Takaisin

julkaisu suomeksi (560 kb)

Tiivistelmä

Suomen viime vuosien taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys on perustunut oleellisesti huipputekniikan kehittämiseen, sen menestykselliseen hyödyntämiseen ja viennin määrätietoiseen lisäämiseen. Tuloksena on ollut Suomen aseman merkittävä paraneminen kansainvälisessä kilpailussa. Kansainvälisten vertailujen mukaan 1990-luvun lamasta toipuneessa Suomessa on pystytty menestyksellisesti yhdistämään tiedon ja osaamisen laaja-alainen tuottaminen ja taloudellinen hyödyntäminen myös muihin tavoitteisiin kuten hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistämiseen.

Tulevaisuuden kannalta taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen keskeinen haaste on, kuinka pystymme yhä kovenevan globaalin kilpailun oloissa pitämään Suomen riittävän houkuttelevana liiketoiminnalle, työpaikoille ja elinympäristönä yleensä. Kansainvälisten haasteiden rinnalla on monia vastausta vaativia kansallisia kysymyksiä. On turvattava hyvinvointipalvelut väestön nopean ikääntymisen ja siihen liittyvien kasvavien veropaineiden oloissa, vähennettävä laman jäljiltä yhä korkealla pysyvää työttömyyttä ja ratkaistava muita inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen kentän ongelmia. Työllisyyttä on parannettava ja aluekehitystä tasapainotettava.

Kansalliseen strategiaan

Valtion tiede- ja teknologianeuvoston kuudes kolmivuotiskatsaus Osaaminen, innovaatiot ja kansainvälistyminen tarkastelee Suomen ja suomalaisen tieteen, teknologian ja innovaatiotoiminnan lähivuosien haasteita erityisesti lisääntyvän kansainvälistymisen oloissa. Haasteena on kyetä hyödyntämään meneillään olevaa murrosta vahvistamalla kehityksen myönteisiä piirteitä.

1990-luvun tärkeimpiä opetuksia on, että onnistuminen innovaatioiden tuottamisessa on niin yritysten kuin yhteiskuntien menestyksen avaintekijä. Sen perusedellytyksiä ovat teknologian ja liiketoiminnan huipputason osaaminen. Teknologisten innovaatioiden rinnalla tarvitaan kuitenkin määrätietoista panostamista sosiaalisten innovaatioiden tuottamiseen, jotta yhteiskunnallinen ja sosiaalinen kehitys eivät eriydy talouden ja teknologian kehityksestä. Näin määritelty toimintakokonaisuus muodostaa lähivuosien kansallisen strategian ytimen.

Suomi osana globaaliyhteisöä

Tieteen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan kansainvälistymiskehityksen taustalla ovat samanlaiset tekijät kuin globalisaatiossa ja siihen liittyvässä verkostoitumisessa yleisemminkin. Määrätietoinen pyrkimys innovaatioiden kehittämiseen ei voi rajoittua vain kansalliseen ympäristöön ja perinteiseen kansainväliseen yhteistyöhön. On kansainvälistyttävä koko innovaatiojärjestelmän tasolla ja kyettävä kansainvälistämään omat toiminnot ja kansalliset tiede- ja teknologiainstituutiot.

Haasteet ovat kahdensuuntaisia. On kyettävä kilpailemaan ennen muuta laadulla osaavista tutkijoista ja tutkimusresursseista, hankkeista ja elinkeinoelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnasta muiden maiden järjestelmien kanssa, ja toisaalta suomalaisilla toimijoilla tulee olla edellytykset osallistua ja hyödyntää avautuvia yhteistyömahdollisuuksia.

Kansalliset kehittämishaasteet

Kansallisen strategian menestyksellinen toteuttaminen edellyttää määrätietoisia kehittämistoimia. Osaamisen keskeisiä vahvuuksia - kansallisia kompetensseja - on kehitettävä edelleen. Tämän rinnalla erityisen tärkeää on panostaa lupaaviin tutkimusaloihin ja niissä riittävän volyymin ja hyvän laatutason saavuttamiseen.

Elinkeinoelämän perinteisten alojen uudistumista on nopeutettava edistämällä teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden hyödyntämistä yrityksissä. Ministeriöiden vastuuta on lisättävä strategisina kehittämisorganisaatioina ja kehittämistä tukevan sosiaalisen innovaatiotoiminnan hyödyntämisessä.

Innovaatiotoiminnan edellytyksiä on vahvistettava parantamalla Suomen Akatemian ja Teknologian kehittämiskeskuksen mahdollisuuksia huolehtia uusien kasvualojen, tutkimuslähtöisten innovaatioiden ja innovaatioympäristöjen kehittämisestä.

Tutkimusorganisaatioita on kehitettävä elinkeinoelämän aktiivisina ja dynaamisina yhteistyökumppaneina. Yliopistoja koskevaa lainsäädäntöä on uudistettava niin, että se kannustaa yliopistoja aktiivisesti kehittämään koulutusta, tutkijankasvatusta ja tutkimusta sekä edistämään tutkimustulosten hyödyntämistä. Tiede- ja teknologianeuvoston tehtävänä on arvioida julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteet vuoden 2004 loppuun mennessä.

Myös tietoyhteiskunnan perusvalmiuksiin on panostettava edelleen. Matematiikan ja luonnontieteiden osaamisen vahvistamistoimia on jatkettava ja tutkijanuramahdollisuuksia kehitettävä näitä koskevien arviointien pohjalta.

Tutkimus- ja innovaatiorahoitusta on lisättävä innovaatiojärjestelmän kansainvälistymisen nopeuttamiseksi ja innovaatiotoiminnan edellytysten kehittämiseksi. Pääkohteita on kolme:
1) koulutus, tutkijanuran kehittäminen ja tutkimustiedon laaja-alainen lisääminen,
2) sosiaalisen ja teknologisen innovaatiotoiminnan vahvistaminen ja
3) innovaatiorahoituksen joustava ja asiantunteva kehittäminen.

Tieto ja osaaminen aluekehityksen ytimessä

Alueet kohtaavat samat kansainvälistymisen haasteet, jotka vaikuttavat kansallisellakin tasolla - monesti vielä konkreettisemmin. Menestyksellinen vastaaminen haasteisiin edellyttää alueiden omien kehitystekijöiden vahvistamista.

Korkeakouluilla ja alueilla toimivilla tutkimuslaitoksilla on erityinen tehtävä lisätä alueella olevaa osaamispääomaa ja sen saattamista hyödyntäjien käyttöön. Työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointia tulee tähän liittyen kiireellisesti kehittää.

Alueiden kansallista ja kansainvälistä verkostoitumista on tehostettava julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyönä sekä muualla olevan tiedon ja osaamisen hyödyntämiseksi että erityisesti pk-yritysten tarvitsemien innovaatiopalvelujen parantamiseksi.