Eduskunta kysyy - valtioneuvosto vastaa

Laittomat äänitteet riesana

		Kirjalliset kysymykset julkaistaan Eduskunnan www-sivuilla.

Kansanedustaja Antero Kekkonen (sd) kysyy, mitä hallitus aikoo tehdä laittomien äänitteiden suomalaiselle musiikkielämälle aiheuttamien vaurioiden korjaamiseksi?

Vastauksessaan kulttuuriministeri Suvi Lindén kertoo mm. että, suomalaiset tekijänoikeuksien haltijat ovat järjestäytyneet tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus -nimiseen yksikköön valvomaan ammattimaista laittomien äänitteiden valmistusta, maahantuontia ja levittämistä Suomessa. Kotimainen piraattituotteiden valmistus ja myös maahantuonti ja levitys Suomessa ovat verrattain hyvin hallinnassa. Markkinoiden puhtaanapitoa tukee kunnossa oleva lainsäädäntö. Tekijänoikeusrikoksen rangaistusmaksimi on jo vuodesta 1984 lähtien ollut 2 vuotta vankeutta. Tutkintakeinot ovat käytössä ja poliisi ottaa asian vakavasti.

Maahantuonnin osalta on voimassa EU:n tuoteväärennösasetus, jonka nojalla tulliviranomaiset ovat velvollisia pysäyttämään tai ottamaan tullivalvontaan sellaiset kuljetuserät, joiden epäillään sisältävän laittomasti valmistettuja tavaroita, joita ollaan tuomassa maahan kaupallisessa tarkoituksessa. Myös Suomen tulli toimii tehokkaasti.

Kysymyksessä esitetystä arviosta laittomia äänitteiden osuudeksi Suomen kokonaismarkkinoista - eli noin 50 miljoonasta eurosta vuositasolla - voidaan Lindénin mukaan päätellä, että siinä viitataan varsinaisen piratismin lisäksi matkailijoiden ulkomailta ostamiin piraattituotteisiin ja yksityiseen käyttöön tapahtuvaan maahantuontiin. Äänitetuotannon toimialajärjestöjen teettämien tutkimusten mukaan maahan tuotaisiin näin jopa 3 miljoonaa CD-levyä, joiden myynnin arvo normaalihintaisina Suomessa olisi vähintään 50 miljoonaa euroa. Nämä tuotteet ovat osa Suomen lähialueilla sijaitsevien matkailukohteiden piraattimarkkinoita, joiden kuriin saaminen on asianomaisten valtioiden viranomaisten asia. Suomi on EU:n laajentumisprosessin yhteydessä korostanut toimivan tekijänoikeuslainsäädännön ja -hallinnon sekä täytäntöönpanon ja valvonnan tärkeyttä.

Ammattimainen levitystä varten tapahtuva piraattituotteiden maahantuonti on lain mukaan kielletty. Tekijänoikeuslaki ei sen sijaan kiellä yksityishenkilöä ostamasta ja tuomasta piraattituotteita mukanaan omaan käyttöönsä. Viimeaikaisen oikeuskäytännön myötä matkailijoiden yksityisenä tuontina on pidetty jopa 100 kappaleen erää tallenteita.

Suomalaiset tekijänoikeuden haltijoita edustavat järjestöt ovat ehdottaneet tekijänoikeuslakiin yksityisen maahantuonnin kieltäviä säännöksiä. Kysymys on otettu selvittelyn kohteeksi valmisteilla olevan tekijänoikeuslainsäädännön muutoshankkeen yhteydessä. Tällainen kielto edellyttäisi muutoksia tekijänoikeuslain maahantuontia ja mahdollisesti myös laittomasti valmistettujen teoskappaleiden hävittämistä koskeviin säännöksiin.

Mikäli yksityistä laittomien äänitteiden maahantuontia on mahdollista rajoittaa lainsäädännöllisin keinoin, tulisi sellaista Lindénin mukaan harkita, ja siten parantaa suomalaisten musiikintekijöiden ja Suomen musiikkituotannon ja -kaupan tilannetta.

Kirjallinen kysymys 255/2002

Opintotukeen vaikuttavien tulojen määrittelystä

Kansanedustaja Seppo Lahtela (kesk) kysyy, mihin toimiin hallitus ryhtyy opintotukijärjestelmän uudistamiseksi siten, että opintotuen suuruuteen vaikuttavaan ns. vapaaseen tuloon vaikuttavat opiskelijan todelliset kokonaistulot, joissa otetaan huomioon myös pääomatulojen verotuksessa vahvistetut tappiot ja joista voidaan vähentää mahdolliset tulonhankkimiskulut?

Kulttuuriministeri Suvi Lindénin vastauksen mukaan opintotuen yhtenä myöntämisperusteena on opiskelijan taloudellisen tuen tarve, jota harkittaessa otetaan huomioon hakijan omat tulot. Tarkoituksena on, että opiskelija säätelee tulojensa perusteella opintotuen nostamista. Opintotuen tuloseurannassa otetaan huomioon veronalaiset tulot, joka on huomioitu opintotuen tulorajojen määrittelyssä. Opintotukilain mukaan veronalaisella tulolla tarkoitetaan opintotukilakia sovellettaessa tuloverolain mukaisia veronalaisia ansiotuloja ja pääomatuloja. Verotuksen valmistuttua tehdään tuloseuranta, jonka seurauksena opiskelija voi joutua maksamaan liikaa maksetun tuen takaisin.

Takaisinperittävä määrä oli vielä vuotta 2000 koskevan tuloseurannassa 6 000 markan ja sitä pienemmän liikamaksun osalta puolet ja ylittävältä osalta kaikki, kuitenkin enintään maksetun tuen määrä. Säännöksen tarkoituksena oli ottaa huomioon pienet tulorajan ylitykset. Vuonna 2001 saatuun tuloon nähden liikaa maksetun tuen voi vielä palauttaa maaliskuun 2002 loppuun mennessä. Palauttamisella voi jopa välttyä takaisinperinnältä kokonaan. Takaisinperintää koskevan päätösehdotuksen uudelleen käsittelyä voi pyytää Kansaneläkelaitokselta. Jos ratkaisu ei muutu, voi siitä valittaa opintotuen muutoksenhakulautakuntaan. Takaisinperittävää opintotukea ei tarvitse maksaa takaisin, ennen kuin asiassa on tehty lopullinen ratkaisu.

Vastauksessaan Lindén kertoo, että opetusministeriö on pyytänyt Kansaneläkelaitokselta selvityksen luovutusvoiton huomioonottamisesta tuloseurannassa, koska asiassa on syntynyt opintotuen saajien kannalta kohtuuttomilta vaikuttavia tilanteita.

Kansaneläkelaitoksen kanta on, että sovellettu tulkinta, jonka mukaan luovutusvoitoista ei vähennetä luovutustappioita, vastaa tuloverolain veronalaisten pääomatulojen määritelmä. Nykykäytännön mukaan opiskelijalle ei synny tulona huomioon otettavaa tuloa sellaisena kalenterivuonna tapahtuneesta luovutuksesta, joka on tehty tappiollisena. Luovutushinnasta vähennetään hankintahinta ja myyntikulut, ja vain voitollisesta luovutuksesta jää tulona huomioon otettavaa tuloa.

Verotuksessa vahvistettujen tappioiden huomioon ottaminen ei Kansaneläkelaitoksen tulkinnan mukaan sovellu nykyiseen opintotuen tarveharkintaan, joka perustuu opiskelijan käytettävissä oleviin tuloihin. Opintotuen tulokäsitteen lähtökohtana on ottaa eri tulolajit huomioon samalla tavalla. Verotettavan tulon käyttäminen opintotuen tulokäsitteenä vaikeuttaisi opiskelijan omaa tuloseurantaa, koska opiskelijan tulisi tällöin arvioida vähennysten vaikutusta opintotukeen ja tuntea verovähennyskäytäntöjen yksityiskohdat. Ansiotulojen osalta nykykäytännön muuttamista ei voida tästä syystä pitää tarkoituksenmukaisena.

Säästöhenkivakuutus otetaan huomioon verotuksen mukaisesti. Pääsääntöisesti otetaan huomioon vain vakuutuksen tuotto. Jos vakuutussuoritus maksetaan muulla tavalla kuin kertakorvauksena tai yli kahden vuoden aikana useammassa erässä, taikka vakuutussuoritus ei tule lähiomaiselle, koko suoritus on veronalaista tuloa.

Opetusministeriö aikoo neuvotella valtiovarainministeriön vero-osaston kanssa ja arvioida erikseen opintotuen taloudellisen tarveharkinnan toimivuuden kannalta, tulisiko pääomatulojen kohdalla soveltaa erilaista tulokäsitettä kuin ansiotuloissa, Lindén toteaa.

Kirjallinen kysymys 240/2002

Koulujen psykologipalvelujen kehittäminen

Kansanedustaja Heli Paasio (sd) kysyy, minkälaisia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä hallitus on toteuttanut lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa jokaisella oppilaalla on mahdollisuus käyttää koulupsykologi- ja kuraattoripalveluja?

Vastauksessaan opetusministeri Maija Rask käy läpi nykyisiä säädöksiä ja toteaa, että niiden perusteella oppilailla on jo nyt oikeus saada opetukseen osallistumisen edellyttävät koulupsykologin ja koulukuraattorin palvelut.

Ministeri Rask kertoo, että oppilashuolto ja oppimisympäristön turvallisuus oli vuonna 2001 opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteinen arviointikohde. Arviointi toteutettiin lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen sekä sivistysosastojen yhteishankkeena, ja aineistoa kerättiin kaikista peruskouluista. Arvioinnin tavoitteena on selvittää ja tukea kuntien ja koulujen oppilashuollon kehittämistä sekä saada valtakunnallista ja alueellista vertailukelpoista tietoa.

Oppilashuollon osalta arviointi kohdistui pääosin psykososiaaliseen oppilashuoltoon. Sen lisäksi arvioitiin koulujen oppimisympäristöjä erityisesti turvallisuusnäkökulmasta. Tutkimuksessa on selvitetty oppilashuollon tila ja oppilashuollon toiminnan mahdollisuuksia huolehtia oppilaiden terveydestä sosiaalisesta hyvinvoinnista ja oppimisesta. Tulosten perusteella voidaan arvioida tarvittavat toimenpiteet myös syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden tukipalveluista. Tutkimuksen tulokset julkaistiin keväällä 2002.

Myös opetusministeriö asettama oppilashuoltotyöryhmä selvitti ja arvioi oppilashuollon nykyistä toimivuutta ja mahdollisia muutostarpeita. Työryhmä jätti esityksensä huhtikuun 2002 puolivälissä. Perusopetuksen oppilashuoltoa koskevan lääninhallitusten arvioinnin ja oppilashuoltotyöryhmän selvitysten ja ehdotusten perusteella on tarkoitus tarkistaa lainsäädäntöä niin, että oppilashuollon asemaa perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa vahvistetaan.

Syrjäytymisen ehkäisystä ministeri Rask kertoi sosiaali- ja terveysministeriö koordinoivan Varhainen puuttuminen -projektia (Varpu), joka toteutetaan yhteistyössä Stakesin kuntapalvelun ja Lastensuojelun Keskusliiton järjestöjen kanssa. Projektin tarkoituksena on kehittää vuosina 2001-2004 varhaista puuttumista ja auttamista lasten, nuorten ja lapsiperheiden pulmatilanteissa. Hankkeessa levitetään varhaista puuttumista ja siihen liittyvää monialaista yhteistyötä tukevia työmenetelmiä. Lisäksi pyritään vaikuttamaan kulttuuriseen ilmapiiriin niin, että aikuisten vastuunotto ja huolenpito omista ja muiden lapsista vahvistuisi. Hankkeessa järjestetään varhaisen puuttumisen koulutusta äitiys- ja lastenneuvolan, päivähoidon ja koulujen työntekijöille.

Ammatillinen erityisopetuksen strategiatyöryhmä jätti muistionsa opetusministeriölle maaliskuussa 2002. Erityisopetuksen strategian tarkoituksena on luoda malleja erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opintojen tukemiseen. Tällä voidaan tukea erityisopiskelijoiden opintojen loppuun saattaminen, ja siten estää syrjäytymiskehitystä. Ammatillisissa oppilaitoksissa toimii myös pajaprojekti, jonka tarkoituksena on ollut turvata opintojensa keskeyttämistä harkitsevien opiskelijoiden opintojen jatkuminen.

Opetushallitus on toteuttanut erityisopetuksen laatuhankkeen, jossa yhteistyössä kuntien kanssa on kehitetty erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten erityisopetuksen ja oppimisen laatua. Erityistä huomiota kiinnitetään syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden opetuksen kehittämiseen. Laatuhanke jatkuu edelleen vuonna 2002.

Opetusministeriössä toimii parhaillaan oppilaiden iltapäivä- ja aamupäivätoiminnan työryhmä. Työryhmän tarkoituksena on arvioida iltapäivätoiminnan nykytila ja esittää aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämistavoitteet peruskouluikäisille oppilaille. Työryhmä jättää muistionsa opetusministeriölle kesäkuussa 2002. Työryhmän esityksillä tulee olemaan merkitystä lasten syrjäytymisriskin ehkäisemisessä.

Ministeri Raskin mukaan koulujen oppilashuoltopalvelut ovat hyvin järjestetyn opetuksen ohella keskeinen moniammatillinen työväline, joka tukee lapsen ja nuoren hyvää oppimista kasvua ja kehitystä sekä ennalta ehkäisee kielteistä kehitystä ja mahdollista syrjäytymistä. Rask toteaa, että mm. vastauksessa mainituilla toimilla pyritään turvaamaan riittävät oppilashuoltopalvelut sekä ehkäisemään syrjäytymistä.

