Suomi-palkinto myönnetään tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta. Perusteena voi myös olla huomattava saavutus tai lupaava läpimurto. Palkinto on kulttuuriministerin ja valtiovallan antama tunnustus ja samalla kiitoksenosoitus taiteellisesta luomistyöstä. Suomi-palkintoja on jaettu vuodesta 1993.

Palkintoperustelut

Vuoden 2006 taiteen ja kulttuurin Suomi-palkinnon saajat:

Författaren, regissören Bengt Ahlfors (s. 1937)

Bengt Ahlfors har en betydande konstnärlig karriär som framstående dramatiker och regissör. Sedan år 1963 har Ahlfors skrivit omkring 30 teaterpjäser. Många av dem är översatta till flera språk, bl.a. finska, och spelade i många länder, i synnerhet i Norden och Centraleuropa. Flera av hans pjäser är översatta till engelska och spelas i USA.

Mest spridda pjäser är Jorden runt på 80 dagar (efter Jules Verne) och Finns det tigrar i Kongo? (tillsammans med Johan Bargum) som är spelad på flera än 20 språk. I sin dramakonst kombinerar Bengt Ahlfors träffande, ofta varmt humoristiska personskildringar med ett ovanligt sinne för Finlands närhistoria, senast i pjäsen "1945" på Lilla Teatern.

Ahlfors har verkat som regissör vid Lilla Teatern och som konstnärlig ledare för Svenska Teatern i Helsingfors. Han har regisserat Molière, Shakespeare, Brecht, Tjechov, men de senaste 15 åren mest sina egna verk. Han har också arbetat för radio och TV-teatern, gett ut några böcker samt skrivit och komponerat några hundra visor.

Professori, säveltäjä Mikko Heiniö (s. 1948)

Mikko Heiniö on merkittävä säveltäjä, jonka sävellystuotanto koostuu yli 80 opuksesta. Hänen pääteoksensa on syyskuussa kantaesitetty, toteutukseltaan vaikuttava ja kunnianhimoinen ooppera Käärmeen hetki (libretto Juha Siltanen). Uusia uria avasi myös Bo Carpelanin librettoon sävelletty kirkko-ooppera Riddaren och draken. Muita keskeisiä teoksia ovat kaksi sinfoniaa, seitsemän pianokonserttoa, kuoro-orkesteriteokset Mannerkantaatti (teksti Lassi Nummi) ja Tuulenkuvia (elämän katoavuutta ja kuolemaa käsittelevät tekstit eri runoilijoilta ja Raamatusta), orkesterilaulusarja Vuelo de alambre (tekstinä tuntemattomien chileläisten 1970-luvun poliittisten vankien runoja) sekä runsaasti muutakin orkesteri-, kamari- ja vokaalimusiikkia.

Heiniö on toiminut musiikkitieteen opettajana Helsingin yliopistossa ja musiikkitieteen professorina Turun yliopistossa. Tuotteliaana musiikkikirjoittajana ja musiikkitieteilijänä hän on julkaissut toistakymmentä kirjaa ja satoja muita kirjoituksia. Väitöskirjassaan Innovaation ja tradition idea Heiniö analysoi suomalaisten nykysäveltäjien suhdetta modernismiin ja traditionalismiin. Teoksessa Karvalakki kansakunnan kaapin päällä hän tutkii 1970-luvun lopun suomalaisen oopperaihmeen syntyä ja uusien suomalaisoopperoiden vastaanottoa. Hänen kirjallinen pääteoksensa on Suomen musiikin historian laaja neljäs osa, jossa Heiniö luo ansiokkaan katsauksen toisen maailmansodan jälkeiseen nykymusiikkiimme.

Valokuva- ja mediataiteilija Harri Larjosto (s. 1952)

Harri Larjosto on valokuva- ja mediataiteilija, joka on aikaisemmin toiminut myös performanssitaiteilijana ja kokeillut monien taiteen alojen rajoja. Larjoston valokuvat muodostavat ajallisia sekvenssejä ja sarjoja, joita yhdistävät tarinat. Näille kuville sekä hänen videoteoksilleen on ominaista se, että arkipäivään tuodaan jotain outoa ja epätavallista, jolloin arjesta yhtäkkiä paljastuu aivan uusi epätodellinen, surrealistinen tai absurdi ulottuvuus. Siten Larjoston mielikuvitusta kiihottavat kuvat jäävät pitkäksi aikaa askarruttamaan katsojan mieltä, ja ne panevat katsomaan arkielämää ja arkitodellisuuden maailmaa uusin silmin.

Larjoston työt jäävät mieleen elämään muistijälkinä, joihin peilaa kaikkea näkemäänsä, niin "todellisuutta" kaduilla, metsässä ja toreilla kuin mediateollisuuden kuvatulvaa. Illuusiot muuttuvat toisiksi kun havaintopiste, hetki tai näkökulma vähänkin muuttuu. Kaiken kaikkiaan Larjosto on tuonut uusia, persoonallisia ja omintakeisia lähestymistapoja valokuva- ja videotaiteeseemme.

Larjosto on mediataiteilija, joka on tuonut videoon ja valokuvaan surrealistisesta kuvataiteesta ja beckettiläisestä teatterista tuttuja tarinankerronnan ja esittämisen muotoja. Larjoston tuotantoa on nähtävissä runsaasti myös internetissä. Larjoston töitä on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä ja tapahtumissa paitsi Suomessa, myös Euroopassa, Venäjällä, Yhdysvalloissa. Hänen töitään on myös monien museoissa ja kokoelmissa eri puolilla maailmaa.

Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Auli Mantila (s. 1964)

Auli Mantila on merkittävä elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja opettaja, jonka filmeille on ominaista muodon tiukkuus ja sisällön painokkuus. Hän tekee moniulotteista elokuvaa ja tuo yhteiskuntamme piileviä ongelmia keskustelun piiriin. Mantilan tuotanto on esimerkki terävästä sukupuolijärjestelmien tarkastelusta ilman etukäteen lukkoon lyötyjä sovinistisia tai feministisiä painotuksia sekä tasa-arvon analyysistä olipa kyse aikuisten ja lasten, vasenkätisten ja oikeakätisten, elävien ja kuolleiden, kivien tai kasvien keskinäisistä suhteista. Perinteisiä sukupuolirooleja Mantila käsittelee kyseenalaistavasti ja usein rooleja kääntäen. Vuonna 2005 ilmestyi Mantilan esikoisromaani Varpunen. Lisäksi hän on toiminut teatteriohjaajana.

Mantilan esikoiselokuva Neitoperho vuodelta 1997 sai kansainvälisen ensiesityksensä Venetsian elokuvajuhlilla. Filmi sai hyvän vastaanoton niin kotimaassa kuin ulkomailla. Seuraava elokuva oli Pelon maantiede vuodelta 2000. Se on itsenäinen tulkinta Anja Kaurasen samannimisestä romaanista. Sen kansainvälinen kierros puolestaan alkoi Berliinin elokuvajuhlilta. Mantilan kolmas pitkä elokuva Ystäväni Henry vuodelta 2004 palkittiin Buenos Airesin nuortenelokuvafestivaaleilla parhaana ulkomaisena fiktiona.

Mantilan tv-tuotantoja ovat olleet Marja vuodelta 1995 Taideteollisen korkeakoulun lopputyönä sekä kuusiosainen tv-sarja Täysin työkykyinen vuodelta 2003. Se pääsi fiktiosarjassa kolmen parhaan joukkoon Prix Italia-festivaaleilla. Nyt Mantilalla on lopputyövaiheessa kolmiosainen tv-sarja Hopeanuolet. Mantilalla oman elokuvatuotantoyhtiön keskeisiä painopistealueita ovat naiset, lapset ja yhteiskunta.

