Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi -lähetekeskustelu
Ajankohta
26-02-2009
Puhuja
Henna Virkkunen
Tilaisuus/Paikka
Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi -lähetekeskustelun esittelypuheenvuoro, eduskuntatalo
(puhuttaessa muutokset mahdollisia)
Arvoisa puhemies!
Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys yliopistolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi parantaa merkittävästi kaikkien suomalaisten yliopistojen toimintaedellytyksiä sekä vahvistaa niiden opetus- ja tutkimustoiminnan laatua ja vaikuttavuutta.
Uudistuksen keskeisenä päämääränä on tieteen vapauden lujittaminen. Haluamme vahvistaa tiedeyhteisön autonomiaa ja yliopistojen voimavaroja. Haluamme antaa kaikille yliopistoillemme ja jokaiselle tieteen alalle mahdollisuuden olla maailman parhaita.
Esityksessä yliopistolainsäädäntö uudistetaan kokonaisuudessaan. Uusi laki korvaa vuodelta 1997 olevan yliopistolain. Uudistuksessa yliopistot vapautetaan valtion tiliviraston ahtaasta asemasta. Yliopistoille se merkitsee suurempaa vapautta päättää omasta toiminnastaan, henkilöstöpolitiikastaan, taloudestaan ja profiilistaan. Laki lisää yliopistojen autonomiaa ja tekee niistä itsenäisiä oikeushenkilöitä. Yliopistojen määrä vähenee nykyisestä 20 kuuteentoista. Kaksi yliopistoa muuttuu säätiöpohjaisiksi, muut 14 ovat valinneet toimimisen julkisoikeudellisina yhteisöinä.
Uudistusta on odotettu yliopistoissa pitkään ja se on osa eurooppalaista kehitystä yliopistojen modernisoimiseksi. Esityksen päälinjat pohjautuvat yliopistojen rehtorien neuvoston vuoden 2005 manifestiin, jossa vaadittiin itsenäistä oikeushenkilöasemaa, taloudellisen toimintavapauden terävöittämistä, terävämpiä profiileja ja monipuolisempia rahoituslähteitä. Edellisen hallituksen aikana tehtiin uudistuksen pohjaksi useita eri selvityksiä, joihin yliopistoyhteisöt ottivat kantaa. Myös kansainväliset arvioinnit, kuten OECD:n arvio korkeakoulujärjestelmästämme vuodelta 2006, ovat pitäneet tarkoituksenmukaisena sitä, että yliopistojen asema määriteltäisiin uudelleen valtionhallinnon yksikön sijasta itsenäiseksi oikeushenkilöksi.
Yliopistolain uudistusta on alusta alkaen toteutettu avoimesti ja yhteistyössä koko yliopistoyhteisön ja eri sidosryhmien kanssa. Uudistusta on valmisteltu laajapohjaisissa työryhmissä, valmistelun eri vaiheissa on pyydetty ehdotuksiin lausuntoja ja kuultu rehtoreita, tutkijoita ja opiskelijoita eri kokoonpanoilla. Avoimen valmisteluprosessin kautta olemme saaneet mahdollisimman monen osapuolen näkemyksen ja ajatukset kuuluviin. Käynnissä oleva ja jatkuva yhteiskunnallinen keskustelu on uudistuksen onnistumisen edellytys.
Arvoisa puhemies,
Yliopistojen tehtävät eivät lakiesityksen mukaan muutu. Yliopistojen päätehtävinä ovat edelleen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Uutta on se, että yliopistojen tulee toiminnallaan edistää elinikäistä oppimista. Yliopistoilla on perustuslaissa turvattu itsehallinto. Tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus ovat uudenkin lain kulmakiviä. Yliopistot hoitavat julkista tehtävää ja niiden tehtävistä ja koulutusvastuusta ja tutkinnonanto-oikeuksista säädetään jatkossakin laissa ja asetuksissa.
Yliopistolaki on luonteeltaan puitelaki, sen toimeenpanossa paljon jää yliopistojen varaan. Me luotamme suomalaisten yliopistojen kykyyn itse päättää ja linjata. Tutkintojenanto-oikeudesta päätetään edelleen asetuksella. Näin turvaamme pienten alojen aseman.
Esityksen mukaan yliopistojen hallintoa ja johtamista uudistetaan ja vahvistetaan siten, että yliopistot pystyvät vastaamaan nykyistä itsenäisemmin ja paremmin uuden taloudellisen aseman tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Rehtorin asemaa ja yliopiston omaa akateemista päätöksentekoa vahvistetaan.
Esityksen mukaan puolet hallituksen jäsenistä mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja on yliopiston ulkopuolisia. Tämän on epäilty vähentävän yliopistojen autonomiaa. On kuitenkin muistettava, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa yliopistoyhteisö itse valitsee myös nämä jäsenet. Yliopistoyhteisöt itse arvoivat, kenellä on eniten lisäarvoa tuotavissa hallitukseen. Oletettavaa on, että jäseniksi pyydetään sellaisia yliopistoa lähellä olevia henkilöitä, jotka esimerkiksi elinkeinoelämän tuntemuksensa, henkilöstöosaamisensa tai kansainvälisten yhteyksiensä ansiosta toisivat lisäarvoa hallituksen strategiseen työhön.
Uudella hallintomallilla vahvistetaan yliopiston johdon edellytyksiä yliopistonsa strategiseen, kestävään johtamiseen. Opetukseen ja tutkimukseen liittyvissä asioissa taas vahvistetaan kor-keakouluyhteisön sisäistä päätöksentekoa.
Henkilöstön aseman osalta hallituksen tahto on alusta saakka ollut selvä: uudistuksessa henkilöstön asema ja edut turvataan. Valtion sijasta työnantajia ovat jatkossa yliopistot, joten samalla virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi.
Palvelussuhteiden muuttuminen työsuhteiksi on puhututtanut paljon etenkin julkisen vallan käytön näkökulmasta. Yliopistoissa julkista valtaa käytetään lähinnä opiskelijavalinnoissa, opintojen arvostelussa ja kurinpidossa. Vastaavaa julkista valtaa käytetään työsuhteissa esimerkiksi ammattikorkeakouluissa. Palvelussuhteen muutos liittyy toisaalta yliopistojen irrottautumiseen valtiosta ja toisaalta pyrkimykseen parantaa yliopistojen kilpailukykyä niin kotimaista kuin ulkomaista osaavaa henkilöstöä rekrytoidessaan. Työnantajatoiminnan siirtyminen yliopistoille mahdollistaa sen, että henkilöstöpolitiikka ei ole sidoksissa valtion virastoja koskevaan yleiseen henkilöstöpolitiikkaan.
Erinomaista on se, että valtionhallinnon tuottavuusohjelman henkilötyövuosivaateet eivät enää uusimuotoisia yliopistoja koske.
Yliopistouudistuksella ei muuteta opiskelijoiden asemaa yliopistossa. Suomalaisten maksuton tut-kintoon johtava koulutus on nyt ja tulevaisuudessa suomalaisen sivistysyhteiskunnan pohja. Huoli maksuttoman koulutuksen murenemisesta on turha.
Hallitusohjelman mukaisesti yliopistolakiin ehdotetaan sisällytettäväksi viisivuotinen kokeilu, jonka perusteella perusteella yksittäisissä vieraskielisissä maisteriohjelmissa voitaisiin kerätä maksuja EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Nämä maisteriohjelmat hyväksyttäisiin erikseen opetusministeriön asetuksella, joten maksujen periminen on vakaan harkinnan takana. Kokeilun edellytyksenä on stipendijärjestelmä vähävaraisille opiskelijoille. Kokeilun perusteella voimme arvoida lukukausimaksujen jatkoa. Kokeilun arviointia varten perustetaan erillinen seurantaryhmä.
Valtio takaa myös tulevaisuudessa kaikkien yliopistojen riittävän perusrahoituksen. Siis toistan: valtion kantaa päävastuun jokaisen yliopiston opetuksen ja tutkimuksen rahoituksesta.
