Kansanedustajat kysyvät -
valtioneuvosto vastaa

		Alkuperäiset kirjalliset kysymykset vastauksineen on julkaistu eduskunnan www-sivuilla.

Kulttuurin tukeminen kulttuurisetelillä

Joukko kansanedustajia tiedustelee kirjallisissa kysymyksissään kulttuurisetelien käyttöönotosta. Koska työnantajan henkilökunnalleen kustantama mahdollisuus käyttää kulttuuriseteliä maksuvälineenä kulttuurilaitoksissa ja -tapahtumissa liittyy verotettaviin tuloihin, vastasi kysymyksiin toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos.

Wideroos taustoittaa vastauksissaan, että kulttuuritilaisuuksien verovapaus on edellyttänyt työnantajan työntekijöilleen järjestämää yhteistä tilaisuutta, eikä työntekijän omaehtoisesta kulttuurin harrastamista esimerkiksi työnantajan maksaman kulttuurisetelin avulla ole katsottu verovapaaksi eduksi. Kulttuurisetelien verokohtelua liikuntaseteliin verrattaessa on otettava huomioon, että jo ennen liikuntasetelin sisällyttämistä tuloverolakiin, omaehtoinen liikunta esimerkiksi sarjalippujen muodossa hyväksyttiin verotuskäytännössä verovapaaksi eduksi. Sen sijaan työntekijälle annetut oopperaliput, elokuvaliput yms. kulttuuripalvelut on katsottu veronalaiseksi tuloksi. Wideroosin mukaan kyse ei ole vain edun teknisestä toteuttamistavasta, vaan kulttuuriseteleiden verovapaus laajentaisi verovapaiden henkilökuntaetujen piiriä omaehtoiseen toimintaan.

Wideroosin vastauksen mukaan liikunta- ja kulttuuripalveluiden erilaista verokohtelua voidaan puoltaa sillä, että liikuntapalvelut ovat melko hyvin rajattavissa, kun taas kulttuuri on käsitteenä selvästi laajempi ja vaikeasti rajattavissa. Kulttuuriseteleiden verovapaus laajentaisi verovapauden koskemaan hallitsemattoman laajaa joukkoa erilaisia omaehtoisia virkistys- ja harrastustoimintoja. Käytännössä kyse olisi veronalaisen rahapalkan korvaamisesta verovapaalla setelillä, jolla voisi ostaa palveluita. Wideroosin mukaan suora tuki, jossa tuettava toiminta voidaan aina tapauskohtaisesti selvittää, sopiikin paremmin kulttuuritoiminnan tukemiseen.

Työnantaja voi jatkossakin tarjota työntekijöilleen verovapaana henkilökuntaetuna kollektiivisesti järjestämiään kulttuuritilaisuuksia. Näistä ei katsota syntyvän työntekijälle veronalaista tuloa, vaikka tilaisuuksista muodostuukin työntekijälle rahanarvoista etuutta. Lisäksi kulttuurin tukemiseen suoran tukijärjestelmän kautta on viime vuosina panostettu ja kulttuurin tukimäärärahat ovat viime vuosina kasvaneet.

Valtion taiteelle ja kulttuurille antaman suoran tuen määrä on tällä hetkellä yli 360 miljoonaa euroa. Kuntien kulttuurille antaman tuen määrä on yli 590 miljoonaa euroa. Lisäksi kulttuuria tuetaan verotuksessa muun muassa lahjoitusvähennyksen avulla. Nykyisin lahjoitusvähennyksestä säädetään tuloverolaissa, jonka mukaan yhteisö voi tietyin edellytyksin vähentää lahjoitukset, jotka se on antanut tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämisen tukemiseksi.

Kulttuurijärjestöjen oman varainhankinnan kannalta erittäin merkittävänä verotukena voidaan pitää sitä, että yleishyödylliset yhteisöt ovat vapautetut lahjaverosta. Näin ollen yritysten tai yksityisten henkilöiden lahjoittamat määrät menevät kokonaisuudessaan yleishyödylliseen tarkoitukseen ilman yleishyödylliselle yhteisölle aiheutuvia veroseuraamuksia. Yleishyödyllisiä yhteisöjä tuetaan lisäksi tuloverotuksessa, sillä ne ovat verovelvollisia ainoastaan harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta ja rajoitetusti tietyistä kiinteistötuloista. Erikseen nimetyt yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavat yleishyödylliset yhteisöt ovat vapautetut tuloverotuksesta myös elinkeinotoiminnan ja kiinteistötulon osalta.

Kirjallinen kysymys 279/2006
Kirjallinen kysymys 266/2006

- jl

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta