Tiedefoorumi järjestettiin toista kertaa

		Opetusministeri Antti Kalliomäki ja muut puhujat vastasivat puheensa jälkeen yleisön kysymyksiin.

- Toivomme, että tiedefoorumi vakiintuisi yhdeksi tiedemaailman kevään merkiksi. Foorumi voi olla yhdenlainen päätös akateemiselle vuodelle ja mahdollisuus katsoa sekä eteen- että taaksepäin. Tiedefoorumi antaa tutkimus- ja tiedemaailman eri toimijoille yhteisen tilan keskustella tiedepolitiikan tärkeistä kysymyksistä, johtaja Sakari Karjalainen opetusministeriön tiedepolitiikan yksiköstä sanoi.

Tiedefoorumin yhteydessä jaetaan joka toinen vuosi Suomen tiedepalkinto. Viime vuonna palkinnon sai Åbo Akademin professori Bjarne Holmbom. Vuodesta 1997 jaettu tiedepalkinto luovutetaan toisen kerran Tiedefoorumin yhteydessä keväällä 2007.

Tutkimuksen laatu ja vaikuttavuus
kietoutuvat yhteen

Foorumin avasi opetusministeri Antti Kalliomäen puheenvuoro, joka käsitteli laatua, vaikuttavuutta ja tuottavuutta tiedepolitiikan tavoitteina. Kalliomäki totesi Suomen olevan maailmanlaajuisesti tarkasteltuna pieni toimija tutkimuksessa ja siksi menestyäkseen on Suomen toimittava ja tehokkaasti.

- Suomella ei ole varaa tehottomuuteen ja laadultaan huonoon tai keskinkertaiseen tutkimukseen. Tutkimusjärjestelmän rakenteiden ja rahoituksen kehittämiseen on luotava edellytykset korkeatasoiselle ja vaikuttavalle tutkimukselle. Tuottavuuden ja tehokkuuden lisääminen antaa tarvitsemaamme pelivaraa panostaa laatuun ja vaikuttavuuteen, Kalliomäki korosti.

Kalliomäki totesi puheessaan tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden olevan kytköksissä toisiinsa. Erityisesti Kalliomäki korosti tutkijoiden liikkuvuutta tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden vahvistajana.

- Tieto ja osaaminen eivät siirry vain julkaisujen muodossa, vaan myös tutkijoiden vaihtaessa työskentely-ympäristöään. Tästä syystä tiedepolitiikan keskeisiä tavoitteita on tutkijoiden liikkuvuuden edistäminen sekä kansainvälisesti että sektoreiden välillä. Suomi ei ole menestynyt riittävän hyvin ulkomaisten tutkijoiden houkuttelemisessa. Asian korjaamiseksi on tehtävä työtä paitsi yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa myös hallituksen ja viranomaisten piirissä osaajien maahantulon helpottamiseksi, Kalliomäki sanoi.

Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen sanoi puheenvuorossaan suomalaisen tutkimusjärjestelmän olevan kansainvälisessä vertailussa vahva ja etenevä. Suomalainen tutkimus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana siirtynyt Väyrysen mukaan uudelle tasolle.

- Tämä ei kuitenkaan vähennä eteen tulevia haasteita, vaan pikemminkin lisää niitä. Tieteessä ei riitä pelkkä laadun paraneminen, vaan sen tulisi kilpailuaseman säilyttämiseksi edetä nopeammin kuin muualla, Väyrynen korosti.

Väyrynen esitti huolensa siitä, jääkö Suomessa tutkijapotentiaalia käyttämättä. Akatemia pystyy tällä hetkellä rahoittamaan vain noin joka viidettä rahoituksen hakijaa ja jakamaan haetusta rahoituksesta vain noin 10-12 prosenttia.

- On syytä kysyä, onko koulutus-, tiede- ja yhteiskuntapoliittinen järjestelmämme tasapainossa. Voimmeko siis todellisuudessa hyödyntää täysimittaisesti korkeasti koulutettuja henkisiä voimavaroja. Tuoreet tiedot tohtorien työllistymisestä eivät ole hälyttäviä, mutta alakohtaisia eroja ja epätarkoituksenmukaista työllistymistä esiintyy, Väyrynen totesi.

Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluodon puheenvuoron teemana oli suomalaisen yliopistotutkimuksen laatu. Niiniluoto totesi, että suomalaisten yliopistojen tuottavuus on kasvanut huomattavasti reilun vuosikymmenen 1994-2005 aikana.

- Ilman mittavia rahoituslisäyksiä tuotetaan nykyään muun muassa kaksinkertainen määrä tohtoreita ja maisterien määrä on noussut 31 prosentilla. Huimassa kasvussa ei saa unohtaa laadun merkitystä ja siihen olisikin tulevaisuudessa erityisesti panostettava.

Puheenvuoroja seuranneessa keskustelussa esitettiin useammalla suulla huoli nuorten tutkijanurasta. Akateemikko Pekka Jauho kysyi, millä voitaisiin varmistaa se, että nuoret tutkijat saisivat riittävän suurta rahoitusta. Tämä olisi Jauhon mukaan yksi tieteen kehittymisen ja uusien ideoiden syntymisen edellytyksistä. Akatemiaprofessori Leena Peltonen-Palotie oli puolestaan huolissaan siitä, että Suomi menettää sukupolven, joka uskoo tutkimukseen ja tieteen tulevaisuuteen.

Paneeli pohti tutkijanuran dilemmoja

Tiedefoorumin paneeli keskusteli kansleri Eero Vuorion johdolla tutkijanuran dilemmoista. Yhtenä pohjana keskustelulle oli samana päivänä opetusministerille luovutettu tutkijanuratyöryhmän muistio, jossa tutkijanuran dilemmoiksi nostetaan pätkätyöt, liikkuvuus, meriittien kertyminen sekä tutkimusrahoitus ja uran eteneminen.

Viime vuosina vastaväitelleiden tutkijoiden into lähteä ulkomaille itsenäistymään on hiipunut. Itsenäistymisen lisäksi ulkomailla olo antaa sekä tutkijalle itselleen että hänen taustaorganisaatiolleen mahdollisuuden verkottua kansainvälisesti. Paneeli pohti syitä siihen, miksi nuorempi tutkijapolvi pysyy Suomessa.

- Tutkimusryhmän johtajan kannalta ulkomaille lähtö on positiivista verkottumisen kannalta. Nuorten tutkijoiden kannalta ulkomailla vietetty aika ei tuo lisäarvoa, sillä he voivat saada vakituisen paikan tutkimuslaitoksesta jo ennen väittelyä, akatemiaprofessori Markku Kulmala totesi.

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka linkitti ongelman suuriin työmääriin ja pätkätöihin. Ulkomaille lähtevän opetustyöt jäävät muun tutkimusryhmän harteille.

- Ulkomaille lähtö on myös yksilölle riski, sillä virkaa täytettäessä ei välttämättä muisteta kauan muilla mailla ollutta tutkijaa. On turvallisempaa pysyä Suomessa, jos haluaa vakituisen viran, Puhakka sanoi.

Nuoren tutkijapolven mukavuus- ja turvallisuushakuisuutta epäiltiin myös syyksi haluttomuuteen lähteä ulkomaille. Tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Tiina Mattila-Sandholm koki tämän uhkaksi koko tieteelle ja tutkimukselle.
- Jos taustalla on turvallisuushakuisuus ja riskinottamisen pelko, on siinä riskinsä myös tutkimukselle. Vaarana on se, että turvallisuushakuisuus leviää myös tutkimukseen, Mattila-Sandholm korosti.

t p-k

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta