Suomi-palkinto myönnetään tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta. Perusteena voi myös olla huomattava saavutus tai lupaava läpimurto. Palkinto on kulttuuriministerin ja valtiovallan antama tunnustus ja samalla kiitoksenosoitus taiteellisesta luomistyöstä. Suomi-palkintoja on jaettu vuodesta 1993.

Palkintoperustelut

Lars Huldén (f. 1926)
författare, översättare, språkforskare, professor i nordisk filologi

Sedan debutdiktsamlingen Dräpa näcken (1958) har Lars Huldén i närmare femtio år varit en central gestalt i den finlandssvenska litteraturen. Den österbottniska miljön har utgjort den främsta och djupaste inspirationskällan för hans diktning. Han kom från början att bli en folkkär poet med ett mycket brett lyriskt register. Huldén har alltid skytt patetik och sentimentalitet och trosvissa läror av allehanda slag. Komik och tragik, uppsluppenhet och sorg blandas i hans dikter. Bakom den gycklande, ironiska clownmasken har det med åren kommit en allt mer framträdande ton av förgänglighet och sorg över livets korthet. Ordlekandet och den språkliga virtuositeten är hans främsta lyriska hjälpmedel. Som prosakonstnär har han haft stor framgång med sina tre samlingar av "skrönor", där sanna och hejdlöst lögnaktiga berättelser blandas ogenerat.

Har gett ut 32 diktsamlingar, den senaste 2007, Himmelshögt och vattentätt. Han har också skrivit teaterpjäser och kabare- samt sångtexter, oratorier och festdikter. Som översättare har han en ofantligt rik produktion bakom sig: Shakespeare, Molière, finsk dramatik och lyrik, finska tangon och en nyöversättning av nationaleposet Kalevala. På finska finns ett flertal dikturval, den senaste Erään marjamatkan seikkaperäinen kuvaus (2006, övers. av Pentti Saaritsa). I bokform finns han också översatt till estniska, engelska, isländska och spanska.

Författare Zinaida Lindén (f.1963)

Zinaida Lindén, ursprungligen uppvuxen i Leningrad är en ny-finländare som hämtat sin egen kultur med sig, men också anpassat sig till det nya hemlandets kultur. Hon läste svenska och svensk litteratur på universitetet och fungerade som tolk för svenska turister i sin hemstad. År 1991 flyttade hon till Finland och 1996 kom hennes första novellsamling på svenska, Överstinnan och syntetisatorn.

Ämnena för sina noveller kunde hämtas både från det forna Sovjet och från vardagen såsom ryska invandrare kunde uppleva i Finland. I den följande novellsamlingen Scheherazades sanna historier (2000) rör hon sig i internationell miljö, samtidigt som hennes konstnärliga gestaltningsförmåga utvecklats allt mer. I hennes första roman I väntan på en jordbävning (2004) är huvudpersonen en rysk toppidrottsman och brandman som varit sumobrottare i Japan. Två olika kulturer, den postsovjetiska och den japanska, beskrivs och möts i romanen. Med sin småabsurda och ironiska stil skildrar Lindén kulturkrockar som blivit allt vanligare i vår tid.

Zinaida Lindén har även fungerat som filmkritiker och kolumnist i Åbo Underrättelser och Hufvudstadsbladet. Hon har verkat som översättare till ryska och tolkat verk av Claes Andersson, Monika Fagerholm och Kjell Westö.

Sini Länsivuori- Engström (s. 1967)

Sini Länsivuori valmistui Suomen Kansallisoopperan balettikoulusta 1985 ja sai samana vuonna kiinnityksen Suomen Kansallisbalettiin. Hän on tanssinut lukemattomia klassisia ja modernin baletin rooleja. Länsivuoren herkkä tulkitsijan kyky tuli tuolloin ehkä parhaiten esiin modernien huippukoreografien, kuten Carolyn Carlsonin, William Forsythen, Kenneth Kvarnströmin, Jiri Kilianin, Ohad Naharinin, Angelin Preljocaj’n ja Jorma Uotisen töissä.

Sini Länsivuori on tanssinut Tero Saarisen ryhmässä vuodesta 1998 lähtien. Tanssimisen lisäksi pedagogiksi valmistunut Länsivuori opettaa yhdessä Saarisen kanssa tämän kehittämää tanssitekniikkaa sekä kotimaassa että ulkomailla. Molemmissa kurssit ovat täyttyneet innokkaista ammattilaisista.

Tero Saarinen Companyn tiiviin yhteisön tanssijoita nostetaan harvoin yksittäin esille arvioissa, mutta Sini Länsivuoren ilmeikäs selkä on kiinnittänyt useammankin kirjoittajan huomion. Kun tanssijan kohdalla ei tarvitse enää puhua linjoista tai liikkeen sisäistämisestä, ollaan taiteen esittämisen ytimessä, siellä missä tekniikka, läsnäolo ja ajatus kohtaavat, missä selkäkin elää ja ilmaisee tarvittaessa kaiken.

Sini Länsivuori on loistava ja ilmeikäs nykybalettien tanssija. Hän on erinomainen esimerkki persoonallisesta ja älykkäästä nykytanssijasta, jonka tietotaitoon kuuluu kyky sulautua elimelliseksi osaksi teoksen kokonaisuutta, hengittää osana ryhmä-oliota ja tanssia samalla tunnistettavan sinimäisesti.

Jousikvartetti META4

Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin lukeutuva jousikvartetti Meta4 perustettiin vuonna 2001. Nuoresta iästä huolimattaan kvartetti on vakiinnuttanut asemansa innovatiivisena ja laatuun panostavana kamarimusiikkiyhtyeenä ja sen on tasoltaan arvioitu kuuluvan maailman parhaimmistoon. Meta4 on opiskellut Eurooppalaisessa Kamarimusiikkiakatemiassa ECMAssa, opettajinaan Hatto Beyerle ja Johannes Meissl.

Vuonna 2004 Meta4 voitti arvostetun Dmitri Sostakovits – kilpailun Moskovassa, ja kvartetille myönnettiin erikoispalkinto kilpailun parhaasta Sostakovits-tulkinnasta. Huhtikuussa 2007 Meta4 voitti Wienin kansainvälisen Joseph Haydn-kamarimusiikkikilpailun.

Suomessa Meta4 on esiintynyt muun muassa Kuhmon Kamarimusiikissa, Turun ja Mäntän Musiikkijuhlilla, Tuusulanjärven kamarimusiikissa sekä Helsingin Juhlaviikoilla. Meta4 on myös esiintynyt lukuisilla musiikkijuhlilla ulkomailla muun muassa Les Journées Ravelissa ja Kammermusikfest Lockenhausissa. Kvartetin työ on laajentanut kamarimusiikin tuntemusta konserttipaikoissa ympäri Suomen. Vuodesta 2008 lähtien Meta4 on Oulunsalo Soi -festivaalin taiteellinen johtaja.

Meta4 konsertoi aktiivisesti ympäri maailmaa tärkeimmissä musiikkikaupungeissa ja konserttisaleissa, mm. Wienissä Mozart Saalissa, New Yorkissa Carnegie Hallissa, Milanossa Sala Verdissä, Dortmundissa Konzerthausissa, Tukholmassa Konserthusetissa ja Lontoossa Wigmore Hallissa. Kvartetin konsertit ovat saaneet kiittävää huomiota ja erinomaiset arvostelut kotimaisessa ja kansainvälisessä lehdistössä.

Meta4:lle on ominaista uudenlainen ja avarakatseinen suhtautuminen kamarimusiikkiin. Yhtye on toteuttanut projekteja eri alojen muusikoiden sekä myös kokonaan eri taiteenalojen edustajien, kuten tanssitaiteilija Tiina Lindforsin kanssa. Kvartetin ennakkoluulottomasta ja raikkaasta asenteesta kertovat muiden muassa yhteistyö Ilmiliekki Quartetin, Rinneradion sekä Anna-Mari Kähärän Orkesterin kanssa. Kvartetti on myös esittänyt runsaasti uutta musiikkia, tutustuttaen yleisön sellaisiin viimeisimpiin kvartettikirjallisuuden helmiin kuin Veli-Matti Puumala, Aulis Sallinen, Carita Holmström, Jouni Kaipainen ja Kaija Saariaho.

