Etusivu Julkaisut Opetuksen ja oppimisen kansainvälinen tutkimus TALIS 2013. Yläkoulun ensituloksia

Opetuksen ja oppimisen kansainvälinen tutkimus TALIS 2013. Yläkoulun ensituloksia

tiivistelmä / sammandrag / summary
Takaisin
  • Julkaisun nimi
  • Opetuksen ja oppimisen kansainvälinen tutkimus TALIS 2013. Yläkoulun ensituloksia 
  • Tekijät
  • Matti Taajamo, Eija Puhakka, Jouni Välijärvi 
  • Työryhmä
  •  
  • Julkaisusarja
  • Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:15 
  • Julkaistu
  • 2014 
  • Sivumäärä
  • 54 
  • ISBN
  • 978-952-263-297-5 (PDF) 
  • ISSN
  • ISSN-L 1799-0327, 1799-0335 (PDF) 
  • Kieli
  • suomi 
  • Tilaukset
  • Julkaisija
  • Opetus- ja kulttuuriministeriö 
julkaisu suomeksi (5644 kb)

Tiivistelmä

TALIS 2013 (Teaching and Learning International Survey) on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n toimesta toteutettu kansainvälinen opetuksen ja oppimisen tutkimus, johon osallistui 34 maata, Suomesta yli 150 yläkoulua ja yli 2 700 opettajaa. Tämä raportti keskittyy koulujen oppimisympäristöön ja opettajien työoloihin ja tapoihin, joilla opettajan työtä arvioidaan ja heitä palkitaan. Se arvioi myös, kohtaavatko opettajien ammatilliset kehittymisen tarpeet ja niitä vastaava täydennyskoulutuksen tarjonta. TALIS tarkastelee rehtorien roolia ja heidän antamaansa tukea opettajille ja käsittelee niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä opettajien ja rehtorien työtyytyväisyyteen ja suoriutumiseen tehtävissään. Tutkimuksen toteutti Suomessa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. Sitä koordinoi opetus- ja kulttuuriministeriön asettama kansallinen ohjausryhmä.

Tutkimuksen tavoitteena on ollut tuottaa osallistujamaille kansainvälistä vertailutietoa opetusta, oppimista ja koulujen johtamista edistävistä tekijöistä. Tulokset kertovat eri maille, missä määrin muissa maissa on kohdattu samanlaisia kehittämisen haasteita. Tutkimus antaakin osallistujamaille mahdollisuuden oppia toistensa lähestymistavoista ja ratkaisuista. Suomessa tuloksista on hyötyä valtakunnalliselle opetushallinnolle, koulutuksen järjestäjille sekä opettajille ja rehtoreille, jotka saavat laajaa kansainvälistä vertailutietoa koulusta toimintaympäristönä ja oman opetustyönsä kehittämisestä.

Suomessa suurin osa opettajista arvioi, että he pystyvät opetuksessaan vaikuttamaan paljon oppimista edistäviin asioihin. Opettajat saavat oppilaat uskomaan, että he voivat menestyä opinnoissaan. He osaavat tehdä hyviä kysymyksiä oppilailleen ja pystyvät luokassa valvomaan häiritsevää käyttäytymistä. Tärkeää on, että opettajat auttavat oppilaita ajattelemaan kriittisesti.

Opettajat ja rehtorit pitävät työstään ja oppimisen arvostus on yhteiskunnassamme korkealla (57 % opettajista on tätä mieltä). Ruotsissa puolestaan vain 5 % opettajista uskoo, että heidän työtään arvostetaan. Luvut eivät ole suuria myöskään Virossa (14 %), Tanskassa (18 %) eivätkä Norjassa (31 %). Opettajuuden hyvät puolet painavat 95 %:lla suomalaisista opettajista vaakakupissa selvästi enemmän kuin huonot. He ovat tyytyväisiä tekemiseensä koulussa (95 %) ja nauttivat työstään (91 %). He suosittelisivat kouluaan hyvänä työpaikkana (88 %) ja, jos saisivat päättää uudelleen, valitsisivat yhä opettajan ammatin (85 %). Mielenkiintoista on, että tutkimuksen mukaan luokkakoolla on vain vähän merkitystä opettajan työtyytyväisyyteen Suomessa.

Opettajien osallistuminen jatkuvaan ammatillista kehittymistä tukevaan koulutukseen näyttää olevan hiipumassa. Erityisesti pitkäkestoisen ja ammatillista osaamista laaja-alaisesti kehittävän täydennyskoulutuksen kysyntä on laskussa. Yhteistyöllä korkeakoulujen kanssa tähän voidaan luoda uusia pitkäkestoisia toimintamalleja. Korkeakoulujen ja koulujen kumppanuuden ja verkostoitumisen avulla rakentuu sisällöllinen opettajan ja kouluyhteisön ammatillista kehittymistä tukeva jatkumo.

Vähenevä kiinnostus ja mahdollisuus osallistua oman työn ja ammattialan kehittämiseen heikentää tulevaisuuden koulun näkymiä. Se asettaa myös opettajien peruskoulutuksen haasteelliseen tilanteeseen, onhan yhtenä sen tavoitteena kouluttaa opettajia, joilla on halu ja kyky kehittää koulua osana yhteiskuntaa. Täydennyskoulutuksen osallistumisesteiden kartoittaminen ja suunnitelmallinen vähentäminen on opetushallinnon keskeisiä tulevaisuuden haasteita.

Perehdytyksen järjestäminen uusille opettajille heidän induktiovaiheessaan on kansainvälisesti vertaillen meillä vähäistä. Esimerkiksi mentorointi on toimintamalli, jolle koulujen palautteen perusteella on ilmeinen tarve. Mentorointi on myös tärkeä ja olennainen johtamisen väline toimintakulttuurin muuttamisessa ja kehittämisessä, mikä tulee huomioida myös rehtoreiden koulutuksissa. Opettajien omien kokemusten mukaan opettajien peruskoulutus ei anna riittävästi valmiuksia kodin ja koulun väliseen eikä moniammatilliseen yhteistyöhön, työrauhakysymyksiin eikä haastavimpien lasten kohtaamiseen, siis sellaisiin toiminta-alueisiin, joilla osaamisen vahvistuminen edellyttää