Kirjallinen kysymys 235/2002

Opettajien keinot järjestyksen ylläpitoon

Kansanedustaja Hanna Markkula-Kivisilta (kok) kysyy, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta oppilaiden ja opettajien työympäristö ja -rauha voidaan jatkossa nykyistä paremmin turvata?

Vastauksessaan opetusministeri Maija Rask toteaa, että perusopetuslain mukaan perusopetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Lain mukaan oppilas tulee ottaa tai siirtää erityisopetukseen, jos oppilaalle ei mm. kehityksessä viivästymisen, tunne-elämän häiriön taikka muun niihin verrattavan syyn vuoksi voida antaa opetusta muuten.

Kouluterveydenhuollosta sekä oppilaiden sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien poistamiseksi tarvittavista palveluista säädetään laissa erikseen. Tällä viittauksella tarkoitetaan lastensuojelulain säännöksiä, joiden mukaan kunnan tulee järjestää kunnan koululaitoksen piirissä oleville oppilaille riittävä tuki ja ohjaus sekä muut tarpeelliset toimet koulunkäyntiin ja oppilaiden kehitykseen liittyvien sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien poistamiseksi sekä koulun ja kotien välisen yhteistyön kehittämiseksi. Tätä tehtävää varten kunnissa voi olla koulupsykologin ja koulukuraattorin virkoja.

Perusopetuslaissa säädetään nimenomaisesti, että opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa.

Oppilashuolto ja oppimisympäristön turvallisuutta koskevan lääninhallitusten arvioinnin perusteella oppilashuoltoa pidetään kouluissa tärkeänä ja oppilaiden oppimista sekä hyvinvointia tukevana toimintana. Palvelujen saatavuus kunnissa vaihtelee tosin suuresti. Arvioinnissa saadun selvityksen mukaan oppilaiden turvallisuutta rasittavat eniten työrauhaongelmat, koulupäivän aikana sattuneet onnettomuudet ja tapaturmat. Muina turvallisuusongelmina mainitaan oppituntien häirintä ja kiusaaminen.

Opetusministeriön asettaman ns. Turvatyöryhmän muistiossa todetaan mm., että koulutuksen järjestäjän tulee opetusta järjestäessään toimia lainsäädännön ja ohjausjärjestelmän edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi väkivalta- ja rauhattomuustilanteissa, joissa oppilas, joka ei kuulu normaaliin luokkaan tai jota ei voida turvallisesti integroida yleisopetukseen, tulee siirtää erityisopetukseen tai järjestää opetus muulla tavoin. Käytännössä koulutuksen järjestäjä joutuu varaamaan entistä enemmän resursseja erityisopetuksen ja opetuksen erityisjärjestelyjen toteuttamiseen, jotta häiriökäyttäytymistilanteessa pystytään takaamaan muille oppilaille turvallinen opiskeluympäristö. Aikaisemman lainsäädännön aikana häiriökäyttäytymisen poistaminen on ollut nykyistä selvemmin yksittäisen opettajan varassa.

Opetusministeriö asettama oppilashuollon nykytilaa ja kehittämistarpeita selvittävä työryhmä sai työnsä valmiiksi huhtikuun puolivälissä 2002. Sen ja em. työryhmien esitysten pohjalta selvitetään keinoja koulujen työrauhan parantamiseen ja oppimisympäristön turvallisuuden lisäämiseen. Tarkoitus on ennen kaikkea vahvistaa lapsen ja nuoren kehitystä tukevia palveluja, tehostaa opetushenkilöstön ja oppilashuollon henkilöstön keskinäistä yhteistyötä sekä lisätä yhteistyötä kotien kanssa.

Kuntien taloudellinen tilanne vaikuttaa oppilashuollon palveluihin, erityisopetukseen ja muihin opetusjärjestelyihin sekä mm. opetusryhmien kokoon. Raskin mukaan päättäjien huomiota halutaan kiinnittää resurssien suuntaamiseen siten, että kouluissa on mahdollisuus huolehtia oppimisympäristön turvallisuudesta ja että lasten ja nuorten huollolla ehkäistään häiriöiden syntymistä ja tuetaan rakentavan ilmapiirin muodostumista kouluyhteisössä.

Kirjallinen kysymys 230/2002

Alkuperäiset kysymykset ja vastaukset ovat luettavissa Eduskunnan www-sivuilla.

- jl

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta