Ylijohtaja Kalevi Kivistö siirtyi eläkkeelle

Kysymykseen, mikä opetusministeriössä vietetyistä rupeamista on ollut hänelle mieluisin, Kivistö vastaa, "Jokaiselle ikäkaudella oli vahvat, hyvät piirteensä, niin ettei niiden välillä voinut valita".

Kivistöstä tuli kulttuuriministeri joulukuussa 1975. Se oli 34-vuotiaan miehen ensimmäinen työpaikka hallinnossa.

- Olin ollut aiemmin yliopistossa ja eduskunnassa. Ministeriksi tullessa tuntui, että nyt maailma aukeaa, kun pääsee mukaan hallitukseen ja saa osan ministeriöstä hoidettavakseen. Se oli todellinen yhteiskunnallinen korkeakoulu. Vaikutusvallan rajatkin tulivat hyvin nopeasti vastaan. Ministerivuodet olivat valtavan mielenkiintoista ja opettavaista aikaa. Kokemuksesta on ollut myöhemmin paljon hyötyä.

Seitsemän vuoden pituisessa opetusministeriön ylijohtajan pestissään Kivistö toteaa nähneensä sen, mitä ei ministerinä nähnyt. - Ministeriön työssä on monta kerrosta ennen kuin asia tulee päätöskypsäksi ja siitä keskustellaan ministerin kanssa.

Kivistön mukaan ministerinä ja virkamiehenä samoja asioita katsotaan eri näkökulmista.

- Ministerin tehtävissä olennaista on koko valtioneuvoston toimiala. Yleispoliittinen ote on tärkeä. Virkamiehen työssä syvemmälle toimialan omiin kysymyksiin porautuminen on ollut antoisinta.

Toteutuneet suunnitelmat ilonaiheena

Kalevi Kivistö ei koe seitsemää virkamiesvuottaan helppoina. Taloudelliset raamit ovat olleet laman seurauksena tiukat. Varsinkin harkinnanvaraisiin avustuksiin jouduttiin tekemään leikkauksia 1990-luvun alkupuolella.

- Lamasta toipuminen ja sen jättämien aukkojen täyttäminen on ollut ensisijainen tehtävä. Tänä vuonna päästään kulttuuriin käytettävien valtion resurssien määrässä reaalisesti yli sen tason, jossa oltiin lamaa edeltävänä aikana. Tällöin puhutaan muista kuin kirjastojen valtionosuuksista, jotka ovat vielä tason alapuolella, kun niitä verrataan ennen vuotta 1992 voimassa olleeseen lainsäädäntöön. Tämä johtuu yleisestä valtion ja kuntien välisestä kustannusjaosta ja sitä säätelevän lainsäädännön muutoksesta.

Ylijohtaja-ajaltaan hän nostaa esille muutamia erityisilonaiheita.

- Katselin ensimmäistä menopainemuistiota, jonka tein Claes Anderssonille syksyllä 1997. En varmaan tuntenut asioita riittävän syvällisesti, mutta sen keskeisenä tavoitteena oli kehittämisrahojen saaminen kulttuuriministerin toimialalle. Se toteutui aika pian ja on tärkeää, että ne saataisiin säilytettyä. Kehittämisrahoilla on voitu käynnistää monia hankkeita, jotka liittyvät varsinkin kulttuurisen tietoyhteiskunnan kehitykseen.

- Toinen ilahduttava asia on nuorisotutkimusverkoston ja kulttuuripolitiikan sektoritutkimuksen käynnistyminen niin, että Kulttuuripolitiikan tutkimuslaitos voitiin perustaa. Toiminta on lähtenyt aktiivisesti ja vireästi liikkeelle. Nuorisotutkimusverkoston käynnistymisen Kivistö näkee hyödyllisenä. Se tuottaa hänen mukaansa tutkimusta ja nopeita selvityksiä esille nousseista asioista.

Lasten ja nuorten liikunta tärkeää

- Liikuntapuolella kehä umpeutuu. Opetin aikoinaan liikuntatieteellisessä tiedekunnassa liikuntasosiologiaa ja olin hyvin innokkaasti laajentamassa liikuntapolitiikan toimenkuvaa. Kritisoin sitä, että liikuntakulttuuri oli liian kilpaurheilukeskeistä. Olin mukana vaatimassa liikuntapolitiikan laajentamista kuntoliikuntaan ja terveyttä edistävään koko kansan liikuntaan. Se on pitkälle toteutunut. Myös lasten ja nuorten liikuntaharrastusten virittäminen ja ylläpitäminen ovat keskeisiä asioita.

Nykyinen tilanne näyttää kääntyneen jopa toisinpäin. Huippu-urheilu on hätää kärsimässä. - Viimeisenä rutistuksena liikuntapolitiikan puolella vedin huippu-urheilutyöryhmää. Se oli hyvin mielenkiintoinen projekti. Työryhmä teki ehdotuksen, kuinka huippu-urheilun vastuunjaot uudistettaisiin ja selkiytettäisiin. Tyytyväisenä voin havaita, että ehdotukset saivat hyvän vastaanoton ja lähtevät toteutumaan.

Kulttuuripuolelta merkittävänä työnä Kivistö nostaa esiin taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman (TAO), mietinnön siihen liittyvine oheisaineistoineen ja valtioneuvoston asiasta tekemän periaatepäätöksen.

- Toteuttamisohjelma on internetissä kommentoitavana. Se on herättänyt runsaasti mielenkiintoa ja tuottanut palautetta.

- Strategiatyö on ollut yksi tapa yrittää viedä asioita eteenpäin. Strategiatyönä on tehty paljon yleisiä ohjelmia niin kuin TAO sekä sektorikohtaisia ohjelmia muun muassa lastenkulttuurista. Niissä on ehdotuksia, joiden toteuttaminen ei vaadi ensisijaisesti rahaa, vaan sitä, että ymmärretään asioiden merkitys. Strategia-asiakirjat ovat hyödyllisiä suunnitelmia, vaikka eivät heti lähtisikään toteutumaan.

Virkamieheltä ja poliitikolta vaaditaan sitkeyttä

Kivistö kertoo tutkineensa vanhoja papereita 1970-luvulta, jolloin hän oli mukana kirkko- ja valtiokomiteassa. - Näytti, että sen kokonaisehdotus ei lähde ollenkaan toteutumaan. Nyt, kun uskonnonvapauskomitean mietintö ilmestyi, kirjoitin artikkelin siitä, mitä kirkko- ja valtiokomitean mietinnölle on tapahtunut. Omaksi yllätykseksenikin huomasin, että parinkymmenen vuoden kuluessa jokseenkin kaikki ehdotukset ovat toteutuneet.

- Pohjatyö antaa politiikalle ja yhteiskunnalliselle keskustelulle suunnan. Vähitellen pala palalta ehdotuksilla on tapana toteutua.

"Gutta cavat lapidem, non vi sed saepe cadendo", opetti Päivö Oksala aikanaan. Eli "pisara kovertaa kiven, ei voimalla, vaan usein tippumalla", toteaa Kivistö selvittäen poliittisen päätöksenteon yhtä lainalaisuutta.

- Yhteiskunnallisen toiminnan luonne on sellainen, että täytyy olla sitkeä, määrätietoinen ja kestää turhautumisia.

Rauhallisesti eläkkeellä

Eläkkeelle siirryttyään Kivistö toteaa odottavansa optimistisesti, että elämän sisältö löytyy tulevaisuudessakin.

- Minulla on joitakin luottamustehtäviä tällä hallinnonalalla. Jaan mielelläni niissä yhteyksissä kokemuksiani. Kontaktit työyhteisöön jatkuvat luottamustehtävien kautta.

Kivistö on toiminut Punaisen Ristin hallituksessa kymmenen vuotta, joista viisi vuotta puheenjohtajana. Hän toteaa työn olevan vapaaehtoistyötä, jossa riittää eläkkeelläkin tekemistä niin paljon kuin voimat antavat myöden.

- Minulta kysytään lähiajan suunnitelmia ja sitä, lähdetkö esimerkiksi matkalle. Vaimolle sanoinkin, että on ihanaa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Työn puolesta on saanut matkustaa tarpeeksi. Eläkkeelle jäännin alun aion ottaa ihan rauhallisesti, hän toteaa.

rp

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta