Vapaa sivistystyö ja neuvontajärjestöt

Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansanopistot, kansalaisopistot, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset (urheiluopistot) ja opintokeskukset.

Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta edistää ihmisten monipuolista kehittymistä ja järjestää yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Olennaista vapaassa sivistystyössä on, että koulutukseen hakeutuminen on avointa kaikille. Koulutus ei ole tutkintotavoitteista eikä sen sisältöjä säädellä lainsäädännössä.

Koulutuksen tavoitteista ja sisällöistä päättävät oppilaitosten ylläpitäjät, joita ovat kunnat, kuntayhtymät, yhdistykset, säätiöt tai osakeyhtiöt. Vapaaseen sivistystyöhön kuuluu sekä erilaisiin arvopohjiin perustuvaa että neutraalia toimintaa. Taustayhteisöt voivat edustaa erilaisia maailmankatsomuksellisia tai uskonnollisia näkemyksiä tai toimia paikallisten ja alueellisten sivistystarpeiden pohjalta.

Vapaan sivistystyön koulutusorganisaatiot vastaavat itsenäisesti toiminnastaan ja sen kehittämisestä.

Vapaan sivistystyön opinnot ovat yleissivistäviä, harrastustavoitteisia ja yhteiskunnallisia opintoja. Opiskelu vaihtelee iltaopiskelusta kokopäiväisiin lyhyt- ja pitkäkestoisiin kursseihin, etäopiskeluun tai intensiivikursseihin.  

Kansanopistot

Kansanopistot (78, vuonna 2015) ovat opetus- ja kulttuuriministeriön ministeriön hallinnonalaan kuuluvia valtakunnallisia sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät nuorille ja aikuisille omaehtoisia opintoja, edistävät opiskelijoiden opiskeluvalmiuksia sekä kasvattavat heitä yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Kansanopistoista suurin osa on erilaisten yhdistysten ja säätiöiden ylläpitämiä ja osa on kunnallisia. Opistot ovat taustoiltaan sitoutumattomia (grundtvigilaisia), kristillisiä tai poliittisten liikkeiden, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen ylläpitämiä. Kaksi opistoa keskittyy vammaisten koulutukseen.

Kansanopistot päättävät opetuksensa tavoitteista. Opistot voivat painottaa toiminnassaan arvo- ja aatetaustaansa tai sivistystavoitteitaan.

Kansanopistojen pitkäkestoinen koulutus eli linjat kestävät useimmiten lukuvuoden. Lisäksi ne järjestävät eripituisia kursseja kesällä ja viikonvaihteissa. Kansanopistoissa annetaan omaehtoista, yleissivistävää ja tiettyihin ammatteihin perehdyttävää opetusta. Useissa opistoissa on myös ammatillista koulutusta. Opistojen toiminnasta noin kolme neljäsosaa on vapaatavoitteista koulutusta ja loput tutkintoon johtavaa koulutusta, jota järjestetään asianomaisten lakien mukaisesti. Opistot järjestävät myös avointa yliopisto-opetusta.

Kansalais- ja työväenopistot

Kansalais- ja työväenopistot eli kansalaisopistot (186, vuonna 2015) ovat etupäässä kuntien ylläpitämiä oppilaitoksia. Osa opistoista on yksityisiä. Opetusta järjestetään jokaisessa kunnassa ja usein toimintaa on hajautettu eri puolille kuntaa.

Kansalaisopistojen tehtävänä on vastata alueellisiin ja paikallisiin sivistystarpeisiin ja tarjota mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle. Opetuksen painopiste on erilaisissa taideaineissa, kädentaidoissa sekä kielissä. Kansalaisopistot vastaavat suuresta osasta taiteen perusopetusta. Ne tarjoavat myös avointa yliopisto-opetusta.

Opetus järjestetään iltaisin, viikonloppuisin, intensiivikursseina, etäopetuksena sekä verkkokursseina. Yleisin toimintamuoto on 1-2 kertaa viikossa kokoontuva ryhmä.

Opintokeskukset

Sivistysjärjestöjen ylläpitämät opintokeskukset  (12, vuonna 2015) ovat yksityisiä aikuisoppilaitoksia. Opintokeskusten taustajärjestöistä puolet edustaa puolueita ja ammattiyhdistysliikettä, loput ovat sitoutumattomia kansalaisjärjestöjä.

Opintokeskukset järjestävät koulutusta itse ja yhteistyössä jäsenjärjestöjensä kanssa. Koulutustarjonta muotoutuu taustajärjestöjen aatteiden mukaisesti. Tavoitteena on elinikäisen oppimisen, hyvinvoinnin ja aktiivisen kansalaisuuden sekä demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan edistäminen.

Koulutusmuotoja ovat kurssit ja opintokerhot. Opintokerhon voi perustaa vähintään viisi samasta teemasta kiinnostunutta aikuista. Opintokerhon perustamisesta saa tietoa opintokeskuksista.

Opintokeskukset toimivat hajautetusti usein aluekeskustensa avustamina. Opintokerhojen ja kurssien toteuttamiseksi järjestetään ohjaajakoulutusta. Opintokeskuksilla on myös harrastuksiin liittyvää toimintaa ja sivistysjärjestöt organisoivat erilaista kulttuuritoimintaa.

Kesäyliopistot

Kesäyliopistot (20, vuonna 2015) ovat alueellisia koulutusorganisaatioita, jotka järjestävät mm. avointa yliopisto-opetusta, ammatillista täydennyskoulutusta, kielikoulutusta, työvoimakoulutusta sekä lyhytkestoista vapaatavoitteista koulutusta. Lisäksi ne järjestävät korkeakoulutasoisia taide- ja kulttuurialojen kursseja, seminaareja ja tapahtumia, Studia Generalia -luentoja sekä ikääntyvien yliopistotoimintaa. Toiminnassa painottuvat avoin korkeakouluopetus sekä alueen muihin osaamis- ja sivistystarpeisiin vastaaminen ottaen huomioon myös korkeakoulutettu väestö.

Kesäyliopistojen ylläpitäjiä ovat alueelliset yhdistykset ja eräät maakuntaliitot. Kesäyliopistot toimivat hajautetusti muiden oppilaitosten tiloissa. Kaikki kesäyliopistot toimivat ympäri vuoden, mutta toiminta painottuu kesään. Kesäyliopistoissa ei ole ikärajoja tai pohjakoulutusvaatimuksia.

Liikunnan koulutuskeskukset

Suomessa on 11 valtakunnallista ja kolme alueellista (vuonna 2015) liikunnan koulutuskeskusta, jotka järjestävät liikunta-alan ammatillista perus- ja lisäkoulutusta sekä vapaatavoitteista koulutusta nuorille ja aikuisille. Ne toimivat urheilijoiden valmennuskeskuksina ja muutamat opistot järjestävät myös liikunta-alan ammatillista koulutusta.

Neuvontajärjestöt

Kotitalousneuvontajärjestöt sekä Käsi- ja taideteollisuusjärjestöt ovat valtakunnallisia opetusministeriön hallinnonalan neuvontajärjestöjä, joiden tehtäviin kuuluu myös aikuiskoulutusta. Ne kuuluvat valtionavustuksen piiriin. Niiden toimintaa ei ohjata lainsäädännössä.

Keskusorganisaation lisäksi suuremmilla neuvontajärjestöillä on alue- ja paikallisorganisaatiot. Toiminta perustuu palkattujen työntekijöiden ja jäsenten vapaaehtoiseen työhön. Se sisältää aikuisille, nuorille ja yrityksille suunnattua neuvontaa, konsultointia ja koulutusta.

Kotitalousneuvontajärjestöt edistävät kotien ja perheiden taloudellista, henkistä ja aineellista hyvinvointia sekä elinympäristön suojelua. Marttojen toiminnasta vastaa Marttaliitto ja toiminta jakaantuu 16 alueelliseen marttapiiriliittoon, jotka toimivat 1 600 marttayhdistyksen ja kerhon yhteistyöeliminä ja vastaavat maakunnallisesta marttatoiminnasta. Ruotsinkielisten marttojen keskusjärjestönä toimii Finlands Svenska Marthaförbund r.f. Sillä on 13 piirijärjestöä, joihin kuuluu noin 500 marttayhdistystä ja kerhoa.

Maa- ja kotitalousnaiset tarjoaa kotitalous-, kuluttaja- ja maisemanhoidon neuvontaa sekä kehittää maaseudun pienyritystoimintaa. Kohderyhmänä ovat erityisesti maaseudulla toimivat naiset. Valtakunnallisesta toiminnasta vastaa Maa- ja kotitalousnaisten Keskus. Neuvontatyötä tehdään 16 maakunnallisessa Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksessa. Kylä- ja kuntatasolla toimii yli 2 000 yhdistystä.

Käsi- ja taideteollisuusalan neuvontajärjestöistä Käsi- ja taideteollisuusjärjestö Taito ry edistää ja kehittää suomalaista käsityötä elinkeinona ja osana kansallista kulttuuria. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n toiminta on jakaantunut 22 alueelliseen käsi- ja taideteollisuusyhdistykseen, joihin kuuluu 15 käsi- ja taideteollisuuskeskusta, 120 käsityökeskusta sekä 25 käsi- ja taideteollisuusmyymälää. Sámi Duodji ry toimii saamenkäsityön neuvontajärjestönä Lapissa.