Teemana maailmanlaajuinen vastuu
Maailmanlaajuista vastuuta ja globaalia kompetenssia edistävää
koulutusta
 |
|
|
|
|
Jokelan koulun tragedia, jossa
koulutoveri surmasi kuusi lasta ja ja kaksi aikuista järkytti
koko maailmaa. Miten tämä oli mahdollista? Kenellä on vastuu?
Jokelan tapahtumat voidaan nähdä eräänlaisena mikrokosmoksena,
joka valaisee sitä makrokosmosta, joka syntyy meidän
maailmanlaajuisista riippuvuussuhteistamme.
Syrjäytyminen - itse
valittuna tai vailla valinnan varaa - voi johtaa konflikteihin,
vihaan ja murhenäytelmiin, joiden mittasuhteet voivat olla
kammottavia. Vastuu sekä suuressa että pienessä mittakaavassa
edellyttää elämän yksilön ja maapallon kunnioittamisen
kehittämistä. On vastuun ottamista laajentaa se "me"-joukko,
josta kannamme huolta, koskemaan koko maailmanlaajuista piiriä
Meidän maailmaamme.
Lokakuun puolessavälissä julkaistiin Kasvaminen
maailmanlaajuiseen vastuuseen/ Fostran till globalt ansvar
-projektin kokoama julkaisu, jossa käsitellään globaalin
vastuun ottamista elämästä. Julkistamisen yhteydessä
opetusministeriö järjesti globaalin vastuun ottamista
käsittelevän tutkijaseminaarin. Seminaarin kokoavan
loppualustuksen "An Agenda for Global Responsibility and
Citizenship"
piti emeritusprofessori Lars Rydén Uppsalan yliopistosta.
Rydén
toimi tämän vuoden kesään asti myös Baltic University
Programin (www.balticuniv.uu.se) johtajana. Professori Rydén on
toiminut vuodesta 2003 opetusministeriön asiantuntijana useissa
eri yhteyksissä kestävää kehitystä koskevissa kysymyksissä.
Seuraavassa professori Rydén esittää oman näkemyksensä
haasteista, joita globaalin vastuun ottaminen elämässä meille
kaikille asettaa.
Monica Melén-Paaso
Opetusneuvos, projektinjohtaja
|
|
Monesta asiasta
huomaa, että elämme globaalissa maailmassa. Arkipäiväämme tulvii
joka puolelta maailmaa erilaisia hyödykkeitä: tavaroista ruokaan ja
vaatteista autoihin ja osakkeisiin. Monet ovat ottaneet tavaksi
matkustaa lomalle eri puolelle maapalloa ja nuoriso matkaa junalla tai
lentokoneella tottuneesti Australiassa, Japanissa tai Yhdysvalloissa.
Urheilu- ja talousuutiset raportoivat joka lähetyksessään asioita
lähes joka maailman kolkasta.
Onko tämä vaikuttanut koulutukseen yliopistoissamme ja
kouluissamme? Tuskin kovin järjestelmällisellä tavalla. Tästä
syystä Suomen opetusministeriön aloite kasvamisesta maailmanlaajuiseen
vastuuseen on tervetullut.
Me olemme yhä enemmän riippuvaisia toisistamme ja meidän tulee
tietää miten parhaiten ottaa toinen toisemme huomioon. Toisilla
aloilla, kuten taloustieteissä, riippuvuussuhteet ovat ilmeisempiä
kuin toisilla, mutta uusia valmiuksia hahmottaa näitä tarvitaan
laajemminkin.
Riippuvuussuhteiden lisäksi kyse on kansainvälisestä
solidaarisuudesta niitä monia maita kohtaan, joilla menee Pohjoismaita
huonommin. Tähän ajatukseen perustuvat liikkeet tukevat toisiaan
voimakkaasti: rauhan edistäminen, köyhyyden poistaminen ja
luonnonsuojelu ovat toinen toisensa ennakkoedellytyksiä.
Mitä maailmanlaajuista vastuuta edistävän koulutuksen sitten
pitää sisältää? Kestävä kehitys näyttäytyy esimerkiksi viime
aikoina voimakkaasti esille nousseen ilmastonmuutoksen kautta erittäin
tärkeänä. Ekologisella ilmiöllä on voimakkaita sosiaalisia ja
taloudellisia vaikutuksia.
Resurssienkäyttö nouseekin entistä
tärkeämmäksi teemaksi kestävää kehitystä edistävässä
koulutuksessa, joka on osa globaalia asialistaa. Suuri määrä
tutkijoita alleviivaa toiminnan ripeyden merkitystä. Jo parin
vuosikymmenen päästä sitä kehitystä, joka johtaa yhä
lämpimämpään maapalloon, on entistä vaikeampi estää.
Rauha, demokratisaatio ja oikeudenmukaisuus
Rauha on keskeinen käsite maailmanlaajuisesta vastuusta puhuttaessa.
Tänä päivänä ei maailmassa enää suuressa mitassa sodita
valtioiden välisiä perinteisiä sotia, vaikkakaan aseellisista
konflikteista ei myös ole puutetta. Konfliktien luonne on viime
vuosikymmenten kuluessa selkeästi muuttunut, samalla kun
kansainväliset rauhanponnistelut ovat Uppsalan yliopiston keräämän
tietoaineiston perusteella lisääntyneet. Uusi tapa käsitellä
konflikteja on avautunut kylmän sodan päätyttyä.
Demokratia ja yhteisten asioiden hoitamiseen osallistuminen ovat
käytännössä ainoa tapa pystyä hallitsemaan sekä yhteisiä
luonnonvaroja että konflikteja. Kaikki hallitsemismuodot, jotka ovat
perustuneet vallan keskittymiseen yhdelle tai harvalle valitulle, ovat
epäonnistuneet näissä tehtävissä. Demokratia ei kuitenkaan ole
myöskään pelkistettävissä vain vaaleissa äänestämiseksi.
Demokratioiden tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia, vähemmistöjä,
erilaisia etnisiä ryhmiä ja muita haavoittuvammassa asemassa olevia.
Suvaitsevaisuus "maailmankylässä" on samoin keskeinen
maailmanlaajuisen etiikan näkökulmasta. Etiikka on kuitenkin vielä
useimmiten haaleaa. Useammin törmäämme sietämiseen kuin aitoon
suvaitsevaisuuteen, solidaarisuuteen ja yhteisymmärrykseen. Globaalin
vastuun ottaminen tähtää pohjimmiltaan suvaitsevaisuuden ja
solidaarisuuden lisäksi maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden
edistämiseen.
Kestävän kehityksen ajatus alkoi oikeudenmukaisuudesta sukupolvien
välillä. Sen mukaan ei ole oikein kuluttaa maailman rajallisia
resursseja siten, ettei lapsillemme jää vastaavia mahdollisuuksia.
Näin kuitenkin tapahtuu tänään - öljy, kalat ja metsät uhkaavat
loppua. Saksan liittokansleri Angela Merkelin järjestämässä
ilmastotapaamisessa puhuttiin aiheesta suoraan ja kiertelemättä:
kaikilla on yhtäläinen oikeus maailman energiavaroihin. Tämä
tarkoittaa käytännössä Saksan kohdalla hiilidioksidipäästöjen
vähentämistä kymmenesosaan nykyisestä. Tällaista ei ole ennen
kuultu saksalaisessa tai kansainvälisessä keskustelussa.
Maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus on lähtökohta myös YK:n
vuosituhattavoitteissa. Useimmat maailman vauraimmista valtioista ovat
valitettavasti edelleen kaukana sellaisesta avun tasosta, jolla
yhteisiin haasteisiin voitaisiin käytännössä vastata.
Koulutus ja globaali vastuu
Monella yliopistolla ja koululla on jo globaalia vastuuta koskeva ja
edistävä ohjelma. Vaikeutena on kuitenkin globaalin näkökulman
sisällyttäminen mahdollisimman moniin koulutusohjelmiin ja
-suuntauksiin. Kaikissa aineissa on osia, jotka ovat tärkeitä
globaalista perspektiivistä.
Tekniikassa ja luonnontieteissä resurssien käsittely ja
ympäristökysymykset ovat keskeisiä, yhteiskuntatieteissä demokratia
ja konfliktien ratkaisu. Humanistisissa aineissa voi toisaalta
käsitellä ihmisoikeuksia. Vaikeus ei ensisijaisesti koske globaalin
agendan osien liittämistä koulutukseen. Pikemminkin ongelma liittyy
kokonaisuuksien näkemiseen, systeemiymmärrykseen, sen ymmärtämiseen
miten kaikki liittyy toisiinsa. Lisäksi globaali vastuu on
kasvattamisen ja kasvamisen tärkeä normatiivinen komponentti. Harva
opettaja on tottunut käsittelemään tällaisia kysymyksiä. On
kuitenkin tärkeätä, että ne niin sanotusti otetaan pöydälle ja
tiedostetaan.
Suomalainen globaalia vastuuta koskeva aloite on tehnyt
normatiivisista kysymyksistä legitiimejä. Kaikki, jotka ymmärtävät
globaalissa maailmassa toimimisen tärkeyden, tulevat tervehtimään
tätä suomalaista aloitetta tyytyväisyydellä.
Lars Rydén, emeritusprofessori
Baltic University Programme
Uppsala Centre for Sustainable Development
Uppsala universitet
Tekstin on ruotsinkielisestä alkuperäistekstistä vapaasti
kääntänyt projektikoordinaattori Mikko Cantell. Alkuperäinen
artikkeli on verkkolehden ruotsinkielisen resumén yhteydessä.
Teemasta aiemmin kirjoitettua:
|
