Kansanedustajat kysyvät 
- valtioneuvosto vastaa 

		Alkuperäiset kirjalliset kysymykset vastauksineen julkaistaan eduskunnan verkkosivuilla.

Linnojen säilyminen vaatii rahaa

Kansanedustaja Timo Heinonen (kok) tiedustelee kirjallisessa kysymyksessään, miten suomalaisten linnojen säilyminen aiotaan turvata. Kysymykseen vastanneen kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin mukaan kunnostustöiden tarve on tiedossa, mutta määrärahat - niiden noususta huolimatta - ovat tarpeeseen nähden edelleen riittämättömät.

Wallinin mukaan tämä on huomioitu valmisteltaessa hallituksen tulevia vuosia koskevaa menokehystä, jonka mukaisesti opetusministeriö tulee lähivuosina ohjaamaan Museovirastolle lisäresursseja korjauksiin. Työministeriön investointiperusteisen rahoitusmuodon päättyminen samanaikaisesti muodostaa kuitenkin lisähaasteen riittävän rahoituspohjan turvaamisessa, Wallin kirjoittaa vastauksessaan.

Wallin toteaa, että opetusministeriössä ollaan hyvin tietoisia Museoviraston resurssien tiukkuudesta, joka on syntynyt pitemmän kehityksen tuloksena. Vuonna 2004 Museoviraston peruskorjausmääräraha kaksinkertaistui 504 000 eurosta 1 miljoonaan euroon. Kun viraston hoidettavana on yli 400 rakennusta ja muita kohteita, on määräraha kuitenkin edelleen tarpeeseen nähden riittämätön.

Museovirastolla on tällä hetkellä hallussaan erilaisia museokiinteistöjä, historiallisia arvorakennuksia sekä muinaisjäännöksiä. Kiinteistöjä on 92 kappaletta ja niissä 423 erillistä rakennusta. Museovirastolle on vuosittain opetusministeriön pääluokassa varattu näiden kohteiden peruskorjaamiseen 1 miljoonaa euroa.

Eräissä historiallisen ajan muinaisjäännöskohteissa, kuten Haminan linnoituksessa, Kyminlinnassa, Hämeenlinnan vankilamuseossa sekä Turun ja Hämeen linnoissa on restaurointitöissä voitu lisäksi käyttää vankityövoimaa. Oikeusministeriön Rikosseuraamusviraston rahoituksen osaksi on arvioitu noin miljoona euroa vuosittain. Lisäksi työllisyysvaroin on vuosittain hoidettu noin 200 muinaisjäännöskohdetta.

Museovirasto on voinut hyödyntää edellä mainittujen rahoitusmuotojen ohella työministeriön pääluokan investointimäärärahoja erilaisten historiallisten nähtävyyskohteiden, kuten linnojen ja linnoitusten restaurointiin. Hankkeista riippuen rahoitus on vaihdellut vuosittain 1-3 miljoonan euron välillä. Tämä työministeriön rahoitusmuoto on kuitenkin ensi vuonna päättymässä.

Museovirasto laatii vuosittain toiminta- ja taloussuunnitelmaan liitetyn investointisuunnitelman, jonka avulla pyritään priorisoidusti huolehtimaan kiinteistökannan peruskorjausten toteuttamisesta. Kiinteistöjen koko, tilanne ja laatu vaihtelevat suuresti, joten määrärahaa ei ole perusteltua tarkastella keskimääräisenä tukena kohdetta kohti. Koska käytettävissä olevat määrärahat ovat rajoitetuttuja, on erityisesti isojen peruskorjaushankkeiden toteuttaminen haasteellista. Esimerkiksi tällä hetkellä Hämeen linnassa on käynnissä tilojen käyttäjien kannalta välttämätön, suurehko keittiöremontti, jonka toteutus on resurssien niukkuuden vuoksi viivästynyt.

Kirjallinen kysymys 307/2007

Aamu- ja iltapäivätoiminnasta arviointi ensi vuonna

Kansanedustaja Esa Lahtela (sd) ja joukko muita kansanedustajia ovat jättäneet valtioneuvostolle kirjallisen kysymyksen iltapäiväkerhotoiminnasta. Kansanedustajat kysyvät mihin toimiin hallitus ryhtyy, että iltapäiväkerhoille määrätään normit siitä, kuinka monta lasta saa valvojaa kohti olla ottaen huomioon myös erityistapaukset ja mihin toimiin hallitus ryhtyy rahoituksen turvaamiseksi, että kunnat pystyvät järjestämään iltapäiväkerhotoimintaa turvallisesti kaikille sitä tarvitseville lapsille.

Kysymykseen vastannut opetusministeri Sari Sarkomaa kertoo vastauksessaan, että koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan lainsäädännön toimivuus, toiminnan laatu ja muutostarpeet aiotaan arvioida. Hallitusohjelmaankin kirjattu arviointi on tarkoitus toteuttaa vuoden 2008 aikana.

Perusopetuslain mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnan tulee tarjota lapsille monipuoliset mahdollisuudet osallistua ohjattuun ja virkistävään toimintaan sekä mahdollistaa lepo rauhallisessa ympäristössä, ammattitaitoisen ja tehtävään soveltuvan henkilön valvonnassa. Toimintaan osallistuvalla lapsella on oikeus turvalliseen toimintaympäristöön. Kunnilla on myös velvollisuus huolehtia etteivät toimintaan osallistuvat lapset joudu väkivallan tai kiusaamisen kohteiksi. Aamu- ja iltapäivätoiminnassa tulee lain mukaan olla toiminnan järjestämistapa huomioon ottaen riittävä määrä ammattitaitoisia ohjaajia. Säännöksissä ei ole määritelty ryhmäkokoa.

Selvityksen mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnan ryhmien keskimääräinen koko on 15 lasta. Määrä on säilynyt kahden viime vuoden aikana samana. Kutakin ohjaajaa kohti on keskimäärin yhdeksän lasta ja yleisimmin ryhmässä on kaksi ohjaajaa. Ryhmien koossa ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja eri läänien välillä. Kaupungeissa lapsiryhmät ovat suurimpia (17 lasta/ohjaaja) ja maaseudulla pienimpiä (13 lasta/ohjaaja). Erityistä tukea tarvitsevien lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisessä ja toimintaryhmien muodostamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota erityisoppilaiden ikään ja kehitysvaiheeseen sekä tilojen, välineiden ja muiden toimintaedellytysten turvallisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen.

Sarkomaa muistuttaa, että aamu- iltapäivätoiminnalla ei voida korvata kehitysvammaisen oppilaan iltapäivähoitoa tai -toimintaa silloin, kun se on erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellista toimintaa. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaan jokaista erityishuollon tarpeessa olevaa henkilöä varten tulee hyväksyä erityishuolto-ohjelma. Erityispalvelujen tavoitteena on yhdenvertaisuuden turvaaminen. Jos erityishuollon tarvetta ei ole, aamu- ja iltapäivätoimintaa voidaan järjestää perusopetuslain mukaisena toimintana myös kehitysvammaiselle lapselle.

Aamu- ja iltapäivätoimintaa on kehitetty lisäämällä valtionosuuteen oikeuttavaa tuntimäärää kolmesta neljään tuntiin päivässä vuoden 2007 alusta lukien, mikä Sarkomaan mukaan antaa kunnille joustavammat mahdollisuudet toiminnan järjestämiseen paikallisten tarpeiden mukaan. Jos kunta järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa, sitä tulee tarjota ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä muiden vuosiluokkien erityisopetuksessa oleville oppilaille joko 570 tuntia tai 760 tuntia koulun työvuoden aikana. Toiminnasta perittävän kuukausimaksu voi olla 570 tunnin osalta enintään 60 euroa ja 760 tunnin osalta enintään 80 euroa.

Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan suunnitelmallisuuden ja lasten hyvinvoinnin kannalta olennaisen tärkeää on ammattitaitoisten ohjaajien riittävän määrän lisäksi henkilöstön työ- tai virkasuhteen laatu ja jatkuvuus sekä pätevöittämis- ja täydennyskoulutus. Aamu- ja iltapäivätoiminnan noin 6 000:sta ohjaajasta 40 prosenttia on vakinaisessa työ- tai virkasuhteessa. Päivittäisen toiminta-ajan lisääminen tukee ohjaajien palvelussuhteiden vakinaistamista ja sitä kautta parantaa toiminnan laatua sekä lasten hyvinvointia ja tasa-arvoa, Sarkomaa uskoo.

Kirjallinen kysymys 313/2007

Koulumatkatukijärjestelmän toimivuutta selvitetään

Kansanedustaja Raimo Vistbackan (ps) kysymys liittyy koulumatkatuen myöntämisperusteisiin. Koulumatkatukeen ovat oikeutettuja Suomessa asuvat ja opintojaan harjoittavat lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat. Tuen saamisen keskeinen edellytys on, että yhdensuuntainen koulumatka on vähintään 10 kilometriä ja kuukausittaiset koulumatkakustannukset ylittävät 54 euroa. Maksettava tuki määräytyy joukkoliikenteen hinnan perusteella. Tuen kilometri- ja kustannusrajoitusten tarkoituksena on kohdentaa tuki niille, joilla on sekä pitkä koulumatka että merkittävät kustannukset.

Laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen koulumatkatuesta säädettiin siksi, että lakisääteisen velvoitteen puuttumisen vuoksi ja julkisten säästötoimien seurauksena monet kunnat olivat luopuneet koulumatkojen tukemisesta. Uuden etuuden käyttöön ottaminen oli perusteltua myös siksi, että opintotuen mitoituksessa ei ole otettu huomioon päivittäisistä koulumatkoista aiheutuvia kustannuksia.

Koulumatkatukea saa vuosittain noin 51 000 opiskelijaa ja talousarviossa tukeen on varattu 28 miljoonaa euroa. Kysymykseen vastanneen kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin mukaan koulumatkatukeen varatun määrärahan puitteissa ei ole mahdollista väljentää tuen määräytymisperusteita siten, että tuki ulotettaisiin opiskelijoihin, joiden koulumatka on alle 10 kilometriä. Jos raja olisi esimerkiksi viisi kilometriä, tuen saajien määrä lisääntyisi noin 40 000 opiskelijalla. Kun keskimääräinen maksettava etuus olisi 23 euroa kuukaudessa, vuotuinen menolisäys olisi 8,3 miljoonaa euroa. Koulumatkatuen tarkoituksena on tukea opiskelijaa, jonka koulumatkasta aiheutuvat kustannukset ovat tavanomaista suuremmat. Alin linja-autoliikenteen lipputaksa on määritelty enintään kuuden kilometrin matkalle. Lipun hinta on sama aina, kun matka on kuusi kilometriä tai sitä lyhyempi.

Wallin kuitenkin lupaa, että parhaillaan koulumatkatukijärjestelmää selvittävä työryhmä palaa asiaan. Koulumatkatuesta ja järjestelmän toimivuudesta tehdään kokonaisarvio ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin järjestelmän epäkohtien poistamiseksi. Opetusministeriön työryhmän tehtävänä on arvioida nykyisen koulumatkatukijärjestelmän toimivuutta ja tehdä tarvittavat esitykset järjestelmän kehittämiseksi. Toimikausi päättyy ensi helmikuun lopussa, jonka jälkeen ministeriö laatii kokonaisarvion eduskunnalle. Mahdolliset kehittämisehdotukset otetaan huomioon tarkistettaessa opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuosille 2009-2012. Määrärahoja lisääviä muutosten tarpeellisuutta arvioidaan vuosittain talousarvion laadinnan yhteydessä.

Kirjallinen kysymys 320/2007

-jl

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta