Teemana maailmanlaajuinen vastuu: Koulu aktiivisena ympäristötoimijana ja globaaliin vastuuseen kasvattajana

Ympäristökasvatus oli Suomessa vuonna 1994 hyväksyttyjen peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteiden läpäisyaihe. Kestävän kehityksen aihekokonaisuus on Opetushallituksen vuosina 2003 ja 2004 hyväksymien opetussuunnitelman perusteiden laajempi vastine. Kansainvälisessä ENSI-hankkeessa tehtävä työ tukee ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen kehittämistyötä kouluissa: http://ensi.org/About_ENSI/

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ENSI-hankkeen vahvuutena on ollut se, että siinä työskentelevät yhdessä koulujen opettajat, tutkijat ja hallintovirkamiehet. Suomessa opetusministeriö on siirtänyt hankkeen koordinaatiovastuun Opetushallitukselle.

Kansainvälisellä tasolla ENSI-hankkeen toimintaideologiasta vastasivat alkuvuosina ennen kaikkea professori Peter Posch ja professori John Elliot. Heidän keskeinen periaatteensa oli, että hankkeeseen osallistuvissa kouluissa tuli tehdä toimintatutkimusta siten, että tutkimusta eivät tee vain tutkijat, vaan myös koulujen opettajat ja oppilaat, jotka hankkivat tietoa ympäristöstä, oppivat tuosta prosessista ja pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan ympäristön suotuisaan kehittymiseen. Suomen ENSI-hankkeessa sen alkuvaiheessa työskennellyt opetusneuvos Reijo Laukkanen (2005, 11-12) on todennut, että tärkeänä periaatteena pidettiin myös sitä, että opettajat kirjoittavat kokemuksistaan toisilleen ja tuovat kirjalliset raporttinsa myös hallinnon edustajien ja muiden päättäjien tietoon. Hankkeen lähestymistapa edusti siis ruohonjuuritasolta lähtevää induktiivista otetta. Olennaista ENSI-hankkeessa edelleenkin on toiminnan kehittäminen yhdessä muiden kanssa tai yksin omassa työssä.

Suomen ENSI-hanke (ENSI/FINLAND) on tullut tunnetuksi kansainvälisessä ENSI-työssä ennen kaikkea aktiivisten ja innovatiivisten koulujen opettajien ansiosta. Heille on ollut ominaista tutkiva ote ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen kehittämistyössä. Parikkalalainen opettaja ja koulunjohtaja Vuokko Ahoranta väitteli vuonna 2004 ENSI-hankkeeseen liittyvällä tutkimuksella, ja parhaillaan ENSI-hankkeessa on tekeillä useita koulujen opettajien valmistelemia väitöskirjoja. Niiden ohjauksesta on vastannut professori Mauri Åhlberg Helsingin yliopistosta. Suomen ENSI-opettajat ovat olleet aktiivisesti mukana kansainvälisen ENSI-hankkeen kehittämisprojekteissa sekä osallistuneet myös kansainvälisiin ENSI-seminaareihin ja konferensseihin. Suomen aktiivisista ENSI-koulujen opettajista on ollut kirjoituksia myös muiden ENSI-maiden kasvatusalan lehdissä. Osallistuminen kansainvälisen verkoston toimintaan on antanut hyvät mahdollisuudet opettajien ammatilliseen kehittymiseen (Kaivola 2003, 201).

Eheyttävää ympäristökasvatusta

		Tutkivaa oppimista ENSI-koulussa

ENSI-hankkeen toiminta on sen alusta alkaen perustunut nyt hyvin ajankohtaiseksi nousseeseen oppimisympäristöajatteluun. Koulun ympäristö on tärkeä oppimisympäristö. Ympäristö laajenee käsittämään luonnonympäristön lisäksi teknisen, taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja poliittisen ympäristön.

Tiedonlähteinä käytetään opettajan ja oppikirjan lisäksi eri alojen asiantuntijoita sekä oppilaiden omia kokemuksia koulun ulkopuolella (Åhlberg 2005, 159).

Tavoitteena on:

1. ympäristön kokeminen henkilökohtaisesti
2. ympäristön tutkiminen monitieteisesti
3. ympäristön parantaminen yhdessä
4. ympäristön hyväksyminen aloitteellisen, itsenäisen ja vastuullisen toiminnan haasteeksi

ENSI-opettajat soveltavat hankkeessa oppimaansa omaan työhönsä, testaavat ideoiden toimivuutta käytännössä sekä kehittävät ajattelu- ja toimintamalleja paremmiksi.

Yhteistä tiedonrakentamista

Kansainvälisen ENSI-hankkeen kehittämistyö perustuu edelleenkin vahvasti Peter Poschin ja John Elliotin luomalle pohjalle. Posch (2003, 28-30) on kuvannut ENSI-hankkeen perusfilosofiaa seuraavasti:

1. Pedagogisella tasolla koulussa koetetaan luoda mielekkäitä oppimiskokemuksia ja oppilaat halutaan saada ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan ekologisilla tavoilla. Opettajat ja oppilaat luovat aktiivisesti uutta tietoa paikallisessa toimintaympäristössään.
2. Sosiaalisella ja organisatorisella tasolla koulussa pyritään luomaan sosiaalinen ilmasto, jota luonnehtii keskinäinen kunnioitus. Koulu pyrkii edistämään sosiaalisten suhteiden jatkuvuutta ja oppilaiden aktiivista osallistumista.
3. Teknisellä ja taloudellisella tasolla koetetaan mm. säästää resursseja, vähentää jätteitä, suunnitella koulun sisätiloja ja ulkotiloja esteettisesti ja ekologisesti kestäviksi sekä edistää terveellisiä elinoloja.
   

ENSI-hankkeessa korostetaan paikallisen tiedon luomisen tärkeyttä. Kansainvälisen ENSI-hankkeen kolmas vaihe alkoi vuonna 1997. Professori Mauri Åhlberg on vastannut siitä alkaen hankkeen Suomen tutkimustyön edistämisestä. ENSI-hankkeen perusfilosofian mukaisesti hankkeessa korostetaan edelleenkin opettajien reflektion merkitystä opetussuunnitelmien kehittämisessä ja toteuttamisessa. Opettajat toimivat opettajatutkijoina (teachers as researchers). Åhlbergin ja Ahorannan (2005, 131) kokemusten mukaan opettajat ovat saaneet lisää voimia sekä omien että yhteisön ongelmien ratkaisemiseen.

Kansainvälisen ENSI-hankkeen Suomen kansallisessa työssä on käytetty 1990-luvun lopulta alkaen yhteisölliseen työskentelyyn sopivaa Knowledge Forum –nimistä tiedonrakentamisohjelmaa. Työskentelyyn ovat osallistuneet ENSI-koulujen opettajat, tutkijat ja hallintovirkamiehet. Lähtökohtana on ollut ajattelu, että ympäristöongelmat ja ympäristökasvatuksen ongelmat ovat niin monitahoisia, että niiden ratkaisemisen edistämiseen tarvitaan erilaisten asiantuntijoiden osaamisen yhdistämistä.

Ympäristökasvatus perustana globaaliin vastuuseen kasvamisessa

ENSI-hankkeen kehittämistyö liittyy läheisesti myös kasvuun maailmanlaajuiseen vastuuseen. Ympäristökasvatusta ja globaalikasvatusta yhdistävätkin ainakin seuraavat tavoitteet:

1. tiedot, taidot ja asenteet paremman ympäristön ja paremman maailman aikaansaamiseksi
2. tietoisuus ekologisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden riippuvuudesta toisistaan
3. tietoisuus yksilön ja yhteisöjen valintojen ja toiminnan maailmanlaajuisista yhteyksistä
4. toimintakyky paremman tulevaisuuden luomiseksi ja kyky tulevaisuusskenaarioiden luomiseen
5. globaalien ongelmien kompleksisuuden ymmärtäminen ja taito ratkaista ongelmia tieteidenvälisyyteen perustuen
6. kyky yhteistyöhön ja verkostoitumiseen
7. kyky empatiaan, myötäelämiseen, suvaitsevaisuuteen ja solidaarisuuteen
   

Ympäristökasvatuksen keskeisistä taitoalueista erityisesti muutosten havainnointikyky, vuorovaikutussuhteiden tunnistaminen ja vaikuttamistaidot ovat myös globaalikasvatuksen keskeisiä taitoalueita. Ympäristökasvatuksella ja globaalikasvatuksella on myös yhteisiä pedagogisia keinoja, joihin liittyy erilaisia emootioita. Varsinkin draama, roolipelit, väittelyt ja eri taidemuotojen hyödyntäminen soveltuvat sekä ympäristökasvatukseen että globaalikasvatukseen (ks. Rauni Räsäsen kirjoitus tällä teemapalstalla).

Ympäristökasvatus perustana maailmanlaajuiseen vastuuseen kasvamisessa (Houtsonen 1996).

Ymmärrys globaaleista riskeistä

Ympäristökasvatuksen ja globaalikasvatuksen avainsanoja ovat muutos ja muuttuminen. Muutoksen merkit näkyvät lähiympäristössämme, maassamme ja maailmassa. Rakentaminen, teknistyvä elämäntapa ja ympäristöön kohdistuvat toimenpiteet muuttavat omaa elämäämme ja lähiympäristöämme. Maailmanlaajuiset muutokset koskettavat välittömästi tai välillisesti jokaista planeettamme asukasta. Ilmastonmuutos, luonnon köyhtyminen, väestönkasvu, köyhyys ja sairausepidemiat ovat esimerkkejä maailmanlaajuisista muutostapahtumista. Yhteisten uhkakuvien edessä on tärkeää kypsyä tuntemaan vastuuta kanssaihmisistä, tulevista sukupolvista sekä muusta eliökunnasta ryhtymällä toimenpiteisiin, jotka vähentävät globaalien kriisien uhkaa. Ympäristökasvatuksen ja globaalikasvatuksen tehtävänä on auttaa oppilaita ymmärtämään oma paikkansa muutosten maailmassa, arvioimaan muutosten vaikutuksia omaan elämäänsä sekä kannustamaan heitä henkilökohtaisiin ponnisteluihin paremman maailman aikaansaamiseksi.

Viikoittainen uutisvirta televisiossa ja lehdistössä viestii turvattomaksi käyneestä maailmasta. Tiedeyhteisön ymmärrys ilmastonmuutoksesta ja ihmisen toiminnan vaikutuksista on lisääntynyt. Ilmastotutkimusten yhteenkootut tulokset eivät jätä tilaa epäilylle; ilmasto on muuttumassa. Maapallon lämpötila on noussut keskimäärin 0,74 celsiusastetta viimeisen sadan vuoden aikana. Euroopassa lämpenemistä on tapahtunut jo yhden asteen verran. Tutkijat ovat entistä varmempia siitä, että ihmisen toiminnan vaikutus on ollut ilmastoa lämmittävä. Kasvihuonekaasuja on ilmakehässä enemmän kuin koskaan viimeisen 650 000 vuoden aikana ja seuraukset ovat yhä nopeampia ja näkyvämpiä. Muutos näkyy merenpinnan ja meren lämpötilan nousuna, jäätiköiden sulamisena ja sateisuuden muutoksina. Tieteen tulokset osoittavat selvästi myös sen, että voimakkaiden, tuhoisien hirmumyrskyjen määrä on selvästi lisääntynyt.

Ilmastonmuutos koskee koko maapalloa ja käsittää monimutkaisia vuorovaikutuksia ilmastollisten, ympäristöön liittyvien, taloudellisten, poliittisten, institutionaalisten, sosiaalisten ja teknologisten prosessien välillä. Sillä on merkittäviä kanasianvälisiä ja sukupolvien välisiä vaikutuksia koskien laajempia yhteiskunnallisia tavoitteita, kuten oikeudenmukaisuutta ja kestävää kehitystä.

Erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille ovat riskialttiilla alueilla sijaitsevat köyhät maat. Maailmankansalaisina meidän tulee tuntea vastuumme toisten ihmisten hädässä. Maailmankylän asukkaina emme ole eristettyjä maailman katastrofialueista. Kansainvälisen vastuun lisäksi meillä on myös vastuu tuleville sukupolville. Voimakkaan sidoksen meidän ja muun maailman välille muodostamme kuluttaessamme. Globaaliin vastuuseen kasvu edellyttää henkilökohtaista valveutuneisuutta, osallistumista omassa lähiympäristössä yhteiskunnalliseen päätäntään sekä omien elintapojemme vaikutusten punnintaa.

Koulujen ympäristökasvatuksen tehtävä on välittää ymmärrystä globaaleista riskeistä ja kasvattaa oppilaita globaaliin vastuuseen. Kestävään elämäntapaan kuuluu toisten ihmisten ja koko maapallon kunnioittaminen. Kasvatuksessa on otettava huomioon sekä paikalliset, kansalliset että kansainväliset riskit ja yhteinen vastuumme niistä. Tärkeää on kasvattaa oppilaiden tietoisuutta maailman ongelmista ja lisätä heidän toimintahalukkuuttaan globalisoituvassa maailmassa.

