Kansainvälinen tekijänoikeus ja sopimukset

Ajankohtaista

Maailman henkisen omaisuuden kehitysagendaa on valmisteltu Brasilian ja Argentiinan aloitteesta vuodesta 2004. Vuonna 2005 WIPOn yleiskokous asetti työohjelmakomitean (Provisional Committee on Proposals for a WIPO Development Agenda (PCDA) tarkastelemaan henkisen omaisuuden järjestelmän kehittämistä erityisesti kehitys- ja kehittyvien maiden kannalta.

Komitean työ huipentui 45 ehdotukseen, jotka on jaettu kuuteen pienempään ryhmään. Ehdotukset vahvistettiin WIPOn yleiskokouksessa 2007 ja samalla asetettiin WIPOn kehitys- ja immateriaalioikeuskomitea (Committee on Development and Intellectual Property (CDIP).

Viime vuosina esillä olleet audiovisuaalisia oikeuksia koskevat kansainväliset sopimusneuvottelut kariutuivat vuonna 2000 ja radio- ja televisioyhtiöitä koskevaa kansainvälistä sopimusta ei liioin saatu vietyä eteenpäin vuonna 2007.

Yhdysvaltojen ja Japanin aloitteesta ovat käynnistyneet neuvottelut uudesta väärentämisen vastaisesta kauppasopimuksesta (Anti-Counterfeiting Trade Agreement, ACTA-sopimus). Neuvotteluja johtaa ulkoministeriö.

Suomea velvoittavat kansainväliset tekijänoikeutta koskevat sopimukset on saatettu voimaan erillisillä laeilla tai asetuksilla.

Bernin sopimus

Tekijänoikeuden keskeisin kansainvälinen yleissopimus on alunperin vuonna 1886 tehty Bernin sopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta. Sopimusta on tarkistettu keskimäärin joka kahdeskymmenes vuosi. Bernin yleissopimuksen pääperiaatteina ovat kansallinen kohtelu ja vähimmäissuoja. Muista sopimusvaltioista peräisin oleville teoksille on myönnettävä sama suoja kuin omien kansalaisten teoksille. Bernin yleissopimusta hallinnoi Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO). Suomi on ratifioinut vuonna 1986 Bernin yleissopimuksen Pariisin sopimuskirjan.

Rooman yleissopimus

Myös lähioikeuksien kansainvälistä suojaa on järjestetty valtioiden välisillä sopimuksilla. Kansainvälinen yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta eli niin sanottu Rooman sopimus on tarkoitettu esittävien taiteilijoiden, äänitteiden tuottajien ja radio- ja televisioyritysten oikeuksien perussopimukseksi. Sopimus velvoittaa antamaan siinä erityisesti taattuun suojaan nähden kansallisen kohtelun. Lisäksi se takaa kullekin oikeuksien haltijaryhmälle tietyt vähimmäisoikeudet. Suomi on ratifioinut Rooman sopimuksen vuonna 1983.

WIPOn tekijänoikeussopimus ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus

Tekijänoikeuden kansainvälistä sopimusjärjestelmää täydennettiin joulukuussa 1996 allekirjoitetulla WIPOn tekijänoikeussopimuksella ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksella. Näillä digitaalisen aikakauden "internet-sopimuksilla" tekijänoikeuden järjestelmää muotoiltiin verkkoympäristöön paremmin soveltuvaksi. Eduskunta hyväksyi sopimukset lainsäädännön alaan kuuluvilta osilta syksyllä 2005.

Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS-sopimus)

Tekijänoikeuksia koskevia sopimusmääräyksiä on otettu myös kauppapoliittisten sopimusten osaksi. Vuonna 1995 tuli voimaan Maailman kauppajärjestön WTO:n perustamissopimuksen liitesopimuksena oleva TRIPS-sopimus, joka vahvistaa teollis- ja tekijänoikeuksien maailmanlaajuista suojaa. Tekijänoikeuksien substanssin osalta TRIPS-sopimus vahvistaa Bernin yleissopimuksen noudattamisen kaikissa WTO:n jäsenvaltioissa. Sopimus sisältää määräyksiä muun muassa esittäjien, äänitetuottajien ja televisio- ja radioyritysten suojasta. Sopimus sisältää myös oikeuksien täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä sekä määräykset riitojen ratkaisemisesta, jos jäsenvaltio ei täytä sopimuksen mukaisia velvoitteitaan.