Kulttuuriperintöä ovat ainutlaatuiset ja arvokkaat kansakunnan historiaan liittyvät asiakirjat, taideteokset, rakennukset, paikat, kirjat tai valokuvat, mutta myös ihmisten arkipäivästä kertovat asiat. Kulttuuriperintöä digitoidaan arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa muuttamalla aineistot, luettelot ja hakemistot sähköiseen muotoon.

Digitoitu kulttuuriperintö palvelee kansalaisten, tutkijoiden ja opetuksen tiedontarpeita, mutta myös sisällöntuotantoa ja elinkeinoelämää, kun kulttuuriperinnöstä voidaan tehdä uusia tuotteita ja palveluita verkkoon.  Digitointia tarvitaan myös kulttuuriperinnön säilyvyyden turvaamiseksi. 

Linjauksia ja yhteistyötä

Kulttuuriperinnön digitointi on osa hallituksen tietoyhteiskuntaohjelmaa. Pohjana on kulttuuriperinnön digitointityöryhmän (KULDI, v. 2000-2003) laatima Kulttuuriperintö tietoyhteiskunnassa -strategia ja toimenpide-ehdotukset. Kulttuuriperinnön digitointi sisältyy Kulttuuri tietoyhteiskunnassa 2010 -strategiaehdotukseen.

Kulttuuriperinnön digitointi on ajankohtainen asia myös EU:ssa. EU:n jäsenvaltiot hyväksyivät eEurope -toimintasuunnitelman Eurooppa-neuvoston kokouksessa vuonna 2000. Vuonna 2001 Lundissa järjestetyssä asiantuntijakokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja periaatteet, joiden pohjalta koordinoidaan digitalisointitoimia jäsenvaltioissa.

Seurantaa ja kehittämistoimia varten perustettiin vielä samana vuonna jäsenvaltioiden edustajista koostuva strateginen ohjausryhmä National Representatives Group - NRG. Lisäksi jäsenvaltioita kannustettiin perustamaan kansallisia, NRG:n toimintaa tukevia yhteistyötyöryhmiä.  NRG:n uusittu toimintasuunnitelma Dynamic Action Plan hyväksyttiin vuonna 2005.

Avustuksia digitointihankkeille

Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee museoiden tietoyhteiskuntahankkeita tietoyhteiskuntaohjelman kautta. Aineistojen digitointia rahoitetaan ohjelmaan kuluvan ns. Myytti-projektin kautta. Hankkeiden tarkoituksena on museoihin tallennetun tietovarannon saattaminen sähköiseen muotoon.