Lahjakkuutta tuetaan Euroopan kouluissa monin tavoin
Vastaikää suomeksi julkaistussa Eurydice-tietoverkon tutkimuksessa
tarkastellaan lahjakkuuden edistämistä koskevia koulutuspoliittisia
linjauksia ja toimia Euroopan eri koulutusjärjestelmissä. Miten
meillä? Miten muualla?
Vaikka kaikissa
Euroopan maissa ollaankin samaa mieltä siitä, että
koulutusjärjestelmän tulee antaa kaikille lapsille - myös
poikkeuksellisen lupaaville yksilöille - mahdollisuus kehittää
luontaisia taipumuksiaan ja kasvaa tasapainoisiksi yksilöiksi, keinot
ja näkemykset tavasta vastata tarpeisiin eroavat.
Euroopan neuvoston vuonna 1994 antamassa suosituksessa korostetaan
poikkeuksellisen lupaavien lasten erityisiä koulutustarpeita ja heille
tarjottavan avun ja tuen merkitystä. Vaikka suosituksessa ei erikseen
mainita lahjakkaiden lasten asettamista erikoisasemaan, siitä käy
ilmi, että myös erityislahjakkaat tarvitsevat koulutusta, jonka avulla
heidän kykynsä voivat kehittyä huippuunsa.
Suosituksen mukaan "Vaikka koulutusjärjestelmät on
käytännön syistä rakennettava siten, että ne tarjoavat
asianmukaista koulutusta valtaosalle lapsista, heidän joukossaan on
aina myös lapsia, joilla on erityistarpeita ja joita varten on
toteutettava erityisjärjestelyjä. Näihin ryhmiin lukeutuvat myös
huippulahjakkaat."
Myös Suomessa tavoitteena on, että perusopetus vastaa entistä
paremmin erilaisten lasten tarpeisiin. On tärkeää tukea erilaisia
lahjakkuuksia ja edistää yksilöllistä oppimista, sillä jokaisella
lapsella on oikeus onnistumisen elämyksiin.
Suomalaista koulutuspolitiikkaa linjaavassa koulutuksen ja
tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa yleissivistävän koulutuksen
kehittämisen lähtökohdaksi asetetaan "sivistyksellisten
perusoikeuksien turvaaminen jokaiselle oppilaalle ja opiskelijalle
hänen kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaan". Yhtälailla
tavoitteeksi asetetaan luovuuden, erilaisen lahjakkuuden ja
innovatiivisuuden edistäminen.
Lahjakkuuden lajeja ja lähestymistapoja
Eurydice-verkon vertailussa on mukana 30 jäsenvaltiota, joiden
arvioiden ja kriteereiden mukaan oppilaista 3-10 prosenttia on
lahjakkaita yksilöitä. Raportin mukaan valtaosassa maista lahjakkuuden
katsotaan tarkoittavan älykkyyttä. Käsitteellä voidaan viitata
henkisiin, taiteellisiin ja psykomotorisiinkin kykyihin, joita kaikkia
pidetään samanarvoisina. Joissakin määrittelyissä lahjakkuus voi
kattaa myös sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen.
Myös lahjakkaat lapset ja nuoret tarvitsevat mahdollisuuden
yksilölliseen tukeen ja ohjaukseen oppimisessa. Tutkimusten mukaan
osalla lahjakkaista oppilaista voi esimerkiksi olla vaikeuksia ja tarve
saada järjestelmällistä sosiaalista tukea vaikkapa heikon
koulumenestyksen tai opintojen keskeytymisen vuoksi.
Raportin mukaan lahjakkuuden lähestymistavoissa toisessa
ääripäässä on yleisopetukseen perustuva malli ja toisessa
huomattavasti erottelevampi lähestymistapa.
Lahjakkaita yksilöitä "integroivassa" mallissa heistä ei
virallisesti käytetä mitään erityistermiä, eikä heidän
tunnistamiseksi ole kriteereitä. Lahjakkaiden oppilaiden tarpeet -
kuten kaikkien muidenkin - huomioidaan yleisessä koulutuspolitiikassa,
joka perustuu eriytettyyn toimintamalliin ja yksilöiden huomioimiseen
yleisopetuksen luokissa. Raportin mukaan lähimpänä mallia on Norja,
joskaan Suomi, Ruotsi, Islanti tai Malta eivät ole kaukana siitä.