Esityksen myötä yliopistojen perusrahoitus sidotaan yliopistoindeksiin ja perusrahoitus nousee näin vuosittain vähintään kustannustason nousua vastaavasti. Pelättyä tuottavuusleikkuria ei indeksiin tule.
Uudistuksen myötä yliopistoille avautuu mahdollisuus kerätä myös ulkoista rahoitusta omaan pääomaansa, mikä on uusi keino tukea yliopistoja. Pääoma tuottaa yliopistolle uutta rahaa, jota voidaan käyttää opetuksen ja tutkimuksen vahvistamiseen yliopiston itsensä päättämällä tavalla. Ulkopuolisen rahoituksen kerääminen ei ole yliopistoissa mikään uusi asia, jo vuosia useat yliopistot ovat keränneet jopa kymmeniä miljoonia euroja yksityistä rahaa. Yhtään yliopistoa ei kuitenkaan tähän keräämiseen pakoteta, se on hyvä huomata.
Yliopistolakiesitykseen saimme peräti 160 lausuntoa. Valtaosa lausunnonantajista piti lain uudistuksen tavoitteita ja lähtökohtia sinänsä oikeina ja uudistusta välttämättömänä. Lähes kaikkiin lakiehdotuksen pykäliin ehdotettiin kuitenkin lukuisia ja usein myös erisuuntaisia muutoksia.
Lausuntokierroksen pohjalta julkisoikeudellisten yliopistojen toimielimistä poistettiin erilliset valtuutetut ja niiden tehtävät annettiin yliopistokollegiolle, elinikäisen oppimisen edistäminen lisättiin, yliopistokeskukset mainitaan yhteistyön muotona, hallituksen jäsenille ei voida valita varajäseniä ja valtion rahoituksen määräytymisperusteita on tarkennettu, muutamia muutoksia mainitakseni.
Joistakin asioista on tiedeyhteisön sisälläkin erilaisia perusteltuja näkökantoja. Hallituksen kokoonpano on yksi niistä. Lisäksi on väitetty, että opetusministeriön ohjausote kiristyisi. Ohjausta on jatkossakin, mutta se on kevyempää ja strategisempaa. Yliopistolle ja sen johdolle jää nykyistä enemmän valinnanmahdollisuuksia. Siirrymme nykyisistä jokavuotisista tulosneuvotteluista nelivuotisiin kausiin. Rahoitusjärjestelmä tulee palkitsemaan korkeasta laadusta ja sovittujen tavoitteiden saavuttamisesta sekä kannustamaan yliopiston toiminnan jatkuvaan kehittämiseen.
Arvoisa puhemies,
Viime viikkojen keskustelussa on välillä tuntunut unohtuneen yliopistouudistuksen ydin: yliopistot saavuttavat taloudellisen ja hallinnollisen autonomian, joka vastuullisesti toimeenpantuna vahvistaa tieteen ja opetuksen autonomiaa. Jo tehdyillä päätöksillä hallitus on päättänyt huolehtia sekä säätiömuotoisten että julkisoikeudellisten yliopistojen maksuvalmiudesta ja riittävästä pääomittamisesta. Hyvin ratkaisevaa on yliopistojen hallinnassa olevien kiinteistöjen siirtyminen niiden omistukseen yliopistojen ja valtion yhdessä omistamien yhtiöiden kautta. Kaikessa tässä on kyse on satojen miljoonien eurojen päätöksistä yliopistojen hyväksi.
Yliopistolain uudistus on yksi osa käynnissä olevaa, historiallista korkeakoulu-uudistusta. Samanaikaisesti lain uudistamisen kanssa yliopistot uudistavat strategiansa osana korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä. Myös yliopistojen rahoitus- ja ohjausjärjestelmät uudistetaan. Uudessa rahoitusmallissa opetuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta ja laatua painotetaan nykyistä enemmän. Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian kautta taas vahvistetaan yliopistojemme mahdollisuuksia toimia kansainvälisessä tiedeyhteisössä.
Uudistusten perimmäinen tavoite on, että jokainen suomalainen yliopisto on entistä parempi paikka opiskella, opettaa ja tehdä tiedettä ja taidetta. Paljon on kiinni myös yliopistojen omasta kyvystä ja rohkeudesta, kuinka ne uskaltava tilanteeseen tarttua ja oikeasti lähteä uudistamaan toimintaansa.
Arvoisa puhemies!
Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys yliopistolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi parantaa merkittävästi kaikkien suomalaisten yliopistojen toimintaedellytyksiä sekä vahvistaa niiden opetus- ja tutkimustoiminnan laatua ja vaikuttavuutta.
Uudistuksen keskeisenä päämääränä on tieteen vapauden lujittaminen. Haluamme vahvistaa tiedeyhteisön autonomiaa ja yliopistojen voimavaroja. Haluamme antaa kaikille yliopistoillemme ja jokaiselle tieteen alalle mahdollisuuden olla maailman parhaita.
Esityksessä yliopistolainsäädäntö uudistetaan kokonaisuudessaan. Uusi laki korvaa vuodelta 1997 olevan yliopistolain. Uudistuksessa yliopistot vapautetaan valtion tiliviraston ahtaasta asemasta. Yliopistoille se merkitsee suurempaa vapautta päättää omasta toiminnastaan, henkilöstöpolitiikastaan, taloudestaan ja profiilistaan. Laki lisää yliopistojen autonomiaa ja tekee niistä itsenäisiä oikeushenkilöitä. Yliopistojen määrä vähenee nykyisestä 20 kuuteentoista. Kaksi yliopistoa muuttuu säätiöpohjaisiksi, muut 14 ovat valinneet toimimisen julkisoikeudellisina yhteisöinä.
Uudistusta on odotettu yliopistoissa pitkään ja se on osa eurooppalaista kehitystä yliopistojen modernisoimiseksi. Esityksen päälinjat pohjautuvat yliopistojen rehtorien neuvoston vuoden 2005 manifestiin, jossa vaadittiin itsenäistä oikeushenkilöasemaa, taloudellisen toimintavapauden terävöittämistä, terävämpiä profiileja ja monipuolisempia rahoituslähteitä. Edellisen hallituksen aikana tehtiin uudistuksen pohjaksi useita eri selvityksiä, joihin yliopistoyhteisöt ottivat kantaa. Myös kansainväliset arvioinnit, kuten OECD:n arvio korkeakoulujärjestelmästämme vuodelta 2006, ovat pitäneet tarkoituksenmukaisena sitä, että yliopistojen asema määriteltäisiin uudelleen valtionhallinnon yksikön sijasta itsenäiseksi oikeushenkilöksi.
Yliopistolain uudistusta on alusta alkaen toteutettu avoimesti ja yhteistyössä koko yliopistoyhteisön ja eri sidosryhmien kanssa. Uudistusta on valmisteltu laajapohjaisissa työryhmissä, valmistelun eri vaiheissa on pyydetty ehdotuksiin lausuntoja ja kuultu rehtoreita, tutkijoita ja opiskelijoita eri kokoonpanoilla. Avoimen valmisteluprosessin kautta olemme saaneet mahdollisimman monen osapuolen näkemyksen ja ajatukset kuuluviin. Käynnissä oleva ja jatkuva yhteiskunnallinen keskustelu on uudistuksen onnistumisen edellytys.
Arvoisa puhemies,
Yliopistojen tehtävät eivät lakiesityksen mukaan muutu. Yliopistojen päätehtävinä ovat edelleen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Uutta on se, että yliopistojen tulee toiminnallaan edistää elinikäistä oppimista. Yliopistoilla on perustuslaissa turvattu itsehallinto. Tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus ovat uudenkin lain kulmakiviä. Yliopistot hoitavat julkista tehtävää ja niiden tehtävistä ja koulutusvastuusta ja tutkinnonanto-oikeuksista säädetään jatkossakin laissa ja asetuksissa.
Yliopistolaki on luonteeltaan puitelaki, sen toimeenpanossa paljon jää yliopistojen varaan. Me luotamme suomalaisten yliopistojen kykyyn itse päättää ja linjata. Tutkintojenanto-oikeudesta päätetään edelleen asetuksella. Näin turvaamme pienten alojen aseman.
