Elokuva-, kuva-, rakennus- ja valokuvataiteen valtionpalkinnot Lasse Naukkariselle, Marjatta Tapiolalle, Pekka Helinille ja Arno Rafael Minkkiselle
Ylijohtaja Riitta Kaivosoja opetusministeriöstä luovutti elokuvataiteen, kuvataiteen, rakennustaiteen ja valokuvataiteen valtionpalkinnot tiistaina Helsingissä. Valtion elokuvataidetoimikunnan myöntämän elokuvataiteen valtionpalkinnon sai elokuvaohjaaja Lasse Naukkarinen, valtion kuvataidetoimikunnan myöntämän kuvataiteen valtionpalkinnon sai taidemaalari Marjatta Tapiola, valtion rakennustaidetoimikunnan myöntämän rakennustaiteen valtionpalkinnon sai arkkitehti Pekka Helin ja valtion valokuvataidetoimikunnan myöntämän valokuvataiteen valtionpalkinnon sai valokuvaaja Arno Rafael Minkkinen. Palkinnot ovat suuruudeltaan 15 000 euroa.
Valtion elokuvataidetoimikunnan palkintoperustelut:
Lasse Naukkarinen (s. 1942) on tehnyt poikkeuksellisen pitkän uran erityisesti
dokumenttielokuvan parissa. Useasti palkitun ohjaajan ensimmäinen työ on päivätty vuodelle 1970 ja
elokuvan nimi on tekijää kuvaavasti Solidaarisuus. Sen jälkeen Lasse Naukkarinen on ohjannut yli 30
dokumentti- ja fiktioelokuvaa. Lisäksi hän on toiminut kymmenissä muissa elokuvissa kuvaajana,
leikkaajana, tuottajana ja käsikirjoittajana.
Palkinnon saaja tunnetaan hyvin monipuolisena dokumentaristina. Hänen uransa alkuvaihe oli
varsin poliittinen: ensimmäiset ohjaukset kiinnittyivät voimakkaasti aikaansa ja sen
ristiriitoihin. Poliittisuudestaan huolimatta tai siitä johtuen elokuvat näyttäytyvät edelleenkin
kuvallisesti voimakkaina ja sisällöltään yllättävänkin ajankohtaisina.
Lasse Naukkarinen on myös tehnyt muistettavia henkilökuvia, kahdesti taiteilija Miina
Äkkijyrkästä ja kahdesti omasta pojastaan Esasta.
Se, että pieni ja yksityinen - lähimmillään oma tai oman perheen elämä - ja toisaalta
yhteiskunnalliset kysymykset vuorottelevat Lasse Naukkarisen töissä, ei ole heilahtelua
aihepiiristä toiseen. Hänen töissään yleinen on aina osa yksityistä ja päinvastoin. Parhaiten Lasse
Naukkarista ehkä kuvastaakin hänen oma elokuvansa Olipa kerran Utopia, jossa maailmaa ja
elokuvantekijä Lasse Naukkarista katsotaan ajassa taaksepäin tarkkanäköisesti ja kriittisesti,
huumoria silti unohtamatta.
Valtion kuvataidetoimikunnan palkintoperustelut:
Marjatta Tapiola (s. 1951) teki läpimurtonsa 1980-luvun alussa voimakkailla ja
rohkeilla maalauksillaan. Suomen Taideakatemian koulusta hän valmistui 1974 ja on siitä lähtien
käyttänyt perinteistä temperamaalaustekniikkaa. Tapiola hallitsee tekniikkansa hyvin ja sommittelee
teoksensa varmalla kädellä. Herkän viivan ja elävän värinkäytön ansiosta maalauksiin syntyy
voimakkaita jännitteitä
Tapiolan teoksiin sisältyy elämän koko kirjo; myös kuolema on läsnä. Hän on maalannut niin
ihmistä ja hänen viettejään kuin eläinten ruhoja ja kalloja, kuoleman symboleita. Teokset ovat
intuitiivisia, maalauksellisia ja kypsän aistillisia. Maalaukset ovat tekijälleen hyvin
henkilökohtaisia. Toisinaan Tapiola työskentelee saman aiheen parissa pitkään, ennen kuin pääsee
aiheesta eroon.
Tapiolan teoksia on monien merkittävien taidemuseoiden kokoelmissa, kuten Ateneumin, Amos
Andersonin, Helsingin kaupungin ja Sara Hildénin taidemuseoissa. Tänä vuonna Tapiolan uusimpia
teoksia on nähty jo kahdessa gallerianäyttelyssä Helsingissä ja hänen yksityisnäyttelynsä on
parhaillaan esillä Oulun taidemuseossa. Viimeiset kymmenen vuotta Tapiola on työskennellyt
synnyinseuduillaan Sysmässä.
Valtion rakennustaidetoimikunnan palkintoperustelut:
Pekka Helin (s. 1945) kuuluu Suomen eturivin arkkitehteihin. Helinin työ on sekä
laadultaan että intensiteetiltään pysynyt vuodesta toiseen poikkeuksellisen korkeatasoisena.
Osoituksena tästä ovat neljättä vuosikymmentä jatkuneet kilpailumenestykset: tärkeät
rakennussuunnittelun toimeksiannot ovat lähes poikkeuksetta saatu suunnittelukilpailun voittona.
Menestyksen taustalla on harvinaisen monipuolinen kyky hallita ja tulkita kompleksisia tilanteita
vakuuttavalla tavalla paikasta, mittakaavasta tai budjetista riippumatta.
Merkittäviä rakennuksia on useita. Niistä viimeaikaisimpiin kuuluu Sellon musiikkikeskus
Espoossa, Itämeren aukion tornitalo Ruoholahdessa sekä vuonna 1997 Vuoden teräspalkinnolla palkittu
Nokian päärakennus. Erityisen maininnan ansaitsevat äskettäin valmistuneet Eduskuntatalon
lisärakennus, Kampin keskuksen konsepti Urho Kekkosen kadun puoleisine rakennuksineen sekä
Finnforestin pääkonttori Tapiolassa.
Pekka Helinin suunnittelutyö ei rajoitu vain merkkirakennuksiin. Työn alla on mm. kaksi
toisenlaista tuoretta arkkitehtuurikilpailun voittoa: Asuinkerrostalot Eiran rantaan ja
kaupunkisuunnitelma Turun Kakolan entiselle vankila-alueelle. Isojen hankkeiden rinnalla on moni
pienimuotoinen työ tai kaunis interiööri tullut tunnetuksi mm. korkean viimeistelytason myötä,
kuten Villa Vetro Kirkkonummella tai Eduskuntatalon laajennuksen sisänäkymä. Pekka Helin on
tunnettu myös kansainvälisesti ja sitä kautta haluttu luennoitsija eri mantereilla.
Valtion valokuvataidetoimikunnan palkintoperustelut:
Arno Rafael Minkkinen (s. 1945) on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia
valokuvaajia. Suuren osan elämästään hän on työskennellyt Yhdysvalloissa. Silti Suomi ja sen luonto
on säilynyt hänen tuotantonsa tärkeimpänä kuvastona. Ulkomaillakin Arno Rafael Minkkinen aloittaa
valokuviensa esittelyn Sibeliuksen musiikilla ja kertoo Suomesta, sen historiasta, luonnosta ja
kalevalaiseen luontoon liittyvästä mytologiasta. Hänen laaja näyttelynsä kiertää parhaillaankin
maailmalla.
Valokuvissaan Minkkinen kuvaa omaa, alastonta vartaloaan. Miehen vartalo suhteessa luontoon
ohjaa ajatuksia kalevalaiseen kuvastoon. Lemminkäinen lienee ollut usein Minkkisen ajatuksissa.
Vedessä palasina näkyvä ruumis on usein toistuva aihe Minkkisen kuvissa. Kuvien luonne vaihtelee
lähes formalistisista vartalon muototutkielmista lämpimiin isän, pojan ja luontoyhteyden
kuvastoihin. Kuvaustilanteen taiturimainen hallinta on Arno Rafael Minkkisen tavaramerkki.
Opettajana Arno Rafael Minkkinen on kansainvälinen legenda, joka on kouluttanut useita
sukupolvia valokuvaajia kaikkialla maailmassa. Suomessa Minkkinen on työskennellyt tärkeimmissä
valokuva-alan oppilaitoksissa, erityisesti Taideteollisessa korkeakoulussa ja Lahden
muotoiluinstituutissa. Opettajana hän ei pyri tuottamaan uusia Minkkisiä. Arno Rafael Minkkinen
kannustaa oppilasta löytämään oman henkilökohtaisen taiteilijanluonteensa.
Tahto luoda omaperäisiä valokuvia saa Minkkisen itsensä kaivautumaan lumeen tai vääntämään
vartalonsa kuvan vaatimaan, lähes epäinhimilliseen asentoon. Arno Rafael Minkkinen on erinomainen
esimerkki jääräpäisestä suomalaisesta, josta meidät tunnetaan.
Lisätietoja:
- elokuvataide, rakennustaide: taidesihteeri Mari Karikoski, taiteen keskustoimikunta,
puh. (09) 1607 7064
- kuvataide: taidesihteeri Ansa Aarnio, taiteen keskustoimikunta, puh. (09) 1607 7945
- valokuvataide: taidesihteeri Seppo Kauhanen, taiteen keskustoimikunta, puh. (09) 1607 7378
- pe
Ylijohtaja Riitta Kaivosoja jakaa elokuvataiteen, kuvataiteen, rakennustaiteen ja
valokuvataiteen valtionpalkinnot tiistaina 3.10.2006 kello 13.00 valtioneuvoston juhlahuoneisto
Smolna, Eteläesplanadi 6, Helsinki