Valikoivassa mallissa lahjakkaista lapsista ja nuorista käytetään
virallista kollektiivista termiä. Lahjakkaiden yksilöiden
tunnistamiseen on määritetty kriteerit, jotka perustuvat tavallisesti
menestykseen ja osaamiseen sekä joissain tapauksissa myös
soveltuvuustestien tuloksiin. Mallissa on kehitetty lukuisia
lakisääteisiä erityistoimia, ja lahjakkaat yksilöt sijoitetaan
yleensä samantasoisiin ryhmiin. Malli liittyykin eri aloille
erikoistuneiden koulujen olemassaoloon. Yksikään Euroopan maa ei ole
omaksunut mallia sellaisenaan. Tšekin tasavalta, Latvia ja Puola, näyttävät
raportin mukaan olevan muita lähempänä tätä ääripäätä, sillä
maissa on mm. järjestetty erityistoimia erillisryhmille ja perustettu
kykyjen kehittämiseen erikoistuneita kouluja.
Valtaosa maista sijoittuu mallien välimaastoon; niissä on
päädytty yhdistämään koulun integraatiotoimia myös erillisryhmien
perustamiseen etenkin koulun ulkopuolisessa toiminnassa.
Lahjakkuutta voi tukea monin tavoin
Raportin mukaan useimmat lahjakkaille lapsille ja nuorille
suunnatuista erityisistä koulutustoimista toteutetaan osana
koulujärjestelmää, mutta lähes kaikissa maissa on myös tarjolla
sekä kouluissa että niiden ulkopuolella toteutettavia toimia.
Lahjakkaille yksilöille tarjotaan käytännöllisesti katsoen kaikissa
maissa mahdollisuus edetä opinnoissaan tavallista nopeammin.
Kun jossakin maassa otetaan käyttöön lahjakkaiden lasten ja
nuorten koulutustarpeisiin vastaamiseen tähtääviä erityistoimia,
niiden järjestäminen noudattaa yleensä samaa kaavaa kaikilla
koulutusasteilla. Esimerkiksi Norjassa osaamisen edistämisen
periaatteen mukaan kaikilla oppilailla ja oppisopimusopiskelijoilla on
oikeus omien tarpeidensa ja edellytystensä pohjalta mukautettuihin ja
eriytettyihin oppimis- ja opetusohjelmiin.
Raportin mukaan koulujen syventäviä ja laajentavia toimia esiintyy
yleisemmin toisen as teen koulutuksessa ja ne on aina yhdistetty muihin
toimiin. Syventäviä tai laajentavia toimia järjestetään
ensimmäisellä asteella 13 maassa ja toisella asteella 19 maassa.
Esimerkkinä mm. Belgiassa koulut tai opettajat voivat järjestää
syventävää ja laajentavaa opetusta oppituntien aikana, niiden
jälkeen tai koulupäivän pidemmän tauon aikana. Opetusjärjestelyt
voivat liittyä esimerkiksi vieraisiin kieliin, matematiikkaan,
liikuntaan tai taideharrastuksiin, ja ne tarjoavat oppilaille
mahdollisuuksia perehtyä johonkin aineeseen opetussuunnitelman
vaatimuksia laajemmin tai opiskella aineita, joita opetussuunnitelmaan
ei tavallisesti kuulu. Jokaiselle huippulahjakkaalle lapselle laaditaan
"henkilökohtainen kehittymisohjelma", jossa voidaan sopia
opetussuunnitelman sisältöjen monipuolisemmasta käsittelystä
oppitunneilla.
Myös eriytettyä opetusta joko eritasoisista oppilaista koostuvissa
yleisopetuksen luokkien sekaryhmissä tai erillisissä ryhmissä
järjestetään yleisesti ja yleensä lainsäädäntöön pohjautuen.
Eriytetyn opetuksen järjestämismuotoja voivat olla urheilu- tai
taidepainotteiset luokat tai koulut. Erillisjärjestelyt liittyvät
useimmiten oppilaiden sijoittamiseen kykyjensä mukaisiin tasoryhmiin ja
harvemmin lahjakkaille lapsille suunnattuihin erikoiskouluihin tai
-luokkiin.
Muita erityisiä koulutusjärjestelyjä, kuten lahjakkaille lapsille
ja nuorille, heidän vanhemmilleen ja opettajilleen tarkoitettuja
keskuksia tai erityisiä tukiverkostoja, on raportin mukaan puolessa
tutkimukseen osallistuneista maista.
