi on EU:n, sen jäsenmaiden ja kansalaisjärjestöjen yhteinen aloite. Sen tärkeimpänä tavoitteena on edistää kaikkien kulttuurien ja kaikkien EU:n alueella asuvien henkilöiden välistä vuoropuhelua tarjoamalla välineitä, joiden avulla me voimme elää sovussa keskenämme. Kuluva vuosi tarjoaa kullekin tilaisuuden oppia tuntemaan toisemme ja itsemme paremmin. EU:n kulttuuripolitiikassa ja uudella Euroopan kulttuuriagendalla kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja monimuotoisuuden edistäminen ovat nousseet EU:n lähivuosien päätavoitteiksi. Euroopan komission mukaan teemavuoden keskeiset alat ovat kulttuuri, koulutus, nuoriso, maahanmuutto, vähemmistöt, uskonnot ja kansalaisuus. Näillä aloilla kulttuurienvälinen vuoropuhelu edistää kulttuurista monimuotoisuutta ja luovuutta. Uusi monikulttuurisuuden ja kulttuurienvälisyyden aalto alkoi 1990-luvulla Suomessa. Käsite kulttuurienvälinen vuoropuhelu on monikulttuurisuutta uudempi ja korostaa nimenomaan ihmisten ja yhteisöjen välistä kohtaamista. Sillä viitataan tilanteisiin tai prosesseihin, joissa erilaisia kulttuuritaustoja omaavat ihmiset ovat keskenään yhteyksissä ja vaihtavat ajatuksia tai mielipiteitä toistensa kanssa. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu halutaan usein nähdä työkaluna, jolla etsitään ratkaisuja esim. uskontojenvälisiin suhteisiin ja mahdollisiin konflikteihin. Dialogin tärkeys on hyvä tunnustaa ongelmien ratkaisussa ja sillä voi olla myös eheyttävä merkitys. Vuoropuhelu on paitsi väline myös itseisarvo koska dialogilla voidaan rakentaa ja vahvistaa ihmisten välisiä suhteita. Eri kulttuuritaustaisten ihmisten kohtaaminen on tämän päivän todellisuutta. On täysin luonnollista, että etnisiltä taustoiltaan, iältään ja sukupuoleltaan erilaiset kansalaiset toimivat samoissa ryhmissä ja yhteisöissä. Näitä vuorovaikutussuhteita kuvataan usein monimutkaisiksi ja moninaisiksi. Kuitenkin lähitasolla on kyse ihmisten välisestä kanssakäymisestä, ja siinä etninen tausta, ikä, sukupuoli, kieli tai uskonto on vain yksi osa kohtaamista. Taide kulttuurienvälisen vuoropuhelun välineenäKulttuurienvälinen vuoropuhelu voi taiteen ja kulttuurin kentällä pitää sisällään esimerkiksi julkisia ja yksityisiä kulttuurisia ja taiteellisia aloitteita, jotka saattavat maahanmuuttaja- ja vähemmistöryhmiin kuuluvia yksilöitä ja ryhmiä yhteen kantaväestön kanssa monisuuntaiseen kommunikaatioprosessiin. Usein näiden tavoitteena on kiinnittää huomiota vallan ja vaikutusmahdollisuuksien epätasaiseen jakautumiseen sekä edesauttaa kiinteistä ja jyrkkärajaisista identiteeteistä irtipääsyä . Taide, kuten kaikki ihmisten välinen toiminta, perustuu dialogiin, yhdessä tekemiseen ja kokemiseen. Usein todetaan, ettei toisia opi ymmärtämään ellei ensin tunne itseään. Tätä väitettä mukaillen voisi todeta, ettei itseään ja omaa kulttuuriaan tunne ennen kuin niille saa vertailukohtia. Vuoropuhelussa oppii ymmärtämään toista, mutta samalla arvostamaan omaa. Dialogissa tärkeintä on siksi asenne: toisen puolesta ei voi käydä keskustelua, mutta itseään voi sekä tutkistella että haastaa. Vaikka olemme erilaisia, voimme silti oppia elämään yhdessä. Erilaisten kulttuurien ymmärtäminen ja monimuotoisissa yhteisöissä toimiminen ovat elinikäisiä