Tekijänoikeuslainsäädäntöä trimmataan direktiivin
toteuttavaksi
Suomen kansallisen tekijänoikeuslainsäädännön kehittäminen
liittyy entistä kiinteämmin myös Euroopan unionissa tehtävään
lainsäädäntötyöhön. Opetusministeriössä valmistellaankin
parhaillaan Suomen tekijänoikeuslainsäädännön uudistamista
kesällä 2001 annetun tietoyhteiskunnan tekijänoikeuksia koskevan
direktiivin säännösten mukaiseksi.
Direktiivin
edellyttämät lainsäädännön muutokset tulee saattaa voimaan vielä
tänä vuonna. Uudistuksella tekijänoikeuksia koskevia säännöksiä
sopeutetaan digitaaliseen ympäristöön.
- Uudistettavassa lainsäädännössä otetaan huomioon sekä
tekijänoikeuksia koskevan direktiivin asettamat vaatimukset että
Suomen kansalliset tarpeet. Tavoitteena on direktiivin säännösten
pohjalta saada aikaan tasapainoinen, teknisen kehityksen ja eri
intressit huomioon ottava tekijänoikeuslainsäädäntö, toteaa
vanhempi hallitussihteeri Jorma Waldén opetusministeriöstä.
Kiinnostus niin itse direktiivin kuin sen edellyttämien
lainsäädäntömuutosten valmistelua kohtaan on ollut poikkeuksellisen
laajaa, ja myös ymmärrettävää. Tekijänoikeusdirektiivillä on
keskeinen asema kehitettäessä verkkoympäristön ja digitaalisen
aikakauden tekijänoikeuksia. Direktiivi on myös yksi tärkeimmistä
sähköiseen kaupankäyntiin vaikuttavista säännöstöistä. Etujaan
valvovat niin tekijät ja muut oikeudenhaltijat kuin
tekijänoikeudellisten aineistojen käyttäjät.
Tekijänoikeuslainsäädännön uudistamista valmistellaan
opetusministeriön tekijänoikeustoimikunnassa, joka luovuttaa
mietintönsä toukokuun alussa. Jo sitä ennen opetusministeriö on
teettänyt joukon asiantuntijaselvityksiä lainsäädännön ja
tekijänoikeusjärjestelmän kehittämiseksi. Lausuntokierroksen ja
kuulemisten jälkeen opetusministeriössä valmistellaan hallituksen
esitys, joka on tarkoitus antaa Eduskunnan käsiteltäväksi
syysistuntokauden alkaessa. Lainsäädännön muutokset tulee saattaa
voimaan 21.12.2002 mennessä.
Laaja-alainen minimidirektiivi
Tekijänoikeutta normittavia direktiivejä on EU:ssa tähän
mennessä annettu seitsemän: tietokoneohjelmadirektiivi, vuokraus- ja
lainausdirektiivi, satelliitti- ja kaapelidirektiivi,
suoja-aikadirektiivi, tietokantadirektiivi, kuvataiteen
jälleenmyyntikorvauksia koskeva direktiivi sekä tekijänoikeuden ja
lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamista
tietoyhteiskunnassa koskeva direktiivi. Tietoyhteiskunnan
tekijänoikeuksia koskeva direktiivi on joukosta ensimmäinen
laaja-alainen direktiivi, joka koskee kaikkien tekijöiden ja
lähioikeuksien haltijoiden oikeuksia siinä missä muut direktiivit
käsittelevät vain tiettyjä oikeudenhaltijaryhmiä tai
tekijänoikeuden osa-alueita.
Tekijänoikeusdirektiivin tarkoituksena on saattaa voimaan Maailman
henkisen omaisuuden järjestön WIPOn tekijänoikeussopimuksen sekä
esitys- ja äänitesopimuksen määräykset yhteisön
lainsäädännössä, jotta yhteisö voisi yksittäisten valtioiden
ohella liittyä sopimuksiin. Direktiivi sääntelee pitkälti samoja
asioita kuin WIPO-sopimukset, joten se harmonisoi samalla
jäsenvaltioiden lainsäädännön kehittämistä niiden saattaessa
voimaan mainittuja sopimuksia. Lisäksi direktiivi harmonisoi
tekijänoikeuksiin liittyviä poikkeus- ja rajoitussäännöksiä.
Direktiivi on ns. minimidirektiivi, joten jäsenvaltiot voivat
halutessaan säätää muutamin poikkeuksin myös tehokkaammasta
oikeudellisesta suojasta.
Digitaaliajan direktiivi
Tekijänoikeusdirektiivissä on pyritty ottamaan huomioon teknisen
kehityksen myötä syntyneet teosten uudet hyödyntämismuodot.
Direktiivin digitaaliympäristöön räätälöidyt oikeudet luovat
taloudellista pohjaa sähköisessä muodossa tapahtuvalle aineiston
välittämiselle. Tämä koskee erityisesti yleisölle välittämisen
oikeutta. Myös kappaleen valmistamista koskeva oikeus on sovitettu
ympäristöön, jossa käyttötapahtuman pohjana ovat sekunnin
murto-osien kestoiset kopioinnit, esimerkiksi sellaiset, joita tapahtuu
aineistoa internetistä selattaessa.
Yksinoikeuksia täydentää teknisten suojakeinojen oikeudellinen
suoja. EU:n jäsenvaltioiden tulee kieltää teknisten suojausten
luvaton purkaminen sekä purkuvälineiden valmistaminen, maahantuonti ja
kaikenlainen levittäminen. Kiellon vastainen menettely tulee säätää
rangaistavaksi.
Direktiivissä huomioidaan myös teosten verkkolevityksen
synnyttämä tarve tunnistaa teos ja sen tekijä sekä tiedontarpeet
teoksen käyttöehdoista, joista kertovien tunnistetietojen ja
-merkintöjen käyttöön oikeudenhaltijoita kannustetaan teoksien
oikeuksien hallinnoinnin helpottamiseksi. Jäsenvaltiot direktiivi
puolestaan velvoittaa säätämään oikeudellisesta suojasta
sähköisten tekijänoikeuden hallinnointitietojen poistamista tai
muuttamista vastaan. Sähköisten hallinnointitietojen suoja koskee
myös sellaisen suojatun aineiston, josta merkinnät on poistettu,
levittämistä ja välittämistä.
Direktiivissä on säännelty tyhjentävästi jäsenvaltioissa
tekijänoikeuksiin sallitut rajoitukset ja poikkeukset. Suomen
tekijänoikeuslain rajoitussäännökset ovat jo nyt valtaosaltaan
direktiivin mukaisia. Pieniä muutoksia joudutaan toki tekemään.
Direktiiviin sisältyy myös yksi tekijänoikeuden rajoitus, jonka
jokainen jäsenvaltio joutuu säätämään. Tämä tarkasti
määritelty rajoitus koskee sellaista tilapäistä kappaleen
valmistamista, jonka ainoa tarkoitus on mahdollistaa aineiston
siirtäminen tietoverkossa tai aineiston selailu tietokoneella. Muita
tämän suljetun listan poikkeuksia ja rajoituksia ovat mm. kopiointi
yksityiseen käyttöön, opetuskäyttöön ja sairaaloissa tai
vammaisten tarpeisiin. Samaten mm. tutut siteeraus- ja
lainauskäytännöt ovat edelleen sallittuja - hyviä
tekijänoikeuskäytäntöjä noudattaen.
Mietinnässä uusia käytäntöjä ja käsitteitä
Jokaista koskettava tekijänoikeuden rajoitus on suojatun aineiston
yksityisen kopioinnin mahdollistava säännös. Tästä kopioinnista
direktiivi velvoittaa kuitenkin järjestämään oikeudenhaltijoille
sopivan hyvityksen (fair compensation), joka on käsitteenä uusi
tekijänoikeuden alalla. Lainsäädäntöä uudistettaessa selvitetään
erikseen mm. sopivan hyvityksen suhdetta voimassa olevaan
lainsäädäntöön sekä Suomessa käytössä olevan laitemaksun (ns.
kasettimaksu) kehittämistarpeita.
Lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä selvitetään lisäksi
teknisten suojakeinojen kehitysvaihetta ja käyttöönottotilannetta.
Teknisten suojakeinojen avulla oikeudenhaltija voi
suojata digitaalisessa muodossa olevan aineiston esim. Internetissä
tapahtuvalta väärinkäytöltä, kuten aineiston kopioinnilta ja sen
erilaiselta muuntelulta. Direktiivi velvoittaa jäsenmaat säätämään
riittävästä oikeudellisesta suojasta teknisten suojakeinojen
kiertämistä vastaan sekä teknisten suojakeinojen kiertämiseen
tarkoitettujen laitteiden valmistusta, maahantuontia ja levitystä sekä
kiertämispalvelujen tarjoamista vastaan. Teknisen suojauksen käyttö
vaikuttaa lisäksi direktiivin edellyttämän sopivan hyvityksen
soveltamisalaan.
Myös muita direktiivistä riippumattomia muutoksia harkitaan
Digitaalisen kehityksen ja Internetin käytön yleistymisen myötä
mm. ääni- ja kuvatallenteiden sekä tietokoneohjelmien laittomaan
kopiointiin ja levitykseen liittyvät ongelmat ovat kasvaneet. Myös
yksityishenkilöiden maahantuomat piraattikopiot ovat viime vuosina
aiheuttaneet menetyksiä oikeudenhaltijoille.
Tekijänoikeuslainsäädännön uudistuksen yhteydessä arvioidaan mm.
asiaan liittyvä mahdollinen lainsäädäntötarve ja se, millaisia
seuraamuksia piraattituotteiden maahantuojalle voitaisiin asettaa.
Tekijänoikeuslakia uudistettaessa tarkastellaan myös, onko
työsuhdetekijänoikeutta koskevassa sääntelyn tarpeessa tapahtunut
viime vuosina muutoksia. Toistaiseksi tekijänoikeuslaissa ei ole
yleisiä säännöksiä tekijänoikeuden siirtymisestä työ- tai
virkasuhteissa, joskin tietokoneohjelmien ja tietokantojen osalta lakiin
on otettu tekijänoikeuden siirtymistä koskeva olettamasäännös.
Lisäksi valmistelun yhteydessä selvitetään julkisen esittämisen
käsitettä, joka on yksi tekijänoikeuslaissa säädetyistä yleisön
saataviin saattamisen muodoista sekä TV- ja radioarkistojen aineistojen
käyttölupiin ja radio- ja TV-lähetystoiminnan edellyttämään
efemääriseen eli lyhytaikaiseen tallentamiseen liittyviä
käytäntöjä.
-jl
|