Kansanedustajat kysyvät - 
valtioneuvosto vastaa

		Alkuperäiset kirjalliset kysymykset vastauksineen on julkaistu eduskunnan verkkopalvelussa.

Opetusministeriö kannattaa pitäytymistä polytechnic-käännöksessä

Kansanedustaja Petri Neittaanmäki (kesk) perää kirjallisessa kysymyksessään valtioneuvostolta toimia, joilla turvataan suomalaisen korkeakoululaitoksen uskottavuus maailmalla. Neittaanmäen kysymys sivuaa julkisuudessakin esillä olleita korkeakoulujen ja erityisesti ammattikorkeakoulujen käyttämiä englanninkielisiä nimiä.

Kirjallisen kysymyksen vastauksessaan opetusministeri Antti Kalliomäki toteaa, että opetusministeriö on eri yhteyksissä esittänyt ammattikorkeakouluille yhtenäisen käytännön ja selkeyden vuoksi pitäytymistä opetusministeriön käyttämässä englanninkielisessä käännöksessä polytechnic tarkoitettaessa ammattikorkeakoulua. Kalliomäen mukaan käytäntöä ei myöskään ole tarkoitus muuttaa.

Yliopisto- ja ammattikorkeakoululaissa ei ole määritelty englanninkielisiä käännöksiä yliopistoille tai ammattikorkeakouluille, eikä niiden opintoihin, virkoihin tai toimiin liittyville nimikkeille. Kalliomäen mukaan korkeakoulutuksen kansainvälistyminen sekä lisääntyvä opiskelija-, opettaja- ja tutkijaliikkuvuus asettavat uudenlaisia vaatimuksia monien käsitteiden ja nimikkeiden vieraskielisille käännöksille ja tämän vuoksi sekä yliopisto- että ammattikorkeakouluasetukseen on lisätty tutkintojen ja tutkintonimikkeiden englanninkieliset käännökset.

Ammattikorkeakoulujärjestelmää luotaessa 1990-luvun alussa päätettiin ammattikorkeakoulujen johdon ja opetusministeriön välisten keskustelujen pohjalta kääntää ammattikorkeakoulu englanniksi sanalla "polytechnic" . Korkeakouluihin liittyvät termit, käsitteet ja nimikkeet ovat maailmalla ja Euroopassakin erittäin kirjavia, eikä niitä koskevaa yhtenäistä käytäntöä ole. University of Applied Science käännöstä ammatillisesti suuntautuneesta korkeakoulutuksesta käytetään mm. Saksassa. Euroopan unionin piirissä mm. komission tiedonannon, Yliopistot tiedon ja taidon Euroopassa, englanninkielisessä versiossa termillä university tarkoitetaan myös ammatillisesti suuntautuneita korkeakouluja. On myös huomattava, että myöskään kaikkien suomalaisten yliopistojen englanninkieliset nimet eivät ole yhtenäisiä, eikä niissä kaikissa käytetä termiä University. Esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulu käyttää englanninkielisenä nimenään Helsinki School of Economics.

Kirjavasta kansainvälisestä käytännöstä huolimatta Suomessa on katsottu, että käytössä olevaa Suomen korkeakoulujärjestelmää kuvaavaa vieraskielistä termistöä on syytä säännöllisesti tarkistaa ja pyrkiä yhtenäisiin käytäntöihin, Kalliomäki toteaa.

Opetusministeriö rahoitti ja käynnisti vuonna 2002 valtioneuvoston kanslian kielipalvelun johdolla toteutetun sanastoprojektin. Sen tuloksena julkaistiin viime vuonna Korkeakoulusanasto. Se sisältää lähes 900 Suomen korkeakoulujärjestelmään, yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin ja korkeakouluopintoihin liittyvää keskeistä käsitettä ja nimikettä. Sanastossa on annettu termisuositukset suomeksi ja ruotsiksi sekä käännössuositukset englanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja venäjäksi. Korkeakoulusanastossa ammattikorkeakoulu on käännetty termillä polytechnic. Sanastossa todetaan lisäksi, että tämä termi vaatii usein kansainvälisissä yhteyksissä selityksiä, koska se voidaan käsittää tarkoittavan muuta kuin korkeakoulua.

Kirjallinen kysymys 1084/2005

Koulutuksen järjestämisluvissa harkitaan edellytyksiä ja tarkoituksenmukaisuutta

Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) kirjallinen kysymys liittyy koulutuksen järjestämislupapäätösten yhteydessä julkisuuteen nousseisiin kristillisiin kouluihin. Räsänen kysyy, miten hallitus aikoo turvata kristillisten koulujen oikeuden järjestää maailmankatsomukseen perustuvaa opetusta ja aikooko hallitus säilyttää vanhempien ensisijaisen oikeuden päättää lapsensa saamasta koulutuksesta?

Perusopetuslain mukaan valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen järjestämiseen. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että opetuksen järjestäminen perustuu erityiseen koulutus- tai sivistystarpeeseen ja että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset opetuksen asianmukaiseen järjestämiseen.

Luvan myöntäminen perustuu vapaaseen harkintaan, jossa luvan hakijalla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta luvan saamiseen. Lupaharkinnassa voidaan päätyä tarkoituksenmukaisuusperustein kielteiseen ratkaisuun, vaikka luvan oikeudelliset myöntämisedellytykset täyttyisivätkin, toteaa kysymykseen vastannut opetusministeri Antti Kalliomäki.

Kalliomäen mukaan Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten ja sivistys- ja perustuslakivaliokunnan kannanottojen ei ole katsottu velvoittavan valtiota yksityiskoulujen tukemiseen, tietyn koulutuksen järjestämiseen. Niiden ei myöskään ole katsottu antavan oikeutta vaatia tiettyyn vakaumukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvaa opetusta. Ne edellyttävät valtion varmistavan julkisen koulutusjärjestelmän olemassaolon sekä suvaitsevaa suhtautumista ja pluralistisia opetussisältöjä koulutuksessa.

Valtioneuvosto on aikanaan hallituksen esityksessä koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi linjannut, että kunnan koululaitos on tarkoituksena säilyttää perusopetuksen runkona ja ettei valtion tai yksityistä perusopetusta antavien koulujen määrän lisäämistä tavoitella.

Perusopetuksen tavoitteet ja sisältö määritellään perusopetuslailla ja sen nojalla annettavissa päätöksissä valtakunnallisesti yhtenäisiksi. Opetusta ohjaavissa Opetushallituksen päättämissä opetussuunnitelman perusteissa asetetaan tavoitteeksi mm. uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen antaminen. Oppiaineiden opetus on perusopetuksessa poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta. Maailmankatsomuksellisissa kouluissa eri aineiden opetukseen voi kuulua koulujen ominaisluonteen mukaisesti läpäisyperiaatteella katsomuksellista ainesta, siten kuin opetussuunnitelman perusteet sen mahdollistavat.

Uskonnonvapauslakia uudistettaessa perusopetuslain säännöksiä uskonnon opetuksesta muutettiin siten, että tunnustuksellisen uskonnon opetuksen käsite korvattiin oman uskonnon opetuksen käsitteellä. Eduskunta ja sen sivistys- ja perustuslakivaliokunta ovat kannanotoissaan katsoneet, että lainsäädännön muuttaminen ei ole edellyttänyt muutoksia uskonnonopetuksen tavoitteisiin ja sisältöihin ja että säännökset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen saamisesta ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa. Perustuslakivaliokunta katsoi, että oman uskonnon opetus ei sisällöltään ole perustuslaissa tarkoitettua uskonnon harjoittamista.

Kirjallinen kysymys 1094/2005

- jl

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta