Vuonna 1945 perustettu YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO (United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization) on YK:n alainen itsenäinen erityisjärjestö. UNESCOlla on 193 jäsenmaata ja 7 liitännäisjäsentä. Yhteisjäsenmäärä, 200, on YK-järjestelmän korkeimpia.

UNESCOn korkein päättävä elin on joka toinen vuosi kokoontuva yleiskokous, joka vastaa politiikan peruslinjauksista ja hyväksyy ohjelman ja budjetin. Päätösten toteuttamisesta vastaa 58 jäsenmaasta koostuva, kaksi kertaa vuodessa kokoontuva hallintoneuvosto. Suomi oli viimeksi UNESCOn hallitusneuvoston jäsen phjoismaiseen rotaatioon perustuen vuosina 1997-2001. Ohjelmakaudella 2009-2013 Pohjoismaita hallintoneuvostossa edustaa Tanska.

Käytännön toimista vastaa Pariisissa toimiva sihteeristö, jota johtaa neljän vuoden välein valittava pääjohtaja. Yleiskokouksen 35. istunnossa lokakuussa 2009 pääjohtajaksi valittiin Irina Bokova, joka siirtyi tehtävään Bulgarian Unesco-suurlähettilään virasta seuraten japanilaista Koïchiro Matsuuraa (1999-2009). Bokova on ensimmäinen nainen UNESCOn pääjohtajan virassa.

Perussääntönsä mukaisesti UNESCOn tehtävänä on myötävaikuttaa rauhan rakentamiseen, köyhyyden vähentämiseen, kestävään kehitykseen ja kulttuurienväliseen dialogiin edistämällä kansojen välistä yhteistyötä kasvatuksen, tieteen, kulttuurin ja viestinnän avulla. Järjestön toimialoja ovat kasvatus ja koulutus, luonnon-, yhteiskunta- ja humanistiset tieteet, kulttuuri (mukaan lukien maailman kulttuuri- ja luonnonperintö) sekä viestintä ja tiedonvälitys. UNESCOn keskeisiin rakenteisiin kuuluvat mm. Maailmanperintökeskus, Kansainvälinen tilastoinstituutti ja lukuisat koulutusalan instituutit.

UNESCOn rooliin kuuluu toimia tulevaisuuteen luotaavana "idealaboratoriona", standardien asettajana, konsultoijana, jäsenmaiden kapasiteetinrakentajana ja kansainvälisen yhteistyön katalysaattorina. Järjestön työmenetelmiä ovat asiantuntijakokoukset ja ministerikonferenssit sekä tutkimusohjelmien suunnittelu ja toteutus. Järjestö tarjoaa hallituksille asiantuntija-apua ja huolehtii toimintateemojen kansainvälisestä kampanjoinnista, tilastoinnista sekä dokumentoinnista. UNESCOlla on kansainvälisiä sopimuksia ja suosituksia sekä laajaa julkaisutoimintaa.

Toiminnan painotukset kytkeytyvät YK:n Vuosituhatjulistukseen ja sen kehitystavoitteiden toimeenpanoon ja niitä ovat

• Koulutus kaikille -prosessi
• tieteen ja teknologian eettiset ulottuvuudet (ml. bioetiikka)
• kulttuuridiversiteetti ja kulttuurien välinen vuoropuhelu
• pääsy tietoon ja sananvapaus.

UNESCOn toiminnassa korostuvat sen asema normien asettajana, kapasiteettien rakentajana, katalysaattorina sekä idealaboratoriona. UNESCOn keskeisiin rakenteisiin kuuluvat mm. Maailmanperintökeskus, Kansainvälinen tilastoinstituutti ja lukuisat koulutusalan instituutit.

Työmenetelmiä ovat asiantuntijakokoukset ja ministerikonferenssit sekä tutkimusohjelmien suunnittelu ja toteutus. Järjestö tarjoaa asiantuntija-apua ja huolehtii toimintateemojen kansainvälisestä kampanjoinnista, tilastoinnista sekä dokumentoinnista. UNESCOlla on kansainvälisiä sopimuksia ja suosituksia sekä laajaa julkaisutoimintaa.

Suomen UNESCO-politiikan toimeenpanosta vastaa opetusministeriö yhteistyössä ulkoasiainministeriön ja muiden ministeriöiden sekä pysyvän UNESCO- ja OECD -edustuston kanssa.

UNESCOlla on tukenaan järjestön ja jäsenvaltioiden toimintaa ja yhteyksiä tukevat kansalliset Unesco-toimikunnat. Ensimmäinen Suomen Unesco-toimikunta perustettiin 1957. Toimikunta on neuvoa-antava elin ja se osallistuu Unescon hallitustenvälisten komiteoiden työskentelyyn sekä pohjoismaisiin ja kansainvälisiin kokouksiin.

Suomen Unesco-toimikunnan sihteeristö työskentelee opetusministeriössä. Valtioneuvoston asettaman asiantuntija- toimikunnan jäsenet edustavat Unescon toiminnan eri aloja.