Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman
avausseminaari:
Painopisteenä varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy
Hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin
politiikkaohjelman tavoitteena on ehkäistä sekä vähentää
pahoinvointia ja syrjäytymistä sekä turvata lasten ja nuorten
hyvinvointi. Ohjelman avausseminaari pidettiin 20.11. ja siinä esiin
nousivat lasten ja nuorten kuuleminen sekä perheiden yhteisen ajan
tarve.
Seminaarin
avanneen kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin mukaan
Suomessa ei ole riittävästi koottu lapsia koskevaa tilastotietoa
- Politiikkaohjelmassa on nostettu esiin lapsipolitiikan
seurantajärjestelmän luominen. Lisäksi aloitetaan selvitys- ja
koordinointityö lasten hyvinvoinnin tietopohjan kehittämisestä.
Hyvinvoinnin tietopohjan perustana tulee olemaan YK:n lasten oikeuksien
sopimuksen täyttäminen Suomessa.
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman
toimenpiteissä on mainittu, että eri ministeriöiden vastuut lapsen
oikeuksista tiedottamisessa sekä tiedottamisen rahoituksessa tulee
määritellä. Lisäksi lapsiasiavaltuutetun ja kansalaisjärjestöjen
kanssa tullaan toteuttamaan tiedotuskampanja lasten oikeuksien
sopimuksesta sen 20-vuotisjuhlavuonna 2009.
Suomi tulee antamaan lasten oikeuksien sopimuksen neljännen
määräaikaisraporttinsa heinäkuussa 2008. Ajankohta on Wallinin
mielestä hallituskauden ja politiikkaohjelman kannalta sekä haaste
että mahdollisuus.
- Politiikkaohjelmassa tietopohjan luominen onkin tästä syystä
erityisen tärkeätä, Wallin sanoi.
Kulttuuria ja liikuntaa
Kuvataidekasvatuksen professori Päivi Granön mukaan lasten
kulttuuritoiminnasta on vastuussa aikuinen eikä hän voi tätä
vastuutaan siirtää lapselle eikä edes nuorelle.
- Miten lapsen kohtaamisesta ja kuulemisesta synnytetään
lastenkulttuuria? Kohtaaminen edellyttää aikuiselta aitoa kykyä
dialogiin. Mahdollisuus dialogiin avautuu erityisesti leikissä ja
taiteessa, sillä tällöin keskiössä on yhteinen tavoite, yhteinen
tehtävä ja yhteinen kysymys. Keskittyminen yhteiseen tehtävään
tuottaa osallisuuden kokemuksen.
- Koulu ja esikoulu ovat kulttuuria tuottavia ja tulkitsevia
paikkoja. Koululla pitäisi olla mahdollisuus luoda toimiva suhde koulun
ulkopuoliseen kulttuurielämään. Jotkut kunnat ovat jo kehittäneet
tai ovat kehittämässä niin sanottua kulttuuriopetussuunnitelmaa.
Samalla myös ne lapset, joita ei kodista ohjata kulttuurin pariin,
saavat mahdollisuuden edes kokeilla, miltä tuntuu esimerkiksi tanssi
ammattiohjaajan vetämässä työpajassa.
Nuoren Suomen pääsihteeri Teemu Japisson painotti lasten
synnynnäistä halua ja tarvetta liikkumiseen. Leikkiminen, pelaaminen
ja urheileminen ovat olennainen osa hyvää lapsuutta. Kansainvälisten
suositusten mukaan lapsen tulisi liikkua kaksi tuntia päivittäin.
Lasten fyysinen kunto on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana
heikentynyt huomattavasti. Alle puolet kouluikäisistä liikkuu
terveytensä kannalta riittävästi. Liikuntaa harrastetaan
urheiluseuroissa, mutta muu päivittäinen liikunta on vähentynyt.
Japissonin mukaan vastuu lasten liikkumisesta on aikuisilla.
- Lastaan autolla kouluun kuljettava vanhempi kokee varmasti
tekevänsä hyvää, mutta huomaamattaan lisää lapsen istumista ja
vähentää liikkumista, Japisson sanoi.