Esityksen mukaan yliopistojen hallintoa ja johtamista uudistetaan ja vahvistetaan siten, että yliopistot pystyvät vastaamaan nykyistä itsenäisemmin ja paremmin uuden taloudellisen aseman tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Rehtorin asemaa ja yliopiston omaa akateemista päätöksentekoa vahvistetaan.
Esityksen mukaan puolet hallituksen jäsenistä mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja on yliopiston ulkopuolisia. Tämän on epäilty vähentävän yliopistojen autonomiaa. On kuitenkin muistettava, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa yliopistoyhteisö itse valitsee myös nämä jäsenet. Yliopistoyhteisöt itse arvoivat, kenellä on eniten lisäarvoa tuotavissa hallitukseen. Oletettavaa on, että jäseniksi pyydetään sellaisia yliopistoa lähellä olevia henkilöitä, jotka esimerkiksi elinkeinoelämän tuntemuksensa, henkilöstöosaamisensa tai kansainvälisten yhteyksiensä ansiosta toisivat lisäarvoa hallituksen strategiseen työhön.
Uudella hallintomallilla vahvistetaan yliopiston johdon edellytyksiä yliopistonsa strategiseen, kestävään johtamiseen. Opetukseen ja tutkimukseen liittyvissä asioissa taas vahvistetaan kor-keakouluyhteisön sisäistä päätöksentekoa.
Henkilöstön aseman osalta hallituksen tahto on alusta saakka ollut selvä: uudistuksessa henkilöstön asema ja edut turvataan. Valtion sijasta työnantajia ovat jatkossa yliopistot, joten samalla virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi.
Palvelussuhteiden muuttuminen työsuhteiksi on puhututtanut paljon etenkin julkisen vallan käytön näkökulmasta. Yliopistoissa julkista valtaa käytetään lähinnä opiskelijavalinnoissa, opintojen arvostelussa ja kurinpidossa. Vastaavaa julkista valtaa käytetään työsuhteissa esimerkiksi ammattikorkeakouluissa. Palvelussuhteen muutos liittyy toisaalta yliopistojen irrottautumiseen valtiosta ja toisaalta pyrkimykseen parantaa yliopistojen kilpailukykyä niin kotimaista kuin ulkomaista osaavaa henkilöstöä rekrytoidessaan. Työnantajatoiminnan siirtyminen yliopistoille mahdollistaa sen, että henkilöstöpolitiikka ei ole sidoksissa valtion virastoja koskevaan yleiseen henkilöstöpolitiikkaan.
Erinomaista on se, että valtionhallinnon tuottavuusohjelman henkilötyövuosivaateet eivät enää uusimuotoisia yliopistoja koske.
Yliopistouudistuksella ei muuteta opiskelijoiden asemaa yliopistossa. Suomalaisten maksuton tut-kintoon johtava koulutus on nyt ja tulevaisuudessa suomalaisen sivistysyhteiskunnan pohja. Huoli maksuttoman koulutuksen murenemisesta on turha.
Hallitusohjelman mukaisesti yliopistolakiin ehdotetaan sisällytettäväksi viisivuotinen kokeilu, jonka perusteella perusteella yksittäisissä vieraskielisissä maisteriohjelmissa voitaisiin kerätä maksuja EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Nämä maisteriohjelmat hyväksyttäisiin erikseen opetusministeriön asetuksella, joten maksujen periminen on vakaan harkinnan takana. Kokeilun edellytyksenä on stipendijärjestelmä vähävaraisille opiskelijoille. Kokeilun perusteella voimme arvoida lukukausimaksujen jatkoa. Kokeilun arviointia varten perustetaan erillinen seurantaryhmä.
Valtio takaa myös tulevaisuudessa kaikkien yliopistojen riittävän perusrahoituksen. Siis toistan: valtion kantaa päävastuun jokaisen yliopiston opetuksen ja tutkimuksen rahoituksesta.
Esityksen myötä yliopistojen perusrahoitus sidotaan yliopistoindeksiin ja perusrahoitus nousee näin vuosittain vähintään kustannustason nousua vastaavasti. Pelättyä tuottavuusleikkuria ei indeksiin tule.
Uudistuksen myötä yliopistoille avautuu mahdollisuus kerätä myös ulkoista rahoitusta omaan pääomaansa, mikä on uusi keino tukea yliopistoja. Pääoma tuottaa yliopistolle uutta rahaa, jota voidaan käyttää opetuksen ja tutkimuksen vahvistamiseen yliopiston itsensä päättämällä tavalla. Ulkopuolisen rahoituksen kerääminen ei ole yliopistoissa mikään uusi asia, jo vuosia useat yliopistot ovat keränneet jopa kymmeniä miljoonia euroja yksityistä rahaa. Yhtään yliopistoa ei kuitenkaan tähän keräämiseen pakoteta, se on hyvä huomata.
Yliopistolakiesitykseen saimme peräti 160 lausuntoa. Valtaosa lausunnonantajista piti lain uudistuksen tavoitteita ja lähtökohtia sinänsä oikeina ja uudistusta välttämättömänä. Lähes kaikkiin lakiehdotuksen pykäliin ehdotettiin kuitenkin lukuisia ja usein myös erisuuntaisia muutoksia.
Lausuntokierroksen pohjalta julkisoikeudellisten yliopistojen toimielimistä poistettiin erilliset valtuutetut ja niiden tehtävät annettiin yliopistokollegiolle, elinikäisen oppimisen edistäminen lisättiin, yliopistokeskukset mainitaan yhteistyön muotona, hallituksen jäsenille ei voida valita varajäseniä ja valtion rahoituksen määräytymisperusteita on tarkennettu, muutamia muutoksia mainitakseni.
Joistakin asioista on tiedeyhteisön sisälläkin erilaisia perusteltuja näkökantoja. Hallituksen kokoonpano on yksi niistä. Lisäksi on väitetty, että opetusministeriön ohjausote kiristyisi. Ohjausta on jatkossakin, mutta se on kevyempää ja strategisempaa. Yliopistolle ja sen johdolle jää nykyistä enemmän valinnanmahdollisuuksia. Siirrymme nykyisistä jokavuotisista tulosneuvotteluista nelivuotisiin kausiin. Rahoitusjärjestelmä tulee palkitsemaan korkeasta laadusta ja sovittujen tavoitteiden saavuttamisesta sekä kannustamaan yliopiston toiminnan jatkuvaan kehittämiseen.
Arvoisa puhemies,
Viime viikkojen keskustelussa on välillä tuntunut unohtuneen yliopistouudistuksen ydin: yliopistot saavuttavat taloudellisen ja hallinnollisen autonomian, joka vastuullisesti toimeenpantuna vahvistaa tieteen ja opetuksen autonomiaa. Jo tehdyillä päätöksillä hallitus on päättänyt huolehtia sekä säätiömuotoisten että julkisoikeudellisten yliopistojen maksuvalmiudesta ja riittävästä pääomittamisesta. Hyvin ratkaisevaa on yliopistojen hallinnassa olevien kiinteistöjen siirtyminen niiden omistukseen yliopistojen ja valtion yhdessä omistamien yhtiöiden kautta. Kaikessa tässä on kyse on satojen miljoonien eurojen päätöksistä yliopistojen hyväksi.
Yliopistolain uudistus on yksi osa käynnissä olevaa, historiallista korkeakoulu-uudistusta. Samanaikaisesti lain uudistamisen kanssa yliopistot uudistavat strategiansa osana korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä. Myös yliopistojen rahoitus- ja ohjausjärjestelmät uudistetaan. Uudessa rahoitusmallissa opetuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta ja laatua painotetaan nykyistä enemmän. Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian kautta taas vahvistetaan yliopistojemme mahdollisuuksia toimia kansainvälisessä tiedeyhteisössä.
Uudistusten perimmäinen tavoite on, että jokainen suomalainen yliopisto on entistä parempi paikka opiskella, opettaa ja tehdä tiedettä ja taidetta. Paljon on kiinni myös yliopistojen omasta kyvystä ja rohkeudesta, kuinka ne uskaltava tilanteeseen tarttua ja oikeasti lähteä uudistamaan toimintaansa.