Perinteenkerääjä, kulttuurintutkija, kirjailija Markku Nieminen (s. 1948)

Kirjailija Markku Niemisen on Lönnrotin kaltainen periksiantamaton ja aikaansaava kalevalaisuuden monitoimimies, jolle traditio on tämän päivän alueellisen elinvoimaisuuden ja monimuotoisen kulttuurin mahdollistaja. Hänen elämäntyönään on ollut kulttuuriyhteistyön laaja toteutus Karjalan ja Suomen välillä, erityisesti vienankarjalaisen perinteen ja suomen kielen säilyttäminen ja elvyttäminen Karjalan tasavallassa sekä vienalaisen kulttuurin tunnetuksi tekeminen Suomessa. Nieminen on kehittänyt Vienan Karjalan kulttuurimatkailua ja aktiivisuudellaan todella kyennyt vaikuttamaan siihen, että Vienan runokylät ovat alkaneet vähitellen elpyä ja että suomen kielen asema on niissä säilynyt.

Nieminen on kerännyt valokuvin ja äänittein valtaisan määrän säilynyttä vienalaista kansanperinnettä ja julkaissut tätä aineistoa monin kirjoin, cd-levyin ja filmein etenkin kuhmolaisen Juminkeko-säätiön kautta, jossa hän työskentelee toiminnanjohtajana. Hän on lisäksi editoinut Vienan kansankirjailijan Ortjo Stepanovin kuusiosaisen, Itä-Karjalan vaiheita 1900-luvulla käsittelevän teoksen Kotikunna tarina; tämän karjalaisen kirjallisuuden klassikon editoitu, sensuroimaton uudispainos ilmestyi Petroskoissa vuonna 2002.

Erittäin merkittävä on ollut hänen työnsä vienalaisen rakennuskulttuurin ja vienalaisten kylien säilyttämiseksi. Keskeisesti Niemisen aktiivisuuden ansiosta esimerkiksi rakennuskannaltaan ainutlaatuinen, UNESCOn yhdeksi maailmanperintökohteeksi nimeämä Paanajärven kylä on pystytty pelastamaan sitä uhanneelta tuholta, ja myös kylää pitkään uhannut voimalaitoshanke on nyt haudattu

Kuvataiteilija Marianna Uutinen (s.1961)

Kuvataiteilija Marianna Uutinen on monipuolinen kulttuuripersoona, taidemaalari ja Kuvataideakatemian maalaustaiteen professori. Uutinen on opiskellut Kuvataideakatemian lisäksi Pariisissa vuosina 1991–92 Institut des Hautes Etudes en Arts Plastiquesissa. Instituutin johtaja kutsui Uutisen kouluunsa, jossa painotettiin erityisesti keskustelun merkitystä. Hänellä on ollut lukuisia näyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hänen teoksiaan on näytteillä monissa taidemuseoissa.

Uutinen on uudistanut maalauksen ilmaisua merkittävällä tavalla Suomessa. Hän oli 90-luvun alussa ensimmäisiä taiteilijoita, jotka yhdistivät taiteessaan toisaalta käsitteellisen ja toisaalta tunteeseen ja kokemukseen perustuvan ilmaisun, järjen ja tunteiden yhteisen alustan ja muotokielen ilmaisulle. Hän on vahvalla asenteellaan kyseenalaistanut ja liikuttanut kuvan katsomisen ja tekemisen konventioita; tämä punainen lanka on jatkunut hänen koko uransa ajan. Hän on työskentelyssään osallistunut jatkuvaan vuoropuheluun taiteen ajankohtaisessa keskustelussa ja toisaalta seurannut ja kehittänyt omaa persoonallista kieltään ja itseilmaisuaan.

Uutinen on korostanut taiteilijan vastuuta siitä, ettei pönkitetä ihmisten stereotyyppisiä käsityksiä taiteesta. Taide on kuin pakenevaa elohopeaa, se ei pysy sille varatuilla seinillä. Hänen mukaansa taide on vaihtoehto elämän käsittämiselle ja siinä olemiselle. Hän on painottanut analyyttisen keskustelun merkitystä työskentelyprosessissa.

Eettinen kulttuurivientiyritys Globe hope Ltd. (toimitusjohtaja Seija Lukkala s. 1961, yritys perustettu 2003)

Globe Hope Oy on suomalainen, vuonna 2003 perustettu designyritys, joka valmistaa vaatteita, asusteita ja sisustustuotteita trenditietoisille edelläkävijöille. Globe Hope pyrkii toimintansa kautta olemaan myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Yrityksen johtavien arvojen, eettisyyden, ekologisuuden ja esteettisyyden, toivotaan olevan esimerkkinä myös muidenkin alojen kehityksessä. Perusteluina Globe hopen palkitsemisessa ovat innovatiivinen kierrätyksen ja sarjatuotannon yhdistävä konsepti, eettinen ja ekologinen kulttuuriyrittäjyys ja kulttuurivienti, esteettisesti ja funktionaalisesti korkealaatuinen tuotanto, raikkaan ja mukavan arkimuodin luominen sekä vaihtoehdon ja asenteen tarjoaminen lapsille ja nuorille.

Globe Hope luo uutta kunnioittaen vanhaa: yritys on sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin. Globe Hopen synnyn taustalla on huoli maailman luonnonvarojen tuhlailusta, kulutuksen lisääntymisestä ja jätemäärien kasvusta. Globe Hope mallistot kehittyivät halusta luoda yksilöllisiä designtuotteita maailman loputonta materiaalimäärää kasvattamatta ja jo jalostettuja materiaaleja hyödyntämällä. Globe Hope -vaatteet ja asusteet on valmistettu vanhoista sairaalatekstiileistä, armeijan varusteista, työasuista, teollisuuden ylijäämistä ja kuluttajien kierrättämistä tekstiileistä. Uudelleenleikattuina, -ommeltuina, -värjättyinä ja -painettuina Globe Hope -tuotteet saavat uudet elämän.

Globe Hopen toimipiste sijaitsee Vihdin Nummelassa, missä yritys työllistää kuutisen henkeä. Alihankkijoita on useita, kotimaan tuotantoyksiköitä on seitsemän, näistä osa on kolmannen sektorin työllistäjiä. Virossa tuotannon alihankkijoita on kolme. Viroa kauemmaksi Lukkala ei katso voivansa eettisten periaatteidensa vuoksi lähteä. Globe Hope tuotannosta n. 55 % menee vientiin yhteentoista eri maahan, päämarkkinana Japani.

Ihmisten tiedostavuus lisääntyy ja vaikuttavan kuluttamisen merkitys kasvaa. Eettisyydestä ja ekologisuudesta tulee designin ohella yhä merkittävämpiä arvoja, joiden perusteella ihmiset tekevät valintojaan. Globe Hopen visiona on olla mukana rakentamassa konseptia josta syntyy uudenlainen kauppakeskus jossa kaikki palvelut ja tuotteet on toteutettu kestävän kehityksen periaatteilla, designia ja laatua korostaen. Kauppakeskus konseptoitaisiin tavallisen tiedostavan kaupunkilaisen ostospaikaksi ja olisi kokonaisuutena vietävissä ympäri maailmaa.

Globe Hope Oy on palkittu aiemminkin. Vuonna 2003 se nimitettiin Länsi-Uudenmaan uusyritykseksi ja Seija Lukkala Vuoden Uusyrittäjäksi, vuonna 2004 yritys sai Suomalaisen Työn Liiton kunniakirjan sekä vuonna 2005 Innosuomi 2005 -kunniamaininnan ja Vuoden Visio 2005 – palkinnon.

-- -- --

Lisätietoja:
- neuvotteleva virkamies Hannele Koivunen, puh. (09) 160 77070

Kulttuuriministeri Tanja Saarela jakaa vuoden 2006 Suomi-palkinnot tiistaina 12.12.2006 kello 12.00 valtioneuvoston juhlahuoneisto, Eteläesplanadi 6, Helsinki

pe