Riittävän ja innostavan liikkumisen varmistamiseksi liikunnan
tulisi olla keskeinen osa päiväkotien ja koulujen toimintakulttuuria.
- Lasten liikkumismahdollisuuksien rakentamiseen tarvitaan kaikkia
lapsen elämän keskeisiä toimijoita; perhettä, neuvolaa,
päivähoitoa ja koulua. Vanhempien esimerkin ja perheen liikkumaan
rohkaisevan elämäntavan vaikutus lasten liikkumiseen on tärkeä,
muistutti Japisson.
Koulukiusaamiseen nollatoleranssi
Opetusministeri Sari Sarkomaan mukaan pahoinvoinnin
katkaisussa painopisteen tulee olla ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa
puuttumisessa.
- Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei voi puhua ilman, että puhutaan
myös koulusta. Koulu on keskeinen osa lasten ja nuorten arkea. Koko
vaalikauden mittaiseen Perusopetus paremmaksi -ohjelman toimiin on
varattu yhteensä 80 miljoonaa euroa. Tavoitteena on pienentää
ryhmäkokoja, vahvistaa tuki- ja erityisopetusta sekä opinto-ohjausta
ja oppilashuoltoa. Lisäksi panostetaan kerhotoimintaan sekä taito- ja
taideaineiden lisäämiseen, Sarkomaa sanoi.
Ensi vuonna painopiste on erityisopetuksen ja oppilaanohjauksen
kehittämisessä. Opetusministeriö on julistanut kuntien haettavaksi 18
miljoonaa euroa valtion erityisavustusta tehostettua ja erityistä tukea
tarvitsevien oppilaiden opetuksen ja tukitoimien sekä oppilaanohjauksen
kehittämiseen. Tavoitteena on kannustaa kuntia kehittämään opetusta
siten, että erityisopetuksen painopistettä siirretään ennalta
ehkäisevään ja varhaiseen tukeen. Kohteena ovat esi- ja
perusopetuksen oppilaat.
Sarkomaan mukaan oppilashuollon suunnitelmat tulisi tehdä
yhteistyössä koulun ja kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa ja
tätä yhteistyötä tulee tiivistää. - Tähän tarvitaan myös
voimavaroja. Opetusministeriö myönsi viime toukokuussa kunnille
valtion erityisavustusta oppilashuollon laadun ja palvelurakenteen
kehittämiseen. Toiminta käynnistyi sadassa kunnassa eri puolilla maata
tänä syksynä.
Arvioiden mukaan noin 5-10 prosenttia perusopetuksen oppilaista
joutuu toistuvan koulukiusaamisen kohteeksi. Sarkomaan mielestä
kiusaamisessa on noudatettava ehdotonta nollatoleranssia.
Opetusministeriö rahoittaa Turun yliopistossa kehitettävää KiVa
Koulu -toimenpideohjelmaa, jonka tavoitteena on ehkäistä ja
vähentää koulukiusaamista.
- Tavoitteena on luoda konkreettisia
välineitä opettajien, oppilaiden ja vanhempien käyttöön. Aivan
keskeistä on saada oppilaat toimimaan kiusatun tukena.
Lapset tarvitsevat aikuisten aikaa ja läsnäoloa
Perheiden ajankäytöstä ja perheiden yhteisestä ajasta
seminaarissa puhuneen VTT Harriet Strandellin mukaan
elämänpiirien rajojen hämärtymisen myötä työelämästä tutut
laatu-, tehokkuus- ja tuottavuusodotukset ovat levinneet kaikille
elämänalueille. Toisentyyppisiä vaatimuksia perheen arjen
hallitsemiselle tuo perheen ajan ja ajankäytön
yksilöllistyminen.
- Perheenjäsenillä on omat, erilliset aikataulunsa, tulemisensa ja
menemisensä. Yhteisten hetkien löytyminen voi olla hankalaa. Kotona ei
välttämättä olla yhdessä tai tehdä yhdessä asioita vaikka
ollaankin yhtä aikaa kotona, Strandell sanoi.
Viimeisimmän ajankäyttötutkimuksen mukaan 10-14 -vuotiaiden lasten
kotona viettämä aika ei ole vähentynyt 80-luvun lopun jälkeen.