Aktiivisen konsertoinnin ohella Meta4:n työsarkaan kuuluvat nauhoitukset ja televisioesiintymiset. Näistä mainittakoon Sibeliuksen Voces Intimae TV1:n pyhäinpäivän 2007 lähetyksessä sekä Iirottelua lokakuussa 2007. Meta4 on tuonut kamarimusiikkia ja sen laajaa kirjoa esiin levittäen musiikinlajin tunnettuutta ja kosketuspintaa yhteiskuntaan eri yhteyksissä.

Meta4 -kvartettiin kuuluvat sellisti Tomas Djupsjöbacka, alttoviulisti Atte Kilpeläinen, ensiviulisti Antti Tikkanen ja kakkosviulusti Minna Pensola. Pyydänkin heitä nyt tulemaan tänne eteen.

Sellisti Tomas Djupsjöbacka, (s. 1978)

Tomas Djupsjöbacka aloitti opintonsa Länsi-Helsingin Musiikkiopistossa ja jatkoi niitä vuonna 1997 Sibelius-Akatemiassa professori Martti Rousin ja Marko Ylösen johdolla sekä suoritti diplomin keväällä 2003. Vuodet 2001–2003 hän vietti Sveitsissä Patrick Demengan oppilaana Lausannen konservatoriossa, missä hän suoritti solistidiplominsa tuomariston kunniamaininnalla. Hän sai toisen palkinnon vuoden 1998 Turun sellokilpailuissa. Hänellä on käytössään viulunrakentaja Ilkka Wainion omistama, napolilaisen Vincenzo Postiglionen vuonna 1857 rakentama sello.

Alttoviulisti Atte Kilpeläinen, (s. 1977)

Atte Kilpeläinen aloitti viuluopintonsa 4-vuotiaana Länsi-Uudenmaan musiikkiopistossa ja vaihtoi kahdeksan vuotta myöhemmin soittimekseen alttoviulun. Hän opiskeli ensin Helsingin Konservatoriossa ja jatkoi Sibelius-Akatemiassa vuonna 1998. Vuodesta 2000 lähtien Atte Kilpeläinen opiskeli Kölnin musiikkikorkeakoulussa professori Rainer Moogin johdolla ja suoritti diplomitutkintonsa parhain mahdollisin arvosanoin helmikuussa 2004. Elokuussa 2005 hän aloitti Helsingin Kaupunginorkesterin alttoviuluryhmän äänenjohtajana. Hän liittyi Meta4 kvartettiin syksyllä 2006. Atte Kilpeläinen soittaa OKO:n taidesäätiön omistamaa Guidantus-alttoviulua vuodelta 1737.

Kakkosviulisti Minna Pensola, (s. 1979)

Minna Pensola aloitti viulunsoiton Helsingin Konservatoriossa opettajinaan Jerzy Blaszkiewicz ja Leonid Mordkovieh. Vuosina 1995–2001 hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa professori Kaija Saariketun johdolla. Hän täydensi opintojaan Zürichin musiikkikorkeakoulussa 2001–2004 ensin professori Ana Chumaehenkon ja sittemmin professori Josef Rissinin luokalla.
Minna Pensola sai III palkinnon NordSol -kilpailussa 1997 ja II palkinnon Kuopion viulukilpailussa 2005. Minna Pensola on toiminut Sysmän Suvisoiton taiteellisena johtajana vuodesta 2006 lähtien. Pensolan soitin on Sysmän Osuuspankin omistama A. Bellosioviulu vuodelta 1770.

Ensiviulisti Antti Tikkanen, (s. 1980)

Meta4n ensiviulisti Antti Tikkanen aloitti viulunsoiton 7-vuotiaana Jokilaaksojen Musiikkiopistossa Oulaisissa Tomasz Orzeehin oppilaana. Hän jatkoi opintojaan Sibelius- Akatemiassa vuonna 1997, Lajos Garamin ja professori Mi-Kyung Leen oppilaana. Hän on myös opiskellut Kuhmon Viulukoulussa Zinaida Gilelsin ja Lyonin Konservatoriossa Pavel Vemikovin johdolla. Tikkanen on esiintynyt useiden orkesterien, kuten Helsingin Kaupunginorkesterin, Radion Sinfoniaorkesterin ja Sinfonia Lahden solistina. Antti Tikkasella on käytössään Sibelius-Akatemian omistama Stradivarius-viulu 1690-luvulta.

Meta4 jousikvartetin palkinnon perusteluja lukiessa käy selvästi ilmi, että nämä nuoret lahjakkuudet ovat suomalaisen erinomaisen musiikin opetusjärjestelmän tulosta. Kaikkien polku on johtanut musiikkiopistoista konservatorioihin ja Sibelius-Akatemiaan ja sieltä saatujen valmiuksien avulla kansainväliseen koulutukseen. Tämän päivän hienoista tuloksista voimme kiittää musiikkikoulutuksen kehittäjien kauaskatseisia päätöksiä nelisenkymmentä vuotta sitten. Onkin tärkeää muistaa, että myös tänä päivänä on taiteen edistämistoimenpiteissä uskallettava nähdä kyllin kauas ja ymmärrettävä kärsivällisyyttä vaativa, hidas työ taiteellisen lahjakkuuden perustan luomiseksi.

Rakkautta ja Anarkiaa - Helsinki International Film Festival

Rakkautta ja Anarkiaa - Helsinki International Film Festival on vuodesta 1988 järjestetty, nykyään Suomen suurin elokuvafestivaali, ilman kilpailusarjoja. Ensimmäisen festivaalin järjesti Image kulttuuriyhdistys ry. Näytännöt pidettiin Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan elokuvateatteri Illusionissa. Jo ensimmäinen festivaali ylitti järjestäjien odotukset, ja festivaalille haluttiin jatkoa. Yksi keskeisistä henkilöistä festivaalin taustalla oli Pekka Lanerva. Vuonna 1992 festivaali irtautui erilliseksi, Helsinki Film Festival – yhdistykseksi, jonka ottivat haltuunsa Mika Siltala, Matti Paunio, Eija Niskanen.

Festivaalin ohjelmistossa on valtavirtaelokuvien sijaan edustettuna elokuvan lajityyppejä laidasta laitaan, bollywoodista art houseen. Harvinaislaatuiseksi R&A-ohjelmiston tekee se, että useat elokuvat eivät välttämättä koskaan tulisi Suomeen levitykseen ilman festivaalia.

Ajan myötä festivaalin ohjelmistoa laajennettiin esimerkiksi kanadalaiseen ja ranskalaiseen nykyelokuvaan. Vuonna 2000 uusi aluevaltaus oli Latinalaisen Amerikan elokuvan sarja. Tiedot hyvistä elokuvista leviävät lähinnä viidakkorummun avulla. Nykyään festivaalin lippujen tullessa ennakkomyyntiin lippuluukulla on parhaimmillaan puolen korttelin mittainen jono. R&A on ollut aina yleisön suosiossa. Kymmenvuotisjuhlavuonna katsojia oli yli 30 000 ja esitettäviä elokuvia lähes sata. Tänä vuonna 20-vuotisen taipaleen juhlafestivaalilla saatiin jälleen uusi kävijäennätys: yli 45 000 katsojaa. Ohjelmistossa elokuvia oli pitkälle toista sataa.

Yksi syy festarin menestykseen ovat olleet onnistuneet teemat, joilla suomalaisille tuodaan nähtäväksi huomattavasti nykyistä kaupallista tarjontaa laveampi kuva elokuvataiteesta. Rakkautta ja Anarkiaa täyttää suuren taiteellisen aukon, ja työtä festivaalin eteen on tehty sydämellä ja ahkeruudella. Festivaalin merkitys suomalaisessa elokuvafestivaalitarjonnassa on ollut aina ohjelmiston ainutlaatuisuus. Ohjelmisto yllättää joka vuosi.

Festivaali syntyi aikana, jolloin elokuvakerhotoiminta oli jo alkanut hiipua. R&A paikkasi Helsingin väljähtynyttä elokuvakulttuuria. Historiansa aikana festivaalin merkitys kulttuuri- ja taidekentässä on vuosi vuodelta kasvanut. Ja tällä hetkellä se korvaa runsaalla, katsojia räväyttävällä ohjelmillaan usein hyvin kapea-alaista elokuvateatteritarjontaa. R&A on elokuvafriikkien paratiisi.

