Nuorisotyö ja polarisaatio-oletus

Tiivistelmä

Muistio tukee viime vuosina kriminologisissa tutkimuksissa esitettyä oletusta nuorison polarisaatiosta, jonka mukaan yhä suurempi osa nuorisoa on entistä normitietoisempaa ja haluttomampaa ottamaan rikolliseen käyttäytymiseen liittyviä riskejä. Myös nuorison asenteita mittaavat laajoihin kyselyaineistoihin perustuvat barometrit viittaavat nuorison normitietoisuuteen ja vastuulliseen käyttäytymiseen. Vakava rikollinen ongelmakäyttäytyminen näyttäisi kasaantuvan yhä selvemmin pienelle osalle nuorisoa. Ongelmien kasaantuminen pienelle ryhmälle ei ole uusi ilmiö, sen sijaan sille vastakkaisen, normitietoisen enemmistön profiloituminen 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa on uusi ilmiö ja sen voi olettaa liittyvän nuorten haluun hallita elämäänsä. Tiukka normitietoisuus ja elämänhallinnan vaade voivat osin selittää nuorten politiikkakielteisyyttä, onhan politiikka jo käsitteenä epävarmuuksilla ladattu elämänalue.

Nuorten väkivaltaista käyttäytymistä koskevat poliisin tilastot osoittavat kasvua 1990-luvun puolen välin jälkeen. Väkivaltarikoksista epäiltyjen määrät ovat kasvaneet kaikissa ikäluokissa eli alle 15 –vuotiaat, 15-17 ja 18-20 vuotiaat sekä eri tyyppisissä pahoinpitelyrikoksissa että henkirikoksissa, pois lukien alle 15-vuotiaitten törkeät pahoinpitelyrikokset ja henkirikokset. Henkirikosten osalta huomiota kiinnittää lisäksi 20-29 –v uotiaitten entistä vahvempi osuus suhteessa kaikkiin ikäluokkiin. Yksittäinen tutkimus antaa lisäksi viitteitä siitä, että nuoriso on orientoitunut väkivaltaan pitämällä mukanaan puolustautumiseen tarvittavia välineitä.

Nuorten viime aikoina tekemillä henkirikoksilla on yhteisenä nimittäjänä tekojen vieminen äärimmäiseen loppuun asti. Tekoja ei leimaa niiden äkkipikaisuus vaan harkinta. Henkirikosten taustalla ovat osin tutut traditionaalit tekijät kuten ylisukupolvinen rikollisuus osin taas  mielenterveysongelmat, akuutit perhekriisit ja muuttoliike. Uutta kehityksessä on ns. ongelmanratkaisuun liittyvien henkirikosten suhteellinen kasvu.  Traditionaalisten tekijöiden ollessa taustalla huomiota kiinnittää uhrien sattumanvaraisuus ja tekojen toistaminen.

Nykyinen sosiaali –ja nuorisotoimi on kyennyt tunnistamaan traditionaalisten tekijöiden osalta riskiryhmät ja työskennellyt ryhmien kanssa hyvissä ajoin ennen henkirikosta. Osa nuoria on kyetty irrottamaan läheltä-piti –tilanteista väljemmille vesille.

Nuorisoon suuntautuvan ennalta ehkäisevän työn tärkeimmät kehittämiskohteet ovat kirjattavissa seuraavina toimenpidesuosituksina:

1. Informaation kulku ammattilaisten välillä

Ihmissuhdealan ammattilaisilla (sosiaalityö, lastensuojelu, nuorisotyö, koulujen sosiaalityö ja terveydenhuolto, mielenterveystyö), poliisilla ja rangaistuksen täytäntöönpanokoneistolla on hyvin  tietoa  äärimmäiseen väkivaltaan liittyvistä riskiryhmistä. Informaation kulkuun eri ammattilaisten välillä liittyy ongelmia, jotka ovat luonteeltaan käytännöllisiä, lainsäädännöllisiä ja eettisiä. Nuorisoon suuntautuvassa sosiaalityössä ongelmat kulminoituvat asiakassuhteessa saatuihin luottamuksellisiin tietoihin ja alaikäisten lasten vanhemmilta salassa pidettäviin tietoihin.

2. Väkivaltarikoksista identifioitujen käsittäminen riskiryhmäksi

Vakavaan tai toistuvaan väkivaltaan syyllistyneisiin nuoriin olisi kohdistettava entistä enemmän huomiota riskiryhminä, koska vakava väkivalta on aina merkki syvistä mielen ongelmista ja uusimisriski on suuri. Psykiatrisesta puuttumisesta kehitykseen on etua sekä nuorelle itselleen, että lähipiirille ja koko yhteiskunnalle.

3. Muuttoliikkeen tulo –ja lähtöpaikkakuntien erityispiirteiden huomioon ottaminen

Muuttoliike aiheuttaa runsaasti paineita perheille. Ongelmat ovat lähtömuuton ja tulomuuton paikkakunnilla erilaiset ja ne tulisi ottaa erityisesti lastensuojelussa ja nuorisotyössä huomioon. Tulomuuttokuntien sosiaalityön resursseja tulisi lisätä suhteessa asiakasmäärien lisääntymiseen. Lähtökunnan ja tulokunnan välistä informaatiota olisi kehitettävä olemassa olevan tiedon hyödyntämiseksi.

4. Lasten asemaan paneutuminen avioerotilanteissa

Lasten ja varhaisnuorten tunteet ovat vähän tutkittu asia eikä niiden syvyyttä ole otettu loppuun asti huomioon avioerotilanteissa. Näiden kriisien identifiointi ja lasten oma ääni pitäisi ottaa entistä enemmän todesta.

5. Isä – poikasuhteeseen liittyvien sosiaalityön muotojen tukeminen

Väkivaltarikollisuudessa ja henkirikoksissa on edelleen kysymys pääsääntöisesti nuorten miesten omaksumasta käyttäytymismallista lähipiiristään. Lähipiirissä on ollut väkivaltainen mies tai aikuinen mies on puuttunut kokonaan. Muistion tulokset tukevat isä – poikasuhteeseen liittyvien työmuotojen kehittämistä.

Muistio (pdf)
Liitteet (Excel)