-
Ajankäytön yksilöllistymisen myötä lapset viihtyvät omissa, hyvin
varustetuissa huoneissaan, joissa ovat helposti yhteydessä
ulkomaailmaan kännyköiden, Internetin ja television avulla, mikä
omalta osaltaan hämärtää rajoja kodin ja ulkomaailman välillä.
- Ajasta on tullut niukka resurssi, jota täytyy käyttää
tehokkaasti. Onkohan meillä tämän päivän yhteiskunnassa mistään
niin puutetta kun ajasta, yhteisestä ajasta meille tärkeiden ihmisten
kanssa?, Strandell pohti. Hänen mukaansa aika on hyvinvoinnin ja
elämänlaadun tärkeä ulottuvuus, jota priorisoidaan liian vähän.
Aikapolitiikka tulisi nostaa selkeämmin hyvinvointipolitiikan alueeksi.
Rikollisuusriski tulisi tunnista jo lapsuudessa
Uusi lastensuojelulaki tulee voimaan ensi vuoden alusta. Uuden lain
ensisijainen periaate on lapsen edun huomioiminen. Lisäksi tavoitellaan
lapsen ja vanhempien ja huoltajien oikeusturvan parantamista. Keskeistä
uudistuksessa on lapsen osallisuuden vahvistaminen häntä koskevissa
asioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa lapsen oikeutta tietoon ja
oman mielipiteensä ilmaisemiseen.
- Lastensuojelun tila maassamme on vakava. Sijoitettujen lasten
määrä on kasvanut. Kokonaislukumäärä vuonna 2005 oli 15 160 lasta.
Huostassa olevien määrä tästä on noin 60 %. Lastensuojelun
avohuollon asiakkaina olevien lasten ja nuorten määrä on kymmenessä
vuodessa kaksinkertaistunut. Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat
tänä päivänä 450 000 000 euroa. Lasten ja nuorten laitoshuollon
kustannukset ovat 293 000 000 euroa. Vertailuna voidaan todeta, että
koko oikeuslaitoksen vuotuiset kustannukset ovat 220 000 000 euroa,
huomautti oikeusministeri Tuija Brax.
- Rikollisuuden vähentämistä ajatellen olisi erittäin tehokasta,
jos mahdolliseen rikoskäyttäytymiseen viittaavat tunnusmerkit
pystyttäisiin tunnistamaan ennakollisesti. Varhaisen puuttumisen
merkitys korostui voimakkaasti kesäkuussa julkaistussa tutkimuksessa,
jossa koulukiusaamisen ja myöhemmän rikollisuuden välillä todettiin
vahva yhteys. Julkisuudessa jäi vähemmälle painolle se havainto,
että kiusaaminen ennusti myöhempää rikollisuutta erityisesti
silloin, kun siihen liittyi kiusaajan psyykkisiä ongelmia. Nuoruudessa
rikollisuuteen olivat itsenäisessä yhteydessä etenkin perheeseen ja
päihteisiin liittyvät tekijät.
- Edelleen ennakoivan puuttumisen merkitystä korostaa toinen
Suomessa ilmestynyt tutkimus, jonka mukaan lastensuojelun tukitoimilla
ei pystytty vaikuttamaan jo rikoksia tehneiden lasten rikosuran
jatkumiseen. Braxin mukaan tällaiseen tutkimustietoon on syytä
suhtautua vakavasti ja panostaa lasten auttamiseen ja hyvinvointiin jo
varhain. Varsinkin lasten psyykkisiin ongelmiin pitäisi tarjoa apua
viimeistään silloin, kun ongelmat ilmenevät koulukiusaamisena ja ovat
siten havaittavissa.
Hyvä lapsuus kuuluu kaikille
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan mukaan lasten äänen
kuuluminen päätöksenteossa on alue, joka Suomessa on kohtuullisen
kehittymätön. Aulan mielestä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus,
johon Suomi liittyi vuonna 1991, on viimein saamassa Suomessa sen
aseman, mikä sille kuuluu.
- Lapsella on oikeus olla pieni, suojattu ja turvassa, mutta samalla
lapsella on oikeus olla aktiivinen ja saada mielipiteensä huomioon
otetuksi. Lapsen etu tulee asettaa päätöksenteossa ensisijalle.
