Etusivu Tekijänoikeus Kansainvälinen tekijänoikeus ja sopimukset

Kansainvälinen tekijänoikeus ja sopimukset

Ajankohtaista

Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO on tehnyt normatiivista työtä vuosikymmenet tekijänoikeusjärjestelmän sopeuttamiseksi digitaaliseen ympäristöön. Kehitysagendan hyväksymisen jälkeen vuonna 2007 kehitysmaiden vaikutus on kasvanut  WIPOssa, mikä on vaikeuttanut järjestön toimintaa ja mahdollisuuksia saada aikaiseksi kansainvälisiä sopimuksia. Agendan asioita käsitellään WIPOn kehitys- ja immateriaalioikeuskomiteassa (Committee on Development and Intellectual Property (CDIP).

WIPOssa on viime vuosina saatu aikaiseksi kaksi tekijänoikeuden alan kansainvälistä sopimusta - audiovisuaalisia esityksiä (näyttelijät) koskeva Pekingin sopimus vuonna 2012 ja julkaistujen teosten saatavuuden helpottamista koskeva Marrakeshin sopimus vuonna 2013.

Pekingin sopimus on WIPOn tekijänoikeussopimuksen (WCT) ja esitys- ja äänitesopimuksen (WPPT) ohella kolmas ns. internetsopimus. Sopimuksen on lokakuuhun 2015 mennessä liittynyt kymmenen WIPOn jäsenvaltiota. Sopimus tulee voimaan, kun 20 jäsenvaltiota on liittynyt sopimukseen. EU:n osalta ei ole vielä aloitettu liittymisvalmisteluja.

Marrakeshin sopimus koskee julkaistujen teosten saatavuuden helpottamista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi. Sopimus poikkeaa aiemmista tekijänoikeuden alan kansainvälisistä sopimuksista siten, että se koskee tekijänoikeuden turvaamien yksinoikeuksien rajoittamista. Erityisesti sopimus koskee saavutettavassa muodossa olevien teoskappaleiden (mm. braille) toimittamista valtion rajojen yli. Sopimukseen on lokakuuhun 2015 mennessä liittynyt 11 WIPOn jäsenvaltiota. Sopimus tulee voimaan, kun 30 jäsenvaltiota on liittynyt sopimukseen. EU pitää sopimukseen liittymistä tärkeänä ja aloittaa liittymisen edellyttämät toimenpiteet keväällä 2016. Sopimuksen ratifiointiin ryhdytään heti kun asiaan liittyvä toimivaltakysymys saadaan ratkaistuksi.

Ks. verkkouutinen: Uusi tekijänoikeussopimus näkövammaisten hyväksi

Edelleen avoinna on, saadaanko radio- ja televisioyhtiöiden lähetystoimintaa (broadcasting) koskevaa kansainvälistä sopimusta aikaiseksi lähivuosina. Neuvottelut koskien muita rajoitussäännöksiä (opetus, tutkimus, kirjastot, arkistot ja muut vammaiset kuin näkövammaiset) ovat edenneet hitaasti. Myös geenivarojen, perinnetiedon ja kansanperinteen suojaamista koskevat neuvottelut ovat pitkittyneet.

Toisin kuin vuonna 2014, WIPOn yleiskokous saavutti lokakuussa 2015 yhteisymmärryksen kaikkien pysyvien ja hallitustenvälisten komiteoidensa työjärjestyksistä ja mandaateista. Siitä huolimatta normatiivisen työskentelyn jatkuminen on tällä hetkellä epävarmaa.


Suomea velvoittavat kansainväliset tekijänoikeutta koskevat sopimukset on saatettu voimaan erillisillä laeilla tai asetuksilla.

Bernin sopimus

Tekijänoikeuden keskeisin kansainvälinen yleissopimus on alunperin vuonna 1886 tehty Bernin sopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta. Sopimusta on tarkistettu keskimäärin joka kahdeskymmenes vuosi. Bernin yleissopimuksen pääperiaatteina ovat kansallinen kohtelu ja vähimmäissuoja. Muista sopimusvaltioista peräisin oleville teoksille on myönnettävä sama suoja kuin omien kansalaisten teoksille. Bernin yleissopimusta hallinnoi Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO). Suomi on ratifioinut vuonna 1986 Bernin yleissopimuksen Pariisin sopimuskirjan.

Rooman yleissopimus

Myös lähioikeuksien kansainvälistä suojaa on järjestetty valtioiden välisillä sopimuksilla. Kansainvälinen yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta eli niin sanottu Rooman sopimus on tarkoitettu esittävien taiteilijoiden, äänitteiden tuottajien ja radio- ja televisioyritysten oikeuksien perussopimukseksi. Sopimus velvoittaa antamaan siinä erityisesti taattuun suojaan nähden kansallisen kohtelun. Lisäksi se takaa kullekin oikeuksien haltijaryhmälle tietyt vähimmäisoikeudet. Suomi on ratifioinut Rooman sopimuksen vuonna 1983.

WIPOn tekijänoikeussopimus ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus

Tekijänoikeuden kansainvälistä sopimusjärjestelmää täydennettiin joulukuussa 1996 allekirjoitetulla WIPOn tekijänoikeussopimuksella ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksella. Näillä digitaalisen aikakauden "internet-sopimuksilla" tekijänoikeuden järjestelmää muotoiltiin verkkoympäristöön paremmin soveltuvaksi. Suomi liittyi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden kanssa sopimuksiin vuonna 2009.

Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS-sopimus)

Tekijänoikeuksia koskevia sopimusmääräyksiä on otettu myös kauppapoliittisten sopimusten osaksi. Vuonna 1995 tuli voimaan Maailman kauppajärjestön WTO:n perustamissopimuksen liitesopimuksena oleva TRIPS-sopimus, joka vahvistaa teollis- ja tekijänoikeuksien maailmanlaajuista suojaa. Tekijänoikeuksien substanssin osalta TRIPS-sopimus vahvistaa Bernin yleissopimuksen noudattamisen kaikissa WTO:n jäsenvaltioissa. Sopimus sisältää määräyksiä muun muassa esittäjien, äänitetuottajien ja televisio- ja radioyritysten suojasta. Sopimus sisältää myös oikeuksien täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä sekä määräykset riitojen ratkaisemisesta, jos jäsenvaltio ei täytä sopimuksen mukaisia velvoitteitaan.

Etusivu Tekijänoikeus Kansainvälinen tekijänoikeus ja sopimukset