oppimisprosesseja. Taide auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja maailmaa paremmin. Esimerkiksi kuvataide ja kirjallisuus ovat erinomaisia luotseja, kun haluamme tietää miten ihmiset ovat eläneet ja toimineet kautta aikojen. Taide ilmentää ja heijastelee myös muutoksia, joita tapahtuu perinteisen identiteettiimme muuttumisessa rinnakkaisiksi ja samanaikaisiksi, keskenään limittyviksi ja ylirajaisiksi identiteeteiksi. Juuri kuvataide on esimerkki alasta, jolla periaatteessa voi globaalisella ulottuvuudella yhdistää kaikkia kansoja ja ihmisiä. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu alkaa kotimaasta. Suomessa teemavuoden aikana kannustetaan kulttuurienväliseen vuoropuheluun taiteen ja kulttuurin keinoin sekä tuomalla esille eurooppalaisten kulttuurien moninaisuutta eri foorumeilla. Teemavuoden toteutuksessa on huomioitu erityisesti lapset ja nuoret. Taiteilijavierailut ja taidetyöpajat kouluissa ja päivähoidossa sekä opetusmateriaalin tuottaminen nuorelle yleisölle kannustavat lapsia ja nuoria omaehtoisen tekemisen kautta oppimiseen. Teemavuoden lähettiläiksi on kutsuttu nuoria, jotka antavat työpanoksensa Suomen kehittymiseksi kulttuurisesti monimuotoiseksi yhteiskunnaksi. Lähettiläät osallistuvat vuoropuheluun muun muassa kirjoittamalla blogia teemavuoden suomalaisilla verkkosivuilla. Mielestäni maahanmuuttajataustaisiin lapsiin ja nuoriin tulisi kiinnittää erityishuomio, sillä suomalaisen kulttuurin tuntemus ja arvostus edistää sopeutumista ja perheiden kotoutumista. Taiteen ja kulttuuriperinnön tuntemusta lisäämällä vältyttäisiin myös historiallisesti katsottuna käänteiseltä kulttuuriarvotukselta: nykyään on vaarana, että maahanmuuttajien alkuperäiset kulttuurit näyttäytyvät maahanmuuttajien lapsille moraalisina, yhteisöllisinä ja rikkaina, mutta suomalainen kulttuuri länsimaisena kulutuskulttuurina vailla syvempiä kerroksia. Dialogin tarve on suuri. Vähemmistöjen huomioiminen kansallisella tasolla lisää uskottavuutta myös kansainvälisesti. Historia osoittaa, että kulttuurienvälisyys ja eri kulttuurien kohtaaminen on tuottoisaa, se synnyttää uutta. Teemavuoden onnistuminen edellyttää rohkeutta avoimeen vuoropuheluun. Pidän riskinä sitä, että kulttuurienvälisestä vuoropuhelusta tulee muotisana yhteiskunnassamme mutta ilman merkittävää analyysiä ja sisältöä. Dialogin pitää siirtyä sanoista teoiksi ihmisen arkipäivään sillä vuoropuhelun onnistuminen mitataan ruohonjuuritasolla. Yhdyn teemavuoden idean isän, kulttuurikomissaari Ján Figel'in sanontaan: "Ultimately intercultural dialogue is a bottom-up process" (Kulttuurienvälinen vuoropuhelu on lopulta ruohojuuritason prosessi.) Teemavuoden onnistumiseksi on tärkeätä, että siihen osallistuu mahdollisimman moni - mieluimmin kaikki! Teemasta aiemmin kirjoitettua:
Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen / Fostran till globalt ansvar - projekti on avannut keskustelun opetusministeriön Etusivu-verkkolehdessä projektin aiheeseen liittyvistä kysymyksistä. Mikäli lukijoilla on näkökohtia aiheeseen, joita haluaisitte käsiteltävän, voitte lähettää siitä palautetta osoitteella opmkirjaamo@minedu.fi otsikolla "globaalivastuu". Toivomme kirjoitusten olevan lyhyitä ja ytimekkäitä.
|
|||||||||
