Opetusministeriö palkitsi yhdeksän eri taiteenalan edustajaa tai ryhmää 100 000 markan suuruisilla Suomi-palkinnoilla. Palkinnot luovutti kulttuuriministeri Suvi Lindén maanantaina Helsingissä.

Vuoden 2001 Suomi-palkinnot saavat:  työpari kuvataiteilija Tommi Grönlund jaarkkitehti Petteri Nisunen, kirjailija Veikko Huovinen, mieskuoro Huutajat, kuvanveistäjä Kaarina Kaikkonen, muoti- ja tekstiilitaiteilija Annikki Karvinen, elokuvaohjaaja ja tuottaja Timo Koivusalo, ohjaaja Ralf Långbacka, tanssija ja koreografi Tero Saarinen ja kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen.

Suomi-palkinto myönnetään tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta tai huomattavasta saavutuksesta taikka lupaavasta läpimurrosta. Palkinto on kulttuuriministerin ja valtiovallan antama tunnustus ja  samalla kiitoksenosoitus taiteellisesta luomistyöstä. - Nyt palkittavia eri taiteenalojen edustajia yhdistää ennen kaikkea taiteellinen omaperäisyys ja syvyys sekä kunnianhimoinen ote työhönsä, sanoi kulttuuriministeri Lindén.

SUOMI-PALKINTO 2001 PERUSTELUT:

Kuvataiteilija Tommi Grönlund ja arkkitehti Petteri Nisunen

Työpari Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen liikkuvat teoksissaan monipuolisesti arkkitehtuurin ja kuvataiteen rajojen ulkopuolella.

Heidän taiteensa voi ilmetä osana ympäristöä, sisätilaa, erillisenä teoksena tai  katoavana äänenä. Usein he taiteessaan ilmentävät aineettoman muuntamista aistittavaksi, kuten abstraktin sähkövoiman muuntamista ääneksi, valoksi ja liikkeeksi. Kyseeseen voi myös tulla tapahtumia, joista jää jälki - tai sitten ei. Oleellista heidän työssään on prosessi, ilmiön tai asian parissa työskentely, jonka kautta teokset lopulta saavat muotonsa. Tämä kiinnostus prosessiin ja sattumaan näkyy myös niiden teosten lopputuloksessa, jotka muuntuvat ulkopuolisista, sattumanvaraisista impulsseista tai esim. ihmisen liikkeestä.

Grönlundin ja Nisusen teostensa huolella suunnittelemat rakenteet sitovat ilmiöiden ja sattumanvaraisuuksien ympärille massaa, jonka kautta ne kiinnittyvät saumattomaksi osaksi tilaa. Tilan ja teoksen symbioottinen suhde luo sanattomia, voimakkaita tunnelmia. Teokset ovatkin leimallisesti persoonattoman viileitä ja kantaa ottamattomia todentumia, mutta samalla jäljittelemättömän omaperäisiä.

Grönlund ja Nisunen ovat pitäneet lukuisia näyttelyitä sekä herättäneet tinkimättömillä töillään runsaasti huomiota ja kiinnostusta niin koti- kuin ulkomaillakin. Viimeksi he edustivat menestyksekkäästi Suomea Venetsian biennalessa vastaten koko pohjoismaisen paviljongin ja siihen vaikuttaneiden muiden taiteilijoiden valinnoista ja näyttelyn suunnittelusta.

Kirjailija Veikko Huovinen

Filosofian kunniatohtori Veikko Huovinen on valloittanut suomalaisten suosion huumorillaan ja kansanomaisuudellaan. Yli 50 vuotta kestäneen kirjailijanuransa hän aloitti kansankuvaajana, mutta leppeän humoristiseen kirjailijanotteeseen kuuluu myös parodisempia ja satiirisempia sävyjä.

Huovinen on sekä lyhyen proosan että romaanimuodon taitaja. Kertomuskokoelmillaan - esimerkiksi Rasvamaksa (1973) ja Ronttosaurus (1976) - kirjailija on osoittanut kykynsä liikkua pakinoiden, humoreskien ja satiiristen novellin välimaastossa. Samat äänenpainot ilmenevät myös hänen romaaneistaan, joista erityisen rakastettuja ovat Havukka-ahon ajattelija (1952), Hamsterit (1957), Lampaansyöjät (1970) ja Lentsu (1978).

Veikko Huovinen on toiminut perustavanlaatuisesti suomalaisuuden tulkkina, sillä hänen tuotantonsa on luonnonläheistä eikä siitä puutu vallan ja vallanpitäjien kritiikkiäkään. Korpifilosofeistaan tunnettu kirjailija on Puukansan tarinassaan (1984) jämerästi metsäluonnon puolustaja, mutta Hitleriä, Stalinia ja Pietari Suurta käsittelevässä viiksi-trilogiassaan - Veitikka (1971), Joe-setä (1988) ja Pietari Suuri hatun polki (1995) - Huovinen purkaa suurmiesmyyttejä parodioimalla tieteellistä esitystapaa ja elämäkerrallista tutkimusta.

Erityisesti suurmiesteoksillaan kirjailija on tullut tunnetuksi Suomen ulkopuolella. Huovisen teoksia onkin käännetty yli kymmenelle kielelle.

Mieskuoro Huutajat

Mieskuoro Huutajat on suomalaisen luovan hulluuden ryhdikäs ruumiillistuma. Se syntyi rockkulttuurista, mutta murtautui pian läpi sekä popmusiikin että klassisen kuoromusiikin rajoista. Huutajissa yhdistyvät vaihtoehtorockin tinkimätön asenne, perinteisestä kuoromusiikista lainattu ulkoasu ja kokeellisen taiteen seikkailunhalu ja vapaus.

Kuorossa on venyttänyt äänijänteitään kaikkiaan noin 170 miestä. Huutajia on alusta pitäen johtanut Petri Sirviö, joka on myös säveltänyt kuoron koko ohjelmiston. Se yhdistää ilmaisussaan aineksia paitsi musiikista myös performanssi-, puhe- ja näyttämötaiteista. Huutaminen on osoittautunut erinomaiseksi tavaksi ilmentää monenlaisia inhimillisiä tunteita, Tekstitulkintoja esitetään lastenlauluista lakipykäliin ja kansanrunoista kansallislauluihin.

Kuoro syntyi 14 vuotta sitten oululaisissa muusikkopiireissä. Alkuperäiselle idealleen uskollinen ryhmä on kasvanut tunnetuksi ja menestyksekkääksi suomalaiseksi kulttuuri-innovaatioksi. Huutajien vuosien mittaan saama maine kertoo siitä, kuinka puhtaasti suomalaiselle pohjalle rakennettu vaihtoehtoinen musiikki voi puhutella kuulijoita missä tahansa maailmassa. Kuoro on esiintynyt eri taiteenlajien kansainvälisillä huippuestradeilla Venetsian Biennaalista Brysselin Europarlamenttiin ja Salzburg Festspielestä Pariisin modernin taiteen museoon.

Kuvanveistäjä Kaarina Kaikkonen

Kuvanveistäjä Kaarina Kaikkonen rakentaa vaikuttavat tilateoksensa usein suoraan kohteeseen, kaupunkitilaan tai ympäristöön. Materiaaleinaan hänellä on yllätyksellisiä ja epätodennäköisiä kierrätysmateriaaleja. Viimeaikaiset työt, joilla Kaikkonen on saanut  laajan yleisön huomion, ovat syntyneet miesten vanhoista käytetyistä ja hylätyistä vaatteista.

Kaikkosen tapa muodostaa ja sommitella useasta yksittäisestä kappaleesta massana ilmenevä uusi kokonaisuus,  antaa teoksille sekä tilallisena että käsitteellisenä toimivan ulottuvuuden. Eri sävyjen mukaan asetetuista vaatekappaleista syntyy aistittava, tilallinen näkymä. Toisaalta pikkutakit ilmentävät myös yksilön ja yhteiskunnan välistä rajaa, aidon ja opitun, oman ihon ja seuraavan kehon välistä etäisyyttä. Tuloksena on puhuttelevia ja absurdeja tunnelmia, joissa ihmiskunnan jatkumon historia näyttäytyy yksilön ja niistä muodostuvan yhteiskunnan suhteen välisenä laakeana maisemana.

Kaikkosen ehkä parhaiten tunnettu työ vuodelta 2000 on Tie, joka rakentui hänen oppilaidensa avustuksella Helsingin tuomiokirkon portaille 3000:sta käytetystä miesten pikkutakista.

Kaupunkitilallisesti keskeiselle paikalle toteutettu teos herätti kaupunkilaiset havainnoimaan jokapäiväistä ympäristöään ja keskustelemaan ympäristön ja taiteen välisestä suhteesta. Moni teoksen nähnyt katsoja koki sen hämmästyttävänä ja ainutlaatuisen vaikuttavana taideteoksena. 

Kaikkosen oivaltava materiaalinkäyttö luo monimerkityksisiä teoksia, joita katsojan on helppo lähestyä.

Muoti- ja tekstiilitaiteilija Annikki Karvinen

Tekstiilitaiteilija Annikki Karvinen on tullut tunnetuksi omaleimaisena, itse kehittämiään materiaaleja käyttävänä asusteiden ja sisustustekstiilien suunnittelijana ja valmistajana.  Karvinen aloitti villamateriaalista suunnittelemiensa asujen valmistuksen jo vuonna 1968.  Hänen toiminnalleen on ollut ominaista ilmaisun jatkuva laajentuminen uusiin materiaaleihin ja tekniikoihin. Varsin pian oman yrityksen perustamisen jälkeen Annikki Karvinen ryhtyi kehittämään poppanakudontaa myös vaatemateriaaliksi valmistaen poppanakankaita niin pellavasta, silkistä kuin sametistakin. 

Taiteellisesti omaperäiset, värikylläiset poppanavaatteet ja sisustusmateriaalit ovatkin leimallisesti Karvisen tuotteita.    Sittemmin mukaan ovat tulleet kalalanka, luonnonsilkki, viskoosi ja sametti sekä kankaan ja nahan yhdistelmät. Taiteilijana  Karvinen ammentaa ideansa suomalaisesta luonnosta ja perinteestä sovittaen ne tämän ajan trendeihin. 

Tekstiilitaiteilija Annikki Karvinen on kansainvälisesti tunnetuimpia suunnittelijoitamme ja hänen suunnittelemansa tekstiilit ja asusteet valmistetaan kokonaan suomalaisena käsityönä.   

Elokuvaohjaaja ja tuottaja Timo Koivusalo

Elokuvaohjaaja Timo Koivusalo on monipuolinen viihdetaiteilija. Hänet on nimetty vuoden viihdetaiteilijaksi vuonna 1992, vuoden lauluntekijäksi vuonna 1999 ja vuoden elokuvatuottajaksi vuonna 2001. TV 2:ssa hänellä on ollut Tuttu juttu-show vuodesta 1992 alkaen.

Timo Koivusalo on ollut tähän mennessä tekemässä seitsemää pitkää elokuvaa. Niistä neljässä hän on näytellyt pääosan, käsikirjoittanut ja tuottanut kaikki seitsemän elokuvaa ja ohjannut niistä kuusi. Parhaillaan hän valmistelee elokuvakäsikirjoitusta Jean Sibeliuksesta.

Koivusalon viisi ensimmäistä elokuvaa muodostuvat hänen itsensä esittämän koomisen ”Pekko”- hahmon ympärille. Uusimmat elokuvat, ”Kulkuri ja joutsen” vuodelta 1999 ja ”Rentun ruusu” vuodelta 2001 osoittavat hänen kehittyneen viime vuosina  merkittäväksi elokuvantekijäksi. Nämä hän on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut. ”Kulkuri ja joutsen” kuvaa Tapio Rautavaaraa ja Reino Helismaata. Suurimmaksi kotimaiseksi yleisömenestykseksi vuonna 2001 osoittautunut ”Rentun ruusu”& amp; amp; amp; amp; amp; amp; amp; #160; pohjautuu Irwin Goodmanin elämään.

Aikansa johtavista suomalaisista populaarikulttuurin tekijöistä valmistetut elokuvat antavat oivallisen ajankuvan viime vuosikymmenten kulusta. Koivusalo on tehnyt elokuvansa suurella pieteetillä. Ne ovat olleet hyvin näyteltyjä ja kuvattuja. Suuren yleisön saavuttaminen on perustunut siihen, että ne on luotu  yhtä paljon sydämellä kuin aivoilla. Elokuvissa ”Kulkuri ja joutsen” sekä ”Rentun ruusu” hän on pystynyt luomaan haikeamielisen kertomuksen menneistä vuosikymmenistä. Samalla hän on kyennyt antamaan aidontuntuisen kuvan viihdemaailman värikkäistä henkilöistä kaikkine vikoineen ja inhimillisine puutteellisuuksineen.

Ohjaaja Ralf Långbacka

Ohjaaja Ralf Långbackan työn merkitys Suomen teatterielämälle ja sen kehitykselle on ollut huomattava. Långbacka on toiminut ohjaajana,  teatterinjohtajana, taiteilijaprofessorina, kirjailijana, tutkijana sekä pedagogina. Hän on julkaissut kaksi Brechtiä ja Tšehovia käsittelevää teosta, joita mm. käytetään kurssikirjoina teatteritieteen opetuksessa yliopistotasolla. Teatterissa Långbackan Brecht- ja Tšehov-ohjaukset ovat olleet näkemyksellisesti uraauurtavia.

Teatteriohjaajana Långbacka on harvinaisen monipuolinen. Erityisesti monet hänen tulkinnoistansa teatterin keskeisistä klassikoista ovat pysyvä osa suomalaista teatterihistoriaa. Mittavien oopperateosten ohjaajana hän on liittänyt musiikkiteatterin dramaturgiaan vahvan näyttämöllisen kerronnan. Hänen työskentelynsä Suomen rajojen ulkopuolella on myös ollut mittavaa.

Utmärkande för Ralf Långbackas regiarbete är en genomgripande textanalys, konkreta, överraskande sceniska uttrycksmedel, en klar och djuplodande personinstruktion - allt detta i kombination med en flödande fantasi och en stor portion humor.Som regissör har Långbacka arbetat både på stora institutionsteatrar, bl.a. Åbo Stadsteatern och Helsingfors Stadsteatern, och i smärre fria grupper, alltid lika inspirerande och entusiasmerande. Anmärkningsvärd är också Ralf Långbackas betydelse som lärare för många generationer av redan etablerade och blivande regissörer.

Tanssija ja koreografi Tero Saarinen

Tanssija ja koreografi Tero Saarinen on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittänyt oman tyylinsä, jonka omintakeisuus ja puhutteleva herkkyys on tehnyt hänestä erään maamme huomattavimmista alansa edustajista.

Tätä poikkeuksellisen lahjakasta tanssijaa ovat kilvan työllistäneet aikamme huomattavat koreografit, kuten Jorma Uotinen, Murray Louis ja Carolyn Carlson. Omat koreografiset työnsä Saarinen aloitti sooloteoksilla. Ensimmäisten ryhmäteosten joukossa olivat tilausteokset Suomen Kansallisbaletille ja Bat-Sheva Dance Companylle Israelissa. Hänen teoksensa saivat nopeasti kansainvälistä tunnustusta mm. Englannissa ja Ranskassa. Nykyään hänen teoksiaan on monien johtavien eurooppalaisten baletti- ja nykytanssiryhmien ohjelmistossa.

Vuodesta 1996 alkaen Saarisen teoksia on esittänyt erityisesti hänen oma ryhmänsä, Company Toothpick, joka on  noussut tällä hetkellä tunnetuimmaksi kansainvälisesti toimivaksi tanssiryhmäksemme.

Tero Saarinen on koreografioissaan kyennyt luomaan siltaa klassisesta ja modernista tanssi-ilmaisusta uusiutuneeseen näyttämöeleeseen. Hänen tanssinsa on hienostuneesti murrettua inhimillistä liikettä, joka koskettaa katsojaansa. Näemme usein näyttämöllä hahmon, joka on lapsenkaltaisesti avoin ja viaton, mutta yhteisöönsä kuulumaton tai sopeutumaton. Hahmon rujosti taittuvat raajat kurottuvat kohti jotain näkymätöntä ja parempaa. Tunteet kirjaimellisesti ihon pinnassa Saarinen piirtää eteemme ihmisen toiminnan absurdiuden.

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen

Kapellimestari Esa-Pekka Salonen on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen klassisen musiikin taitaja ja merkittävä Suomi-imagon luoja. Hän on onnistuneesti ja tinkimättömästi yhdistänyt niin kapellimestarina kuin säveltäjänä luovan taiteellisen osaamisen.

Esa-Pekka Salosen mittava ja menestyksekäs kansainvälinen ura alkoi vuonna 1983. Lyhyellä varoitusajalla Salonen johti Lontoon Philharmonia orkesteria ohjelmanaan Mahlerin 3. sinfonia ja konsertti päättyi bravo-huutoihin. Sitä seurasi kutsu Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi ja Lontoon Philharmonia orkesterin päävierailijaksi. Nykyisin Salonen toimii  Los Angelesin filharmonikkojen ylikapellimestarina ja musiikillisena johtajana ja on viihtynyt tehtävässään jo 10 vuotta.

Kapellimestari Salonen tunnetaan  myös arvostettuna säveltäjänä. Ammattipiirit toivoisivatkin maestrolle nykyistä enemmän aikaa sävellystyölle. Viimeisten vuosien aikana Los Angelesissa Esa-Pekka Salonen onkin pyrkinyt määrätietoisesti järjestämään tähän aikaa ja suosittuja, omaperäisiä teoksia on syntynyt.

Klassisen musiikin alalla Esa-Pekka Salosen levytysten määrä on tänä päivänä hämmästyttävä. Hänen yli 80 julkaistua levytystä vaihtelevat Haydnin sinfonioista  Berwalsin,  Nielsenin  ja Sibeliuksen sinfonioiden kautta Stravinskyn, Messiaenin, Lutoslawskin ja Saariahon sävellyksiin.

Esa-Pekka Salonen on ollut innoittajana  ja uusien kokeilujen luojana monissa merkittävissä projekteissa. Nuorena miehenä hän oli perustamassa avantgardistista Korvat auki -yhdistystä. Sitten perustettiin kokeellinen  Toimii -yhtye ja Avanti! kamariorkesteri Porvoon suvisoittoineen. Suomessa viimeisin on kansainvälistä tunnustusta  saanut Sibelius -kapellimestarikilpailu.  

Esa-Pekka Salonen on osoittanut suurta kiinnostusta ja merkittävää tukea niin nuorille kapellimestareille kuin säveltäjillekin. Usein hän tilaa sävellyksiä ajan hermolla olevilta nuorilta säveltäjäkollegoiltaan. Erityisesti suomalaisen musiikin esittäjänä ja viejänä Salonen on osoittanut suurta sitoutumista ja  halua pitää suomalaista musiikkia kansainvälisesti  esillä.

Esa-Pekka Salonen on ammattitaidollaan ja peräänantamattomuudellaan saanut suuren yleisön varauksettoman tuen ja on lunastanut paikkansa niin Suomessa kuin maailmallakin suomalaisena tinkimättömänä maestrona.

_ _ _

Lisätietoja:
- kulttuuriasiainneuvos Raija Mattila, puhelin (09) 1341 7278, 040 551 7279

Kulttuuriministeri Suvi Lindén jakoi Suomi-palkinnot maanantaina 10.12.2001 klo 14.00 valtioneuvoston juhlahuoneistossa, Eteläesplanadi 6

mm