Pekka Lanerva on johtanut festivaalia alusta lähtien, nykyisin palkattuna työntekijänä. Festivaalityöryhmässä ovat edelleen mukana Mika Siltala, Eija Niskanen ja Matti Paunio

Ite-taiteilija Veijo Rönkkönen (s. 1944)

Suomalainen visuaalinen nykykansantaide, josta käytetään nimitystä ITE-taide. Käsite ITE -taide tulee sanoista Itse Tehty Elämä. ITE-taide on muutamassa vuodessa murtautunut sekä julkisuuteen että taidegallerioihin niin Suomessa kuin ulkomailla. ITE-taidetta tutkinut Minna Haveri luonnehtii ilmiötä seuraavasti: "Tunnusomaista nykykansantaiteilijoille on itseoppineisuus ja omaperäinen kekseliäisyys, mikä näkyy niin aiheiden kuin materiaalienkin runsaana kirjona. Tyypillistä on yksilön itseilmaisun ja maailmankatsomuksen esilletuonti. Nykykansantaiteilijat eivät pyri kehittämään ilmaisuaan matkimalla tunnettuja taiteilijoita tai tyylejä. Nykykansantaide on omaehtoisesti luotua taidetta, joka perustuu ennemminkin luovuuden pakkoon ja haluun kuin taloudellisen hyödyn tavoitteluun tai taidemaailman käytäntöihin."

Suomessa on kaikkialla eri puolilla maatamme satoja ITE-taiteilijoiksi luokiteltavia persoonallisuuksia. Yksi heistä on nostettavissa muiden edelle hänen uransa pituuden, hänen taiteellisen tasonsa, hänen merkityksensä ja kansainvälisen huomionsa osalta. Vain yksi on primus inter pares.

Hän on Parikkalan Koitsanlahdella asuva Veijo Rönkkönen, joka on luonut neljän vuosikymmenen aikana pihapiiriinsä kokonaisen betonisen patsasmaailman. 6000 neliön puutarhatontille on syntynyt tänä aikana 450 veistoksen pienoismaailma, joka on kesäisin vielä poikkeuksellisen runsaan ja vehreän puutarhakasviston ympäröimä. Rönkkösen veistospuistoa on syystä pidetty maamme ja koko Euroopan merkillisimpien taidekokonaisuuksien joukkoon kuuluvana.

Veijo Rönkkösen veistosten aihemaailma on mitä moninaisin. Pääteemoina erottuvat eri rotuja ja kansakuntia kuvaavat patsaat sekä lapsuuden muistoja ja paikallishistoriaa esittävät teokset. Myös Kalevalan hahmoja on mukana. Kuuluisin Patsaspuiston veistosryhmistä on erilleen rajattu ja aidattu yli kahdensadan patsaan Joogapuisto.

Rönkkösen veistoksia olisi haluttu esittää näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, mutta taiteilijan suhde teosten esittämiseen on taidemaailman käytäntöjen vastainen. Taiteilijan mukaan hänen patsaansa viihtyvät parhaiten kotonaan. Alkuperäisessä ympäristössään, kokonaistaideteoksena, ITE-taide on yleisestikin ottaen parhaimmillaan.

Vaikka Koitsanlahden Patsaspuistossa onkin parhaimpina kesinä ollut lähes 30 000 kävijää, Rönkkönen ei ole koskaan kerännyt vierailijoilta pääsymaksua. Taiteilija sanoo tehneensä yli neljäkymmentävuotisen uran paperitehtaalla vain voidakseen toteuttaa unelmansa.

Veijo Rönkkösen taiteesta on juuri ilmestynyt Maahengen kustantamana korkeatasoinen, Rönkkösen "löytäjän", valokuvataiteilija Veli Granön, kirja Veijo Rönkkösen todellinen elämä. Granön mukaan Rönkkösen veistospuistoa hallitsee elinvoimainen eksotiikka ja groteski seksuaalisuus.

Englantilaisen Raw Vision -lehden päätoimittaja John Maizels on todennut: "Veijo Rönkkönen on ainutlaatuinen suomalainen ITE-taiteen nero. Hän on ottanut paikan koko maailman outsider-taiteen suurimpien mestarien joukossa."

-- -- --

Lisätietoja:
- neuvotteleva virkamies Hannele Koivunen, puh. (09) 160 77070

pe
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin jakaa vuoden 2007 Suomi-palkinnot keskiviikkona 12.12.2007 kello 13.30 valtioneuvoston juhlahuoneisto, Eteläesplanadi 6, Helsinki