Yliopistojen hallinto, ohjaus ja rahoitus
Yliopistojen päätöksentekojärjestelmä on hyvin itsenäinen, sillä niiden
toiminta perustuu yliopistojen itsehallinnolle ja tieteen vapaudelle. Yliopistot päättävät itse
sisäisestä hallinnostaan yliopistolain mukaisesti.
Sopimukset
Yliopistot ja ministeriö käyvät kolmivuotisen sopimuskauden alussa neuvottelut, joissa sovitaan yliopistojen toiminnalliset ja määrälliset tavoitteet sekä niiden vaatimat määrärahat. Sopimuksessa määritellään myös tavoitteiden seuranta ja arviointi sekä toiminnan kehittäminen.
Korkeakoulujen ja ministeriön väliseen tiedonvaihtoon kehitetty
KOTA-järjestelmä on ohjauksen keskeinen työväline. Vuosina, joina neuvotteluja ei käydä,
opetusministeriö antaa yliopistoille kirjallisen palautteen.
Yliopistojen rahoitus ja rahoitusmalli
Hallitusohjelman mukaisesti korkeakoulutuksen rahoitusta uudistetaan tukemaan nykyistä paremmin koulutuksen tavoitteita, kuten koulutuksen läpäisyn parantamista, nopeampaa siirtymistä työelämään ja hallinnon tehostamista sekä opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamista, kansainvälistymistä ja korkeakoulujen profiloitumista vahvuusaloilleen.
Yliopistojen kokonaisrahoitus muodostuu valtion talousarviossa yliopistoille osoitetuista määrärahoista ja tätä täydentävästä rahoituksesta (maksullinen toiminta, lahjoitukset, sponsorirahoitus). Valtion suora rahoitus yliopistoille on noin 64 prosenttia kokonaisrahoituksesta.
Perusrahoituksen määrärahat jaetaan yliopistojen kesken laskennallisen mallin avulla, joka koostuu opetuksen ja tutkimuksen rahoituksen lisäksi strategiarahoituksesta.
Täydentävästä rahoituksesta merkittävä osa on kansallisesti kilpailtua tutkimusrahoitusta, jolla on erityinen merkitys laadun ja vaikuttavuuden vahvistamisessa. Yliopistojen perustutkimusta rahoittaa ja arvioi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva Suomen Akatemia.