Tämä on vaativa tavoite.
- Koulu voi toimia hyvänä esimerkkinä yhteisöstä, jossa lapsen
mielipiteitä kuullaan ja otetaan huomioon, mutta samalla koulu voi
tarjota kanavan laajempaan lasten mielipiteiden välittymiseen omalla
asuinalueella. Koulu tulee rakentaa lapsen kokonaishyvinvointia
tukevaksi. Kouluissa tulee olla harrastusmahdollisuuksia ja
hengähdyshetkiä, esimerkiksi. kiireetön ruokailu. Koulujen tulisi
olla lasten kannalta viihtyisiä. Kouluihin iloisia värejä,
viherkasveja sekä pihoille leikki- ja liikuntavälineitä.
Aikuisilta Aula peräänkuulutti aikaa ja toimintatapojen
muuttamista. Tarve vanhempien vahvempaan läsnäoloon lastensa
elämässä välittyy monesta tutkimuksesta. Vanhempien läsnäoloon
vaikuttaa keskeisesti työelämä. Aulan mielestä työelämään
pitäisi saada enemmän joustoja.
- Vanhempia tarvitaan myös median ja mainonnan vaikutteiden
suodattajina. Ajankäyttötutkimus (1999-2000) kertoo, että lapset
katsoivat televisiota arkisin yli 100 minuutta. Vanhempien kanssa
seurusteltiin noin 5-10 minuuttia päivässä.
Yhdessä tekeminen ja kumppanuuden kehittäminen
- Suomi on järjestöjen ja yhdistysten maa, jossa
kansalaisjärjestöillä on erityinen asema. Järjestöt ovat toimineet
palveluiden käynnistäjinä, palveluvajeen täydentäjinä, toiminnan
kehittäjinä ja tarpeiden esille nostajina, sanoi Mannerheimin
Lastensuojeluliiton puheenjohtaja Tuula Tamminen.
Tammisen mukaan
lapset, nuoret ja perheet hakevat tämän päivän
kansalaisjärjestöistä vapaaehtoista toimintaa, yhdessä toimimisen
iloa ja voimaa sekä kasvua ihmisenä ja oppia kansalaisena. Kouluissa
tukioppilastoiminta on yksi laajalle levinnyt esimerkki lasten ja
nuorten omasta aktiivisesta kansalaisuudesta.
Politiikkaohjelman tärkein sanoma Tammisen mielestä on se, että se
sitoo useita eri ministeriöitä yhteen.
- Tämän ajatuksen jalkautuminen on tärkeätä. sektorirajat
ylittävä toiminta on kaikkein tärkeintä. Jokainen tuo jotakin
yhteiseen tekemiseen.
Politiikkaohjelman tehtäväkenttä on laaja lapsi- nuoriso- ja
perheystävällisen Suomen rakentamiseksi. Lasten, nuorten ja perheiden
hyvinvoinnin politiikkaohjelma vahvistaa eri hallinnonalojen välistä
yhteistyötä.
- Tämänpäiväisen avausseminaarimme kohderyhmänä olivat
erityisesti kansalaisjärjestöt. Toivon, että seminaarin anti on
toiminut jonkinlaisena ikkunana toimijoille politiikkaohjelman suuntaan,
sanoi politiikkaohjelman ohjelmajohtaja Georg Henrik Wrede.
Politiikkaohjelma jakautuu kolmeen teema-alueeseen, joita ovat
lapsilähtöinen yhteiskunta, lapsiperheiden hyvinvointi sekä
syrjäytymisen ehkäiseminen. Näiden teemojen ympärille on koottu
työryhmät, jotka toimivat asiantuntijoina ja osaltaan edistävät
politiikkaohjelman tavoitteita. Kansalaisjärjestöt ovat
politiikkaohjelman työryhmissä hyvin edustettuina. Politiikkaohjelmaa
johtaa ministeriryhmä, jonka puheenjohtajana toimii kulttuuri- ja
urheiluministeri Stefan Wallin, Wrede kertoi politiikkaohjelman
organisoinnista.
pe
|