Globaaleja riskejä ovat luonnonriskit, luonnon ja ihmisen vuorovaikutukseen liittyvät ympäristöriskit sekä ihmiskunnan riskit (Houtsonen ja Peltonen 1993).

Koulujen ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen edistämistyö tukee kasvua globaaliin vastuuseen

Opetushallitus on julkaissut kouluille ja oppilaitoksille tarkoitetun käsikirjan Kestävän elämäntavan oppiminen – Kestävä kehitys opetukseen, arkikäytäntöihin ja toimintakulttuuriin (Loukola 2007). Opas tarjoaa ideoita ja toimintatapoja kestävän kehityksen edistämiseen: www.edu.fi/teemat/keke.

Opetushallitus on avannut peruskouluille mahdollisuuden osallistua Maailmankansalainen ja media -hankkeeseen, jonka tavoitteena on globaalikasvatuksen kehittäminen. Tarkoituksena on luoda ja jakaa toimintamalleja, joilla edistetään oppilaan kasvamista globaaliin vastuuseen media- ja kansalaiskasvatuksen keinoin. Hankkeessa globaalikasvatuksella tarkoitetaan toimintaa, joka tukee oppilaiden globaalitietoisuuden kehittymistä sekä kasvua osallistuviksi ja kriittisiksi kansalaisiksi. Hankkeessa opitaan tietoja ja taitoja toimia vastuullisesti globalisoituvassa maailmassa ja omassa yhteisössä. Hankkeessa syvennetään lasten ja nuorten media- ja tiedonhankintataitoja, yhteiskunnallisen osallistumisen ja vaikuttamisen valmiuksia sekä mediakriittisyyttä. Hankkeessa mukana useita kouluprojekteja, joissa ympäristökasvatus ja globaalikasvatus kohtaavat. Maailmankansalainen ja media -hanke on osa opetusministeriön Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman toimeenpanoa.

Ulkoministeriö ja Opetushallitus ovat tehneet pitkään yhteistyötä koulujen kansainvälisyyskasvatuksen edistämiseksi. Vuonna 2007 käynnistyneen uusimman yhteistyövaiheen ytimenä on ollut opettajien täydennyskoulutus globaalikasvatuksen alueella (ks. Erja-Outi Heinon kirjoitus tällä teemapalstalla).

Kansainvälisen ENSI-hankkeen osaprojektissa School Development Through Environmental Education on valmisteltu laatukriteerit kestävän kehityksen kasvatuksen kouluille (Quality Criteria for ESD-Schools 2005): http://seed.schule.at/uploads/QC_eng_2web.pdf.

Laatukriteerit korostavat kestävän kehityksen periaatteen sisällyttämistä kaikkien aineiden opetukseen ja koko koulun toimintakulttuuriin. Laatukriteerit on luokiteltu kolmeen ryhmään:

1. Laatukriteerit opetus- ja oppimisprosesseille
2. Laatukriteerit koulun menettelytavoille ja organisaatiolle
3. Laatukriteerit koulun ulkopuolelleen luomille suhteille

Jokainen kriteeriryhmä on jaettu osa-alueisiin. Kriteerit on määritelty ja havainnollistettu konkreettisin esimerkein.

Kansainvälisen ENSI-hankkeen uusin osaprojekti on Partnership and Participation for a Sustainable Tomorrow, SUPPORT. Projektissa kehitetään keinoja, joiden avulla koulut voivat parantaa kestävän kehityksen kasvatusta yhteistyössä tutkijoiden, hallintovirkamiesten ja muiden asiantuntijoiden kanssa tietoteknologiaa ja erityisesti yhteistoiminnallisia oppimisympäristöjä hyväksi käyttäen. Hankkeen taustalla on vahvasti tulevaisuusajattelu ja kasvatus globaaliin vastuuseen.

Opetushallitus järjestää syyskuussa 2008 projektiin liittyvän kansainvälisen konferenssin, jonka teemana on ICT Supported Education for Sustainable Development and Global Responsibility. Konferenssissa tuodaan esille tutkimukseen pohjautuvia mahdollisuuksia kehitettäessä tietoteknologian avulla koulujen kestävän kehityksen kasvatusta yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa tavoitteena oppilaiden kasvu globaaliin vastuuseen.

Kirjallisuutta

• Houtsonen, L. (1996) Maantieteen näkökulma ympäristökasvatukseen. Terra 108:2, 66-79.
• Houtsonen, L. & A. Peltonen (1997) Globaalisten ympäristökysymysten maantiedettä. Helsinki: Weilin+Göös.
• Kaivola, T. (2003) International collaboration in the field of environmental and geographical education. Teoksessa R. Gerber (toim.) International handbook on geographical education. Dordrecht: Kluwer, 191-202.
• Laukkanen, R. (2005) ENSI:n ensiaskeleita. Teoksessa L. Houtsonen & M. Åhlberg (toim.) Kestävän kehityksen edistäminen oppilaitoksissa. Helsinki: Opetushallitus, 10-13.
• Loukola, M.-L. (2007) Kestävän elämäntavan oppiminen – Kestävä kehitys opetukseen, arkikäytäntöihin ja toimintakulttuuriin. Helsinki: Opetushallitus.
• Posch, P. (2003) Challenges in teacher education in light of environmental education. In R. Kyburz-Graber, P. Posch & U. Peter (toim.) Challenges in teacher education. Interdisciplinarity and environmental education. Innsbruck: Studien Verlag, 24-32.
  Quality Criteria for ESD-Schools. Guidelines to enhance the quality of education for sustainable education (2005). EU-Comenius 3 network “School development through environmental education, SEED” in collaboration with ENSI (Environment and School Initiatives). Austrian Federal Ministry of Education, Science and Culture.
• Åhlberg, M. (2005) Eheyttävän ympäristökasvatuksen teoriasta (1997-2004) kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen teoriaan (2005-2014). Teoksessa Lea Houtsonen & Mauri Åhlberg (toim.) Kestävän kehityksen edistäminen oppilaitoksissa. Helsinki: Opetushallitus, 158-175.
• Åhlberg, M. & V. Ahoranta (2005) Menetelmiä YK:n Kestävän kehityksen kasvatuksen vuosikymmenelle 2005-2014. Teoksessa Lea Houtsonen & Mauri Åhlberg (toim.) Kestävän kehityksen edistäminen oppilaitoksissa. Helsinki: Opetushallitus, 129-153.
  

Teemasta aiemmin kirjoitettua:

• 22.5.2008 / Mikko Cortés-Téllez:
  Monikulttuurisuus tuli - olitko valmis?
• 8.5.2008 / Risto Ruohonen:
  Taide kulttuurienvälisen vuoropuhelun välineenä Dialogi alkaa läheltä ja kantaa kauas
• 24.4.2008 / Markus Ojakoski:
  Milloin demokratia on riittävää?
• 10.4.2008 / Hannele Koivunen:
  Reilu kulttuuri? Kulttuuripolitiikka kulttuuristen oikeuksien toteuttamisen välineenä
• 20.3.2008 / Mauri Åhlberg: 
  Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen vs. vastuuttomuuteen - eheyttävän tutkimuksen ja kasvatuksen näkökulma  
• 6.3.2008 / Monica Melén-Paaso: 
  Kestävästä kehityksestä maailmanlaajuiseen vastuuseen 
• 21.2.2008 / Taina Kaivola: 
  Käsitekartat ilmiöiden ja oppimisprosessien jäsentäjinä 
• 7.2.2008 / Erja-Outi Heino: 
  Globaalia ymmärrystä etsimässä
• 24.1.2008 / Paula Lindroos: 
  Globaalikasvatus tähtäimenään kestävä kehitys  
• 10.1.2008 / Rauni Räsänen: 
  Kasvaminen kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja globaaliin vastuuseen
• 13.12.2007 / Martin Scheinin: 
  Teemana maailmalaajuinen vastuu  
• 22.11.2007 / Lars Rydén: 
  Maailmanlaajuista vastuuta ja globaalia kompetenssia edistävää koulutusta
• 25.10.2007 / Monica Melén-Paaso: 
  Opetusministeriö edistämässä kasvamista maailmanlaajuiseen vastuuseen

 
Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen / Fostran till globalt ansvar - projekti on avannut keskustelun opetusministeriön Etusivu-verkkolehdessä projektin aiheeseen liittyvistä kysymyksistä. Mikäli lukijoilla on näkökohtia aiheeseen, joita haluaisitte käsiteltävän, voitte lähettää siitä palautetta osoitteella opmkirjaamo@minedu.fi otsikolla "globaalivastuu". Toivomme kirjoitusten olevan lyhyitä ja ytimekkäitä.

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta