(puhuttaessa muutokset mahdollisia)

Hyvät ammattikorkeakoulupäivien osanottajat,

Suomalaisen korkeakoulupolitiikan muutokset käyvät käsi kädessä yhteiskunnan muutostekijöiden kanssa. Globalisaatio, väestön vanheneminen, työelämän rakennemuutos ovat suuria muutoksia, jotka näkyvät korkeakoulupolitiikan linjauksissa ja korkeakoulujen jokapäiväisessä toiminnassa ja toiminnan suunnittelussa.

Korkeakoulu-uudistus on viime vuosina edennyt vauhdilla. Suomalaisille korkeakouluille on pyritty luomaan vastaavia toimintaedellytyksiä kuin kansainvälisesti menestyneillä korkeakouluilla on. Uusi yliopistolaki on ollut voimassa tämän vuoden alusta kuten myös muutettu ammattikorkeakoululaki. Uudistuspakettiin kuuluva Laki Suomen Akatemiasta astui niinikään voimaan vuoden alusta. Näihin uudistuksiin liittyen korkeakoulujen ohjausjärjestelmää ja rahoitusmalleja on uudistettu ja tullaan edelleen uudistamaan tähtäimessä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden entistä merkittävämpi rooli rahoituksen kohdentumisessa.

Minkälaisia muutosvaatimuksia työelämästä ja muusta yhteiskunnan tilanteesta korkeakoulupolitiikkaan sitten tulee?

Työmarkkinat ovat kansainvälistyneet ja yhä useammat suomalaiset työskentelevät monikulttuurisessa ympäristössä joko täällä Suomessa tai ulkomailla. Talous- ja työelämän globalisaatio edellyttää nykyistä parempia kansainvälisiä valmiuksia kaikilta Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneilta. Siksi tähän on kiinnitetty huomiota. Liikkuvuus ja erilaiset kotikansainvälistymisen muodot tukevat kv. taitojen kehittymistä.

Kansainvälisyys koulutuksessa ei ole tavoite sinänsä, vaan entistä ilmeisempi opetuksen ja TKI-toiminnan laadun ja valmistuneiden kompetenssin osatekijä. Tiedämme kaikki ne haasteet, joita suomalaisilla korkeakouluilla tässä suhteessa on. Meillä on vain harvoissa paikoissa aidosti kansainvälinen korkeakouluyhteisö. Hämmentävää on se, että kiinnostus eurooppalaisten verkostojen rakentamiseen ja hyödyntämiseen ei ole meillä vahvaa. Joskus mietin, miksi suomalaiset korkeakoulut eivät hae eurooppalaista rahoitusta - onko byrokratia liikaa, eikö ole verkostoja vai eikö toiminnan laatu meillä ole kilpailukykyistä. Vähäisestä kansainvälisestä verkottumisesta meitä moititaan kaikissa arvioinneissa.

Tutkimuksen ja koulutuksen laatu on ollut keskiössä, mihin liittyen olemme saaneet arvioita ja kehittämisehdotuksia eri arvioinneista. Suomalaista korkeakoulujärjestelmää ovat erityisesti havahduttaneet viime syksynä ilmestyneet kaksi merkittävää arviointia.
Suomen Akatemia selvitti Suomen tieteen tilaa ja tasoa. Kansainvälinen arviointiryhmä puolestaan tarkasteli suomalaista innovaatiojärjestelmää kokonaisuutena. Molemmat selvitykset päätyivät samankaltaisiin huolestuttaviin johtopäätöksiin suomalaisen tiede-, tutkimus- ja korkeakouluyhteisön kannalta: korkeakoululaitoksemme on hajanainen, liian pirstoutunut ja heikosti kansainvälistynyt.

Huoli tulevaisuudesta liittyy siihen, kuinka pystymme luomaan pohjaa uusille innovatiivisille kasvuyrityksille ja tuottavuuden nousulle, jos meillä ei ole kansainvälisesti korkeatasoista innovaatiojärjestelmää. Se ei synny ilman panostusta opetuksen ja TKI-toiminnan laatuun.
Tämähän on korkeakoulu-uudistuksen ytimessä: säädösympäristö on nyt uudistettu tukemaan laadun ja vaikuttavuuden parantamista ja korkeakoulujen omaa strategiatyötä. Me opetusministeriössä odotamme, että korkeakoulujen strategiat kirkastavat korkeakoulujen erikoistumista ja erilaistumista. Lisäksi strategiatyössä on otettava vakavaan tarkasteluun nykyiset rakenteet ja toimintatavat ja arvioida, tukevatko ne uudistumista vai estävätkö ne sitä.

Valtioneuvoston rakenteellisen kehittämisen linjaukset lähtevät korkeakoulujen laadun ja vaikuttavuuden kasvattamisesta. Määrällisesti asia on ilmaistu siten, että maassamme riittävän kattavan korkeakouluverkon muodostumiseen riittää 18 ammattikorkeakoulua ja 15 yliopistoa. Yksittäisen korkeakoulun tavoitteelliseksi kooksi on yliopiston osalta asetettu 3 000 opiskelijaa ja ammattikorkeakoulun osalta 2 500 opiskelijaa.
Olen sitä mieltä, että nykyiset toimintarakenteet eivät parhaalla mahdollisella tavalla tue suomalaisten korkeakoulujen uudistumista ja korkean laadun tavoittelua. Valtaosa suomalaisista korkeakouluista on kansainvälisessä toiminnassa pieniä, ei kovin aktiivisia toimijoita ja ilman voimavarojen kokoamista kansainvälisen yhteistyön edellytyksiä on vaikea parantaa.

 Julkisen talouden näkymät ovat lähivuosina vähintäänkin haastavat. Julkisen talouden kestävyysvaje on valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan ennakoituakin suurempi. Tilanteessa, jossa julkisen talouden kestävyysvajeen paikkaamiseksi joudutaan pohtimaan sopeuttavia toimia, ei julkisten panostusten merkittävän kasvun varaan voi korkeakoulujen kehittämistä perustaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nykyisillä voimavaroilla on kyettävä toteuttamaan välttämättömiä uudistuksia. Pidetään huoli siitä, että voimavaroja ei ole kiinni epätarkoituksenmukaisessa toiminnassa ja rakenteissa.

Julkiselle taloudelle eittämättä suurimmat paineet tuottaa väestön ikärakenteen muutos. Väestön ikääntymisen nopein vaihe on Suomessa juuri alkamassa. Nuorisoikäluokkien pienentymisen vaikutukset korkeakoulujen rekrytointipohjaan ovat jo nyt nähtävissä eräin paikoin Suomea. Jatkossa erot tulevat entistä selvemmin esiin. Ammattikorkeakoulut ovat siirtäneet painopistettä koulutuksessa enemmän aikuiskoulutuksen suuntaan, ja tulevaisuudessa tähän suuntaukseen on entistä enemmän tarvetta.

Korkeakoulutuksen ja korkeakoulujen kehittämiselle on siis runsaasti taloudellisia, yhteiskunnallisia ja korkeakoulupoliittisia syitä. Kaikkein tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että meidän pitää saada voimavaroja opiskelijalähtöisen osaamisen kehittämiseen.

Opiskelijoille on tarjottava kunnolliset edellytykset opintoihin ympäristössä, jota hyvällä omalla tunnolla pystymme sanomaan korkeakouluyhteisöksi. Aidon korkeakouluyhteisön tunnusmerkkeihin kuuluvat laajat opintomahdollisuudet, tarpeita vastaavat kirjasto-, kansainvälistymis-, liikunta- ym. opintoja tukevat palvelut. Opiskelijayhteisössä tulisi myös olla mahdollisuus kohtaamisiin eri taustoista ja kulttuureista tulevien opiskelijoiden kesken. Suuremmissa yksiköissä tämä kaikki on luonnollisesti helpommin järjestettävissä.

Tämän päivän opiskelijat ovat huomispäivän kehittäjiä, innovaattoreita ja osaajia, joiden varassa suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi lepää. Näiden ihmisten valmentaminen suurien kansallisten ja globaalien ongelmien ratkaisuun on valtava haaste koko koulutusjärjestelmälle - suuren vastuun siinä onnistumisessa kantavat korkeakoulut.

Hyvä seminaariyleisö,

Ammattikorkeakoulujen kevään sopimusneuvottelut alkavat olla nyt loppusuoralla.
Keskeisenä asiana on käsitelty ammattikorkeakoulujen uusia strategioita, niissä asetettuja tavoitteita ja tavoitteiden toteuttamista.

Rakenteellisen kehittämisen osalta neuvotteluissa on käyty tilannetta läpi kunkin ammattikorkeakoulun osalta. Kokonaisuutta voinee tässä vaiheessa luonnehtia siten, että kehitys kulkee hyvin eri tahtia eri puolilla Suomea. Joillakin alueilla ollaan valmiita hyvinkin pitkälle menevään yhteistyön syventämiseen lisäarvon saamiseksi ja tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Toisaalla taas ei edistystä parin vuoden takaiseen tilanteeseen ole juurikaan tapahtunut.

Syitä eri tahtiseen etenemiseen on monia. Opetusministeriö on halunnut osaltaan tukea niitä ammattikorkeakouluja, jotka ovat ottaneet hallituksen rakenteellisen kehittämisen viestin tosissaan, ja tehneet voimallisesti ja tavoitteellisesti työtä oman alueensa ja suomalaisen tulevaisuuden eteen.

Hyvät kuulijat,

Talven aikana ei monestakaan asiasta ole puhuttu yhtä paljon kuin tarpeesta pidentää suomalaisten työuria. Tämä on koskenut myös korkeakouluja.

Työurien pidentäminen pelkästään loppupäästä ei riitä, vaan työelämään on päästävä nykyistä aikaisemmin kiinni, ja nimenomaan koulutettuna. Kehysriihessään hallitus sitoutui toteuttamaan opetusministeriön työryhmän ehdotuksia koulutukseen siirtymisen ja korkeakouluista valmistumisen nopeuttamisesta. Työryhmän monet ehdotukset muodostavat kokonaisuuden, jota toteuttamalla päästään tavoitteeseen.

Opiskelijavalinnat ovat yksi järjestelmän pullonkauloista, joka vaikeuttaa joustavaa siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluihin. Valintoja on syytä kehittää siten, että korkeakoulujen sisäinen liikkuvuus poistuu ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville tarkoitetusta yhteishausta. Järjestelmää yksinkertaistaa myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteishakujärjestelmien yhdistäminen.

Korkeakoulujen opintotarjontaa tekisi ymmärrettävämmäksi mikäli opintoihin hakeuduttaisiin nykyistä laajempiin kokonaisuuksiin, kuten koulutusaloille tai tiedekuntiin. Suuntautumisesta olisi mahdollisuus päättää opintojen kuluessa oman kiinnostuksen kohteen tarkentuessa.

Samalla kun nuorten toivotaan valmistuvan entistä nopeammin perustutkinnon suorittaneina työmarkkinoille, tulee työelämässä olevien koulutusmahdollisuuksia parantaa. Pidentyvät työurat merkitsevät lisääntyvää osaamisen uusintamista kaikille ikäryhmille. Kouluttautuminen, eri tavoin tapahtuva pätevöityminen ja ammatinvaihtaminen alkaa olla normaalia arkea yhä suuremmalle osalle työvoimasta. Koulutukseen on voitava hakeutua eri elämänvaiheissa ja erilaisilla koulutustaustoilla.

Meidän on varmasti myös syytä jatkaa tutkintojen sisältöjen pohtimista suhteessa työelämässä tarvittaviin taitoihin. Yksi näkökulma pohdinnoille on rajanveto siitä, mitä osaamista perustutkinnon tulee sisältää ja mikä osaaminen on tätä perusosaamista täydentävää ja siten myöhemmin hankittavaa tietoa.

Ammattikorkeakoulujen yhteistyö työelämän kanssa on vieläkin merkittävämpi asia kuin monesti ajatellaan. Työpaikoista suurin osa on jo pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Niissä myös syntyy pääosa uusista työpaikoista. Ammattikorkeakouluilla on suorat yhteydet työelämään ja ne vastaavat suurimmasta osasta alueilla tapahtuvasta innovaatiotoiminnasta. Suomalaisesta tutkimus- ja kehitystyöstä valtaosan tekevät ammattikorkeakouluissa koulutuksensa saaneet asiantuntijat.

Tätä taustaa vasten onkin hieman kummallista, että ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa ei vielä kovin laajasti tunneta tai tunnusteta. Tämä on käynyt ilmi viimeaikaisista suomalaista innovaatiotoimintaa tarkastelevista kansallisista ja kansainvälisistä arvioinneista.

Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan tunnetuksi tekeminen ja kehittämistarpeiden tunnistaminen olivatkin pontimena vastikään työnsä päättäneelle työryhmälle, joka keskittyi ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaan ja sen eteenpäin viemiseen osana suomalaista innovaatiojärjestelmää.

Työryhmä tunnisti kehittämistarpeita mm. ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmään ja koulutuksen ja tutkimuksen entistä parempaan integraatioon liittyen. Ehdotukset saivat myönteisen vastaanoton, ja nyt ministeriössä on käynnistynyt valmistelu, joka tähtää ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan kansainvälisen arvioinnin toteuttamiseen ensi vuoden aikana.

Arvoisat kuulijat,

Ammattikorkeakoulupäivien teemana on työn murros ja muuttuva työelämä. Haluaisin siksi kiinnittää huomiota asiaan, josta puhutaan paljon, ja joka työelämän muutosten myötä tuntuu olevan aina ajankohtainen. Kyseessä on työ- ja opiskeluhyvinvointi. Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan työhyvinvointi tarkoittaa, että työnteko on mielekästä ja sujuvaa turvallisessa, terveyttä edistävässä ja työuraa tukevassa työympäristössä ja työyhteisössä. Opiskelu on opiskelijan työtä ja opiskeluaikainen hyvinvointi on perusta opiskelijan suoriutumiselle opinnoista.

Opiskeluun liittyvä uupumus on yleistä kaikilla koulutusasteilla. Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden terveys ja uupumukseen liittyvä oireilu on samankaltaista. Viime vuonna käynnistyi Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston yhteinen Kyky-hanke, jossa koottiin hyviä käytäntöjä opiskelukyvyn ja yhteisöllisyyden tukemiseksi sekä laadittiin yliopistoille suunnatut suositukset opiskelukyvyn edistämisestä. Nyt vastaava työ on käynnistymässä ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelukyvyn parantamiseksi.

Opiskelun kulmakiviä ovat opiskelijan omat voimavarat, opiskelutaidot, opiskeluympäristö sekä opiskelu- ja ohjaustoiminta. Kaikkiin näihin voidaan korkeakouluyhteisön vuorovaikutuksessa vaikuttaa. On myös havaittu, että opiskelijoiden työelämätietoisuuden lisääminen parantaa opiskelijoiden tyytyväisyyttä. Huolestuttavaa on, että YTHS:n opiskelijaterveystutkimuksen mukaan vain hieman yli puolet korkeakouluopiskelijoista kokee kuuluvansa johonkin opiskeluun liittyvään ryhmään. Noin kolmannes ei koe kuuluvansa yhteenkään ryhmään. Vuorovaikutuksella on tutkimusten mukaan asiantuntijuuden kehittymiseen ja yhteisöön kiinnittymiseen suuri vaikutus. Työympäristöllä on suuri merkitys opiskelijan opiskelukyvylle, henkilökunnan työkyvylle ja koko yhteisön hyvinvoinnille.

Hyvät kuulijat,

Vastatakseen parhaalla mahdollisella tavalla työelämän nopeasti muuttuviin vaatimuksiin on korkeakouluille rakennettava myös mahdollisuudet siihen. Muutostahdin nopeutuessa tarvitsemme enemmän joustavuutta toimintaan ja toimintatapoihin. Tämä tarkoittaa korkeakoulutasolla tehtävien päätösten, mutta myös vastuun lisääntymistä.

Korkeakoulujen julkinen tilivelvollisuus on kasvattanut merkitystään lainsäädännön ja ohjauksen rinnalla. Muutos aiempaan on suuri, mutta välttämätön. Uskon ja tiedän, että nykypäivän korkeakoulut tuntevat vastuunsa yhteiskunnan ja entistä paremman suomalaisen korkeakoululaitoksen rakentajina!