Koulujen ulkopuolella järjestetyt toimet ovat harvemmin
lakisääteisiä, koska niitä järjestävät useimmiten valtiosta
riippumattomat toimijat. Irlannissa järjestetään mm. lauantai-,
kesä- ja kirjekursseja lahjakkaille lapsille ja nuorille sekä
henkilökohtaisten taipumusten kehittämiseen tarkoitettuja ryhmiä ja
elämysleirejä. Raportissa esimerkkinä mainitaan mm. eri lukuaineissa,
urheilulajeissa tai taiteenaloilla järjestetyt kilpailut, jotka ovat
usein valtion vastuulla.
Oikeus opetukseen
Useita tai kaikkia erityistoimia toteutetaan useimmissa niistä
kymmenestä maasta tai alueesta, joissa lahjakkaat yksilöt kuuluvat
opetuksellista ja kasvatuksellista erityistukea tarvitsevien oppilaiden
joukkoon - ts. Tšekin tasavallassa, Virossa, Kreikassa, Espanjassa,
Ranskassa, Irlannissa, Portugalissa, Sloveniassa, Slovakiassa ja
Skotlannissa. Toimet ovat lakisääteisiä, jolloin kouluilla on
velvollisuus toteuttaa niitä käytännössä.
Kyseisistä maista useimmissa on myös laadittu luokitteluperusteet
lahjakkaiden lasten ja nuorten tunnistamista varten, sillä voidakseen
tarjota ryhmälle koulutuspalveluja on ensin määriteltävä palvelujen
piiriin kuuluvat. Virossa, Kreikassa ja Slovakiassa ei kuitenkaan ole
virallisia luokitteluperusteita tunnistamiseen. Virossa tämä saattaa
johtua siitä, että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeiden
tunnistamisesta ja heidän henkilökohtaisten opetusohjelmiensa
laatimisesta vastaavat opettajat. Kreikassa kriteereistä on luovuttu
tätä ryhmää koskevan koulutuspolitiikan muutoksen myötä.
Opettajille oppia
Lahjakkaita lapsia ja nuoria käsitellään opettajankoulutuksessa
vaihtelevasti. Joissakin maissa aihetta käsitellään erillisillä
kursseilla, kun taas toisissa se sisältyy muihin opintoihin tai asiasta
ei ole laadittu erityisiä suosituksia oppilaitosten laajan autonomian
vuoksi. Lahjakkuus ja sen kohtaaminen muodostavat pakollisen
aihekokonaisuuden opettajien peruskoulutuksessa lähes puolessa kaikista
tutkimukseen osallistuneista maista.
Osa opinnoissa käsitellyistä aiheista keskittyy lahjakkaiden
yksilöiden tunnistamiseen, osa taas heidän koulutustarpeisiinsa ja osa
asianmukaisten koulutustoimien tunnistamiseen. Lisäksi kyseeseen voivat
tulla yksittäiset aiheet, kuten henkilökohtainen luovuus.
Täydennyskoulutuksena opettajat voivat 18 maassa suorittaa
lahjakkaita lapsia ja nuoria käsittelevän opintokokonaisuuden. Valtion
täydennyskoulutusorganisaatioiden lisäksi koulutusta tarjoavat
joissain tapauksissa myös yliopistot. Myös eurooppalainen
lahjakkuustutkimuksen ja -kasvatuksen organisaatio European Council for
High Ability (ECHA) järjestää muutamassa maassa Euroopan tasolla
tunnustettuihin tutkintoihin johtavaa koulutusta.
Englannissa Excellence in Cities -ohjelman lahjakkuuksien
koordinoijien edellytetään yleensä saaneen koulutusta lahjakkaiden
oppilaiden kasvatuksessa. Sama koskee myös niitä slovakialaisia
opettajia, jotka hakeutuvat opettamaan erityisen lupaavien nuorten
luokkia.
Mm. Tšekin tasavallassa, Espanjassa, Ranskassa, Portugalissa ja
Sloveniassa kouluissa toimiville kasvatuspsykologeille järjestetään
erityiskursseja. Tämä koskee ennen kaikkea maita, joissa
moniammatillisella arvioinnilla on keskeinen asema lahjakkaiden
oppilaiden tunnistamisprosessissa. Joitakin kursseja on myös suunnattu
opettajille, jotka työskentelevät lahjakkaille oppilaille
tarkoitetuissa luokissa tai kouluissa.
- jl
|