Koulutus kaikille -prosessi
Koulutus kaikille -prosessi (Education for All, EFA) sai alkunsa vuonna 1990 Jomtienissa Thaimaassa pidetyssä maailmankonferenssissa, jossa tavoitteeksi asetettiin kaikkien lasten saaminen peruskoulutuksen piiriin vuoteen 2000 mennessä ja aikuisten lukutaidottomuuden vähentäminen puolella. Dakarissa Senegalissa pidettiin keväällä 2000 Unescon, UNDPn, UNFPAn, Unicefin ja Maailmanpankin koolle kutsuma Jomtienin konferenssin seurantakokous, Maailman koulutusfoorumi (World Education Forum, WEF), jossa hyväksyttiin Koulutus kaikille -prosessille uusi toimintaohjelma.
Toimintaohjelmassa asetettiin kuusi tavoitetta vuodelle 2015
- pääsy kaikille peruskoulutukseen
- sukupuolten välinen tasa-arvo
- varhaiskasvatuksen laajentaminen ja parantaminen
- koulutus- ja elämäntaito-ohjelmien järjestäminen nuorille
- aikuisten - etenkin naisten - lukutaidon lisääminen puolella
- koulutuksen laadun kehittäminen kaikilla tasoilla
Näistä kaksi tavoitetta - yleinen perusopetusmahdollisuus kaikille vuoteen 2015 mennessä sekä sukupuolten välinen tasa-arvo (koulutuksessa) vuoteen 2005 mennessä - kuuluvat myös YK:n vuosituhatjulistukseen kirjattuihin kansainvälisiin kehitystavoitteisiin. Toimintasuunnitelma jatkaa Jomtienin julistuksen linjalla ja siinä tunnustetaan YK:n Ihmisoikeusjulistusta ja Lapsen oikeuksien julistusta noudattaen koulutus ihmisen perusoikeudeksi.
Dakarin toimintaohjelman mukaisesti Koulutus kaikille -prosessi etenee samanaikaisesti kahdella tasolla: kansainvälisenä, pitkälti kehitysyhteistyön muodossa toteutuvana kumppanuusohjelmana ja kansallisina prosesseina. Jäsenmailla on päävastuu tavoitteiden toteutumisesta. Toimintaohjelmaa on määrä toteuttaa pääasiassa olemassa olevien mekanismien kautta. Päävastuu tavoitteiden toteutumisesta on maatasolla. Kansallisten hankkeiden tukemiseksi toteutettavat alueelliset toimet perustuvat olemassa oleviin alueiden ja osa-alueiden organisaatioihin, verkostoihin ja aloitteisiin, ja niitä voidaan lisätä ja laajentaa.
Toimintaohjelma sitouttaa osanottajamaat laatimaan kansallisen EFA-toimintasuunnitelman. Korkean tason tuki ja poliittinen sitoutuminen sekä kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ovat prosessin kannalta välttämättömiä. Tavoitteena on myös luoda koordinoivia "kansallisia EFA-foorumeita", jotka mm. huolehtivat seurannan ja raportoinnin toteutumisesta sekä edistävät osapuolten ja koko yhteiskunnan sitoutumista. Kansainvälinen koordinaatiovastuu on EFA-sihteeristön tehtäviä hoitavalla UNESCOlla.