Kulttuuriministeri Suvi-Anne Siimes
jakaa Suomi-palkinnot ja Nuoren taiteen Suomi-palkinnot
tiistaina 15.12. klo 14.00
valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa, Eteläesplanadi 6, Helsinki

Kulttuuriministeri Suvi-Anne Siimes jakaa tämän vuoden Suomi-palkinnot ja Nuoren taiteen Suomi-palkinnot - yhteensä 2 miljoonaa markkaa - tiistaina 15. joulukuuta.

Ansiokkaasta urasta myönnettävät Suomi-palkinnot - kukin 100 000 mk - saavat kuvataiteilija Outi Heiskanen, kapellimestari Juha Kangas, elokuvaohjaaja Markku Lehmuskallio, kirjailija Alpo Ruuth ja näyttelijä Liisi Tandefelt.

Kannustuksena jaettavat Nuoren taiteen Suomi-palkinnot - kukin 100 000 mk - myönnetään tänä vuonna valokuvaaja Kristoffer Albrechtille, kuvataiteilija M arcus Copperille, kuvataiteilija Minna Heikinaholle, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Juha Lehtolalle, kansantanssikoreografi ja -tanssija Petri Kauppiselle, kirjailija Mari Mörölle, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Kristian Smedsille, mediataideyhdistys Katastro.fi:lle, Levy-yhtiö Arskalle ja Ooppera Skaalalle.

Lisäksi taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien myöntämät, taiteellisten saavutusten perusteella jaettavat palkinnot - yhteensä 500 000 mk - saavat tänä vuonna elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo, elokuvaaja Kari Sohlberg, kirjailija Hannu Raittila, kääntäjä Kersti Juva, kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila, näyttelijä Johan Storgård, arkkitehdit Heikki Aitoaho ja Kaarlo Viljanen, Lahden kaupunginorkesteri, keramiikkataiteilija Anneli Sainio, tanssitaiteilija Kirsi Monni sekä valokuvaaja Jyrki Parantainen.

Suomi-palkintoja on jaettu vuodesta 1993.

- - -

Lisätietoja:
- kulttuuriasiainneuvos Hannele Koivunen (OPM), puh. (09) 1341 7070
- pääsihteeri Jarmo Malkavaara (taiteen keskustoimikunta), (09) 1341 7338

SUOMI-PALKINNOT (à 100 000 mk)

"Graafikko on musta kumarainen hahmo, joka puuhailee piirtimiensä ja syövytyshappojensa kanssa" sanoi kuvataiteilija Outi Heiskanen kaksikymmentä vuotta sitten. Siihen mennessä hän itse oli puuhaillut piirtimiensä kanssa kymmenisen vuotta, tehnyt pitkiä matkoja sekä mielellisesti että maantieteellisesti ja kyseenalaistanut joukon taiteeseen liitettyjä itsestäänselvyyksiä. Ensimmäisestä näyttelyosallistumisesta 1972 lähtien Outi Heiskanen on töissään toistuvasti osoittanut, että taidegrafiikan syvin olemus piilee perinteessä. Yksinkertainen musta viiva viestii oleellisesta tehokkaammin kuin kirkkaat värit ja suuri koko. Outi Heiskanen sanoo:"...grafiikan tekeminen on elämää. Se on äärimmäisin ja intiimein aste minun luomistyössäni. Pisimmälle viety tuote".

Kapellimestari Juha Kangas on tullut tunnetuksi antaumuksellisena ja tinkimättömänä kapellimestarina ja orkesterinkouluttajana. Hän perusti vuonna 1972 Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin, josta hän on kehittänyt yhden Suomen parhaista orkestereista. Kankaan ohjelmapoliittisena tavoitteena on ollut etsiä unohduksista varhaisempaa suomalaista jousiorkesterimusiikkia ja lisäksi laajentaa ohjelmistoa tilaamalla uusia teoksia mahdollisimman monilta nykysäveltäjiltämme. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri on esittänyt konserteissaan n. 170 teosta yli 60 eri suomalais-säveltäjältä. Kantaesityksiä näistä on yli 80. Orkesteri on tehnyt yli 30 levyä. Juha Kangas on myös huomattava suomalaisen musiikin lähettiläs ja kansainvälisesti arvostettu myös suurenmoisena barokinajan ja Mozartin musiikin tulkitsijana.

Elokuvaohjaaja Markku Lehmuskallio on tehnyt kansainvälisesti merkittävän ja poikkeuksellisen uran arktisten alueiden ja ihmisten kuvaajana. Hänen työnsä katoavan maailman, ja pääasiassa pohjoisten kansojen ja heidän elinympäristönsä taltioijana ja esittäjänä tulee olemaan tulevien sukupolvien kannalta äärimmäisen arvokas sekä aihepiirinsä ainutlaatuisuuden että myös Lehmuskallion elokuvien korkean taiteellisen tason ja omaperäisen käsialan ansiosta.

Kirjailija Alpo Ruuthin koko kirjallinen tuotanto on vahvasti sidoksissa tavallisiin, usein Sörkassä asuviin ihmisiin. Esikoisromaanistaan "Naimisiin" (1967) lähtien on Ruuth aidosti jaksanut olla uskollinen omilleen: hän jos kuka seisoo kirjojensa henkilöiden rinnalla. Näitä jo klassisia teoksia ovat muun muassa Kämppä, Korpraali Julin, Kotimaa, Nousukausi ja Viimeinen syksy, joiden eetos ja lämpimänkarhea voima ovat hienosti pitäneet pintansa. Sama pätee ihmisiin; ei tule luovuttaa, vaikka kaikki ympärillä murtuisi. Kuten Ruuthin tämänsyksyisen Yövahti-romaanin lopussakin sanotaan: "Rauno kieltäytyy tekemästä mitään itselleen. Häneen on syvään juurtunut käsitys, että meillä on yksi ainoa elämä elettävänä, muuta ei ole, ja se on katsottava loppuun saakka."

Näyttelijä Liisi Tandefelt on suomalaisen teatterin monitoiminainen, tinkimätön tavoitteissaan, jotka ovat korkealla. Alunperin pukusuunnittelijana ja näyttelijänä tunnetuksi tullut Tandefelt aloitti uuden elämäntyön perustaessaan kiertävän monologiteatterin Avoimet Ovet. Nopeasti se opittiin tuntemaan kunnianhimoisena, kansainvälisenä, mielenkiintoisten, kypsien naiskuvien välittäjänä. Tehokkaan Tandefeltin sitkeä työ ja selkeät näkemykset konkretisoituvat, kun Avoimet Ovet sai kodin. Nimensä mukaisesti se heti osoitti tarpeellisuutensa pienimuotoisen esittävän taiteen sijana.

NUOREN TAITEEN SUOMI-PALKINNOT (à 100 000 mk)

Valokuvaaja Kristoffer Albrecht on valokuvaaja, joka havainnoi ympäristöä vivahteikkaalla ja lyyrisellä tavalla. Hänen kuvissaan on hiljaisuuden ja hartauden elementti. Hänen kuvasarjansa ovat usein kirjan tai portfolion muotoisia kokonaisuuksia, joissa hän on käyttänyt vaativaa litografiatekniikkaa. Teokset houkuttelevat katsojaa tarkastelemaan läheltä, hiljentymään ja syventymään. Albrectin teokset ovat maailman hälyä vasten minimalismissaan ajassamme tarpeellinen puheenvuoro.

Kuvataiteilija Marcus Copperin töissä teknologia yhdistyy orgaaniseen muotoon. Hän rikkoo voimallisesti raja-aitoja ja konventioita. Hänen teoksensa Archangel of Sevens Seas on kypsä taideteos, joka avaa kokijalle ulottuvuuden johonkin taidekontekstissa aivan uuteen. Siinä yhdistyy kuvanveistäjän ammattitaito teknologiaan ja ääneen. Mitään elementtejä ei voi erottaa toisistaan ja yhdessä ne luovat kokemuksen, joka viittaa ikiaikaiseen tajuntaan.

Kuvataiteilija Minna Heikinaho palkitaan pitkäjännitteisestä työstään kaupunkitilan ja asukkaiden vuorovaikutuksen välittäjänä. Heikinahon Push Firma Beige on galleria tai 'ei-kaupallinen firma', joka toimii Helsingin Kallion urbaanissa kylässä. Gallerian lukuisat workshopit ja yhteistyöprojektit asukasryhmien, kuten koulujen, päiväkotien ja vammaisyhdistyksen kanssa aktivoivat kaupunkitilaa ja luovat uutta yhteisöllisyyttä. Push Firma Beige tuo taiteen osaksi elettyä arkea ja korostaa taidetekojen sosiaalista ulottuvuutta, tarjoten avoimen tilan yhteisöllisten merkitysten rakentamiselle ja antaen äänen paikallisille tulkinnoille.

Dramaturgin koulutuksen hankkinut näytelmäkirjailija ja ohjaaja Juha Lehtola on tehnyt tähän ikään mennessä lähes kaiken ja ylikin, mitä asiaan kuuluu. Hän on kirjoittanut ja ohjannut näytelmiä, dramatisoinut muiden teoksia sekä kirjoittanut tv-elokuvakäsikirjoituksia Matti Ijäkselle. Tunnustus tulee näistä ja hurjasta sukeltamisesta aiheisiin ja teemoihin mm. näytelmässä Tulkaa tytöt takaisin. Näytelmän risteilevät teemat hakevat kipeän ydintä aina sitä löytämättä, mutta kirjailijan tahto on uljaan rämäpäinen ja dialogi tarkkaa.

Kansantanssikoreografi ja -tanssija Petri Kauppinen on vaikuttanut väkevästi ja raikkaasti koreografina ja tanssijana uuden kansantanssin esille tulemiseen. Kauppinen on luonut uusia koreografioita, joissa kansantanssi näyttäytyy elävänä ja ilmaisuvoimaisena. Taitavana ja monipuolisena tanssijana hän on myös tanssinäkemyksensä erinomainen tulkitsija.

Kirjailija Mari Mörön kirjailijan jälki on monipuolista, kirjallisuudenlajeja ja tyylejä kaihtamatonta. Hän on kirjoittanut nuortenkirjoja, novelleja, kuunnelmia ja romaanin Kiltin yön lahjat, jonka lukukokemuksesta tämä tunnustus kumpuaa. Se on sumeilematon nyky-Suomen ja lähiön kuvaus, realistisesta virityksestään huolimatta se ei kompastu alleviivaukseen eikä maailmankuvansa tyrkytykseen. Sen näkökulmatekniikalla vyöryvä kerronta virittyy todella koskettavasti sekä lapsen että luuserin maailmaan.

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Kristian Smedsillä ja Teatteri Takomolla on kyky antaa yleisölleen jotain pysyvää. Niin Smedsin omissa näytelmissä kuin hänen klassikkotulkinnoissaankin inhimillisyys säilyy, vaikka olosuhteet olisivat absurdin sietämättömät. Vuosi sitten Tapsa Rautavaara nostettiin haudastaan Oulunkylän kansantalossa, nyt on taottu uusi Vanja-eno hylätyssä pumppaamossa. Kaukana kaupallisuudesta ja trendeistä syntyy muodoltaan vapaata, vimmaista teatteria – ja hyvä sanoma.

Vuonna 1998 perustettu mediataideyhdistys Katastro.fi rakentaa siltaa teknologiaympäristön ja taidemaailman välille. Yhdistyksen jäsenistö koostuu uusmedian nuorista osaajista, jotka pyrkivät yhdistämään taidetta, teknologiaa ja populaarikulttuuria sekä tuomaan kokeellisia ja haastavia sisältöjä tietoverkkoon. Katastro.fin ensimmäisiin kulttuuritekoihin ovat kuuluneet monitaiteelliset musiikkitapahtumat, virtuaali-cd-levyt, kokeellinen videotuotanto sekä tietokoneharrastajien maailmanlaajuisen verkkofoorumin ylläpito. Nopeasti myös kansainvälisesti verkottunut Katastro.fi viitoittaa tietä uuteen ohjelmoinnin taiteeseen.

Arskan perustama ja luotaama lahtelainen Levy-yhtiö Arska, joka julkaisee Apulannan ja Tehosekoittimen rockia, edustaa suomalaista, riippumatonta ja elinvoimaista tuottajaa ja julkaisutoimintaa jo vuodesta 1993. Levy-yhtiö on järkyttänyt positiivisella tavalla kotimaista kevyen musiikin kenttää omapäisellä hinnoittelullaan ja myynyt tähän mennessä kunnioitettavat 300 000 levyä. Arskan vahva persoona näkyy paitsi Levy-yhtiössä myös Tehosekoitin -bändissä, jossa hän hoitaa vastuullista kitaristin virkaa.

Nuori helsinkiläinen Ooppera Skaala on lunastanut mahdottomalta kuulostaneen lupauksensa tehdä "oman aikamme oopperaa oman aikamme ihmisille". Kaksivuotisen historiansa aikana Skaala on pienellä budjetilla ensiesittänyt Euroopassa neljä oopperaa suomeksi. Skaala on tehnyt draamallisesti vahvoja oopperoita niin television saippuasarjoista kuin scifi-tarinoistakin. Yhdistäessään populaarikulttuurin marginaaliseen nykymusiikkiin, Skaala ei ole koskaan tinkinyt omista laatuvaatimuksistaan.

TAITEEN KESKUSTOIMIKUNNAN JA VALTION TAIDETOIMIKUNTIEN SUOMI-PALKINNOT (Yhteensä 500 000 mk)

(Taiteen keskustoimikunta)

Elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo (s. 1947) on taiteilijan urallaan keskittynyt ihmisenä olemisen peruskysymyksiin ja hänen töissään on merkittävää, trendeistä riippumatonta syvällisyyttä. Hänen dokumenttielokuvatuotantonsa on viime vuosina käsitellyt mm. pyhyyden ja pahuuden teemoja, ja moraalinen näkökulma näkyy myös hänen fiktiivisessä tuotannossaan. Honkasalon työt ovat visuaalisesti ja kerronnallisesti omaperäisiä ja vaikuttavia, ja niissä liikutaan luontevasti ja tarkkanäköisesti ympäri maailmaa. Honkasalo on myös muun toimintansa kautta aktiivisesti vahvistanut suomalaisen elokuvan asemaa, ja ottanut sen kehittämisestä henkilökohtaista vastuuta. (50 000 mk)

(Valtion elokuvataidetoimikunta)

Elokuvaaja Kari Sohlberg (s. 1940) on suomalaisen elokuvan arvostetuimpia ammattilaisia, joka on toiminut pääkuvaajana toistaiseksi 54 pitkässä elokuvassa. Hänen taiteellinen panoksensa on ollut kokonaisuuden onnistumisen kannalta erittäin merkittävä, joskus ratkaisevan tärkeä. Sohlberg on työskennellyt hyvin erityyppisten ohjaajien sekä erilaisten elokuvien parissa, hänen ammattitaitonsa on erittäin laaja-alainen ja hän on monesti kyennyt oleellisesti tukemaan nuoria elokuvaohjaajia löytämään elokuvilleen optimaalisen muodon ja ilmaisutavan. (50 000 mk)

(Valtion kirjallisuustoimikunta)

Kirjailija Hannu Raittila (s. 1956) on menestynyt elokuva- ja tv-käsikirjoittaja, radiokirjailija, jonka kuunnelmia on käännetty mm. englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi. Hän on myös huippunovellisti, joka kokoelmissaan "Pakosarja", Ilmalaiva Finlandia" ja "Pohjoinen puhuu" kykenee nostattamaan EU-Suomen nykyiset ja menneet suuret kertomukset ratkiriemukkaan absurdismin ilmalentoon. Samaa tyyliä ja aiheistoa hän käyttää entistä moniulotteisimmin läpimurtoromaanissaan "Ei minulta mitään puutu". (25 000 mk)

Kääntäjä Kersti Juva (s. 1948) on Englannin kirjallisuuden suomentajien kärkijoukkoa, jonka taidon asteikko on laaja alkaen Nalle Puhin kaltaisista lastenkirjallisuuden klassikoista Taru Sormusten herrasta tapaisiin modernin fantasiakirjallisuuden suurteoksiin, taide- ja viihdeproosan eri lajeista näytelmiin ja kuunnelmiin. Uusin saavutus on yli 200 vuotta suomentajaa odottanut ja romaanin kirjoittamista Euroopassa mullistanut Laurence Sternen 600-sivuinen "Tristram Shandy - elämä ja mielipiteet". (25 000 mk)

(Valtion kuvataidetoimikunta)

Kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila (s. 1959) tutkii liikkuvaa kuvaa perinteisiä taiteenalojen rajoja rikkovissa omaperäisissä video- ja filmiteoksissaan, joiden tuotantorakenne lähenee elokuvaa, kun taas näytteillepano laajenee nykykuvataiteen alueelle. Ahtilan tausta maalarina ja installaatioiden tekijänä näkyy teosten visuaalisessa dramaturgiassa, jossa päällekkäisen ilmaisun keinot avaavat uusia mahdollisuuksia kerronnan logiikalle. Simultaaniset rinnastukset tapahtuvat puheen äänen ja kuvan keinoin yhden kuvan sisällä tai rinnastuksena tilassa useiden samanaikaisten kuvaprojisointien avulla. Suurena aiheena tuotannossa on identiteetti, sen muutokset ja rakenne. Ahtilan omaperäinen ilmaisu on saanut osakseen laajaa kansainvälistä huomiota: hän on epäilemättä tunnetuimpia suomalaisia nykytaiteilijoita maailmalla. (50 000 mk)

(Valtion näyttämötaidetoimikunta)

Näyttelijä Johan Storgårdille (s. 1964) on ominaista heittäytyä kokonaisvaltaisesti ja intensiivisesti kulloinkin työn alla olevaan roolisuoritukseen. Storgårdia ei voida näyttelijänä luokitella mihinkään fakkiin, vaan hän kykenee suvereenisti suoriutumaan yhtä hyvin brutaalia karkeutta kuin avutonta herkkyyttä vaativasta roolista. Storgårdin loistavalla näyttelijäntyöllä on ollut merkittävä osuus teatteri Viiruksen kymmenvuotisen toiminnan taiteellisissa savutuksissa. (50 000 mk)

(Valtion rakennustaidetoimikunta)

Arkkitehtien Heikki Aitoaho (s. 1948) ja Kaarlo Viljanen (s. 1952) laaja tuotanto käsittää asuinrakennuksia pienistä mummonmökeistä vaativiin omakotitaloihin ja asuinkerrostalokortteleihin, laitos- ja liikerakennuksia sekä asemakaavoja ja aluesuunnitelmia pääosin Vaasassa ja Pohjanmaan alueella. Aitoahon ja Viljasen arkkitehtuuri on aina ollut voimakkaasti paikkaan ja sen kulttuuriperinteeseen sekä rakennusten tulevien käyttäjien elämäntapoihin kiinnittynyttä, persoonallista ja maanläheistä. Heidän kaikki työnsä, erityisesti asuinrakennukset, ovat suomalaisen ja erityisesti pohjalaisen rakennusperinteen mukaisesti rakenteiltaan ja perusmuodoiltaan yksinkertaisia mutta yksityiskohdiltaan pienimuotoisia ja rikkaita. (Yhdessä 50 000 mk)

(Valtion säveltaidetoimikunta)

Vuonna 1949 perustetun Lahden kaupunginorkesterin huikea, Suomen musiikkielämässä vertaansa etsivä nousuvaihe alkoi 1980-luvun puolivälissä. Orkesteri on kapellimestari Osmo Vänskän aikana noussut kansainväliseen maineeseen erityisesti levytysprojektiensa kautta, joiden pääpainopistealueina ovat olleet Sibeliuksen musiikki ja uusi suomalainen musiikki. Orkesterin levytykset Sibeliuksen harvinaisista ja unohdetuista teoksista (mm. Sibeliuksen viulukonserton ja 5. sinfonian alkuperäisversioiden levytykset) ovat saavuttaneet maailmanlaajuista huomiota ja ne ovat saaneet maailman arvostetuimpia äänilevypalkintoja. Lahden kaupunginorkesteria on kiitetty erityisesti soiton poikkeuksellisesta intensiivisyydestä, iskukykyisyydestä ja valmiudesta mitä vaikeimpien ja haasteellisempien tehtävien edessä. Orkesteri on kyennyt vakiinnuttamaan asemansa Pohjoismaiden tunnetuimpien ja ylistetyimpien orkesterien joukossa. (50 000 mk)

(Valtion taideteollisuustoimikunta)

Keramiikkataiteilija Anneli Sainio (s. 1953) on työskennellyt vuosia itsenäisenä studiokeraamikkona, joka tunnetaan sekä pienimuotoisesta sarjatuotannosta että taidekeramiikasta. Hän on keramiikkataiteilija, joka ilman suuren tehtaan taustatukea vahvistaa sitä korkeatasoisen taidekäsityön kuvaa, josta hänen asuin- ja työyhteisönsä Fiskars tunnetaan. Anneli Sainio on monipuolinen ja uusiutumiskykyinen taiteilija, jonka teokset kertovat vankasta taiteellisesta näkemyksestä ja osaamisesta. Viime vuosina Anneli Sainio on paneutunut erityisesti uniikkiteoksiin, jotka ovat lähes säännöllisesti esillä useimmissa suomalaista taideteollisuutta esittelevissä näyttelyissä. (50 000 mk)

(Valtion tanssitaidetoimikunta)

Koreografi-tanssitaiteilija Kirsi Monni (s. 1962) on taiteessaan tinkimätön etsijä. Hänen koreografiansa nostavat esiin ihmisenä olemisen peruskysymyksiä: yksinäisyyden, kohtaamisen mahdollisuuden, harmonian ja ristiriidan vuorottelun. Kirsi Monni on edistänyt uuden tanssin kehitystä myös opettajana, puhujana ja kirjoittajana. Hän oli perustamassa Zodiak Presents -ryhmää, josta kehittyi nykyinen Zodiak - Uuden tanssin keskus, merkittävä tekijä suomalaisen nykytanssin kentällä. Zodiakin lisäksi Kirsi Monni on tehnyt koreografioita mm. Helsingin Juhlaviikoille, Aurinkobaletille ja Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmälle. (50 000 mk)

(Valtion valokuvataidetoimikunta)

Valokuvaaja Jyrki Parantaisen (s. 1962) TULI -näyttely Ateneumissa syksyllä 1998 oli kokonaisvaltainen kokemus. Parantaisen projekti edustaa uudenlaista produktiopainotteista asennoitumista suomalaisessa valokuvataiteessa, jossa mitkään ponnistelut eivät ole ylimitoitettuja. TULI -näyttely oli spektaakkelimaisuudessaan sekä pelottava että puhdistava. Parantaisen pitkäjänteinen työ ilmensi taiteilijan johdonmukaista kehitystä ja edusti tinkimätöntä esteettistä laatua. (50 000 mk)