Joukkoviestinnän arkistoinnille linjataan yhteistä lakia 

		Helsingin yliopiston kirjaston tehtävänä on mm. huolehtia vapaakappaleiden säilytyksestä ja jakelusta muihin kirjastoihin.

Opetusministeriö on päättänyt täydentää vapaakappalelainsäädännön uudistamiseen liittyvän joukkoviestinnän arkistointiprojektin tehtäviä siten, että sen ehdotukset koskisivat myös elokuvien arkistointia koskevien säännösten uusimista. Lisäksi kansliapäällikkö Markku Linnan puheenjohdolla toimivan projektiryhmän tulee valmistella ehdotus radio- ja televisio-ohjelmien pitkäaikaissäilytyksestä vastaavasta organisaatiosta.

Tavoitteena on, että joukkoviestinnän arkistoinnista koko laajuudessaan säädettäisiin tulevaisuudessa yhdessä laissa. Samalla erityyppisten aineistojen säilytysvastuut tulee jakaa tarkoituksenmukaisesti eri organisaatioille.

Täydennetyn tehtävänannon myötä myös joukkoviestinnän arkistointiprojektin ohjausryhmää laajennettiin nimeämällä siihen uudeksi jäseneksi johtaja Matti Lukkarila Suomen elokuva-arkistosta ja sihteeriksi kulttuuriasiainneuvos Veikko Kunnas opetusministeriöstä. Myös projektin määräaikaa jatkettiin ensi vuoden maaliskuun loppuun.

Nykyisen vapaakappalelain nojalla talletetaan lakisääteisesti vain painotuotteet ja kuva- ja äänitallenteet lähinnä eräisiin yliopistokirjastoihin, joissa ne ovat tutkimuksen ja muiden tarvitsijoiden käytössä. Vapaakappalelain soveltamisaluetta on kuitenkin esitetty laajennettavaksi siten, että se koskisi myös sähköistä julkaisutoimintaa eli esim. teknisiä tallenteita kuten CD-ROM- ja DVD-levyjä sekä tietoverkkojen kautta välitettäviä verkkojulkaisuja. Asiaa selvittänyt opetusministeriön työryhmä jätti esityksensä uudeksi vapaakappalelaiksi sekä siihen liittyviksi muiksi säädöksiksi toukokuussa 2000. Työryhmän linjauksiin ja suosituksiin pohjautuen valmistelua on jatkettu joukkoviestinnän arkistointiprojektissa, jonka toimeksianto on kattanut myös radio- ja tv-aineistojen arkistoinnin järjestämisen. Nyt toimeksiantoa on siis laajennettu myös elokuvien arkistointiin.

Vapaakappaleita jo vuodesta 1661

Jo vuodelta 1661 olevan säädöksen mukaan painetusta kirjallisuudesta oli luovutettava vapaakappaleet. Käytännön yhtenä tarkoituksena oli jälkikäteen tapahtunut julkaisutoiminnan valvonta. Niin ikään jo silloin pyrittiin huolehtimaan siitä, että valtakunnassa ilmestyneet julkaisut olivat mm. yliopistojen käytettävissä.

Nykyistä 1980-luvun alussa voimaan tullutta vapaakappalelakia on haluttu uudistaa jo useaan otteeseen. Uudistustarpeita ovat luoneet painetun aineiston määrän kasvu, mutta ensisijaisesti sähköisen viestinnän kautta syntyneet kokonaan uudet tuotteet.

Vapaakappalelaki ja sen nojalla annettu vapaakappaleasetus säätelevät painotuotteiden ja ääni- ja kuvatallenteiden talletusta eli laki koskee lähtökohtaisesti aineistoa, jota levitetään suurina kappalemäärinä yleisön saataville. Lain mukaan painotuotteen sekä ääni- ja kuvatallenteen valmistaja on velvollinen luovuttamaan valmistamiaan tuotteita maksuttomina vapaakappaleina Helsingin yliopiston kirjastolle, mistä ne jaetaan edelleen muille vapaakappalekirjastoille.

Arkistolainsäädäntö koskee ensisijaisesti julkishallinnon tuottamia asiakirjoja. Asiakirjallisen aineiston tallettamisesta ja myöhemmästä käyttöön asettamisesta vastaavat viranomaisten omat arkistot sekä arkistolaitos eli kansallisarkisto ja maakunta-arkistot. Arkistolain alueeseen kuuluvat kysymykset eivät ole esillä joukkoviestinnän arkistointiprojektissa.

Elokuvien arkistointia koskevassa laissa säädetään kotimaassa tuotetun, liikkuvaa kuvaa sisältävän aineiston tallentamisesta. Laki kattaa varsinaisen elokuvatuotannon, muun liikkuvaa kuvaa sisältävän aineiston ja periaatteessa myös kotimaista tuotantoa olevan televisiota varten tuotetun aineiston. Lain edellyttämistä tehtävistä huolehtii Suomen elokuva-arkisto.

- jl

Linkkejä ja lisätietoja:

• Vapaakappalelaki 2000 -työryhmän muistio 
• Joukkoviestinnän arkistointiprojektin ohjausryhmä (valtioneuvoston hankerekisteri)  

	Sivun alkuun
	Lähetä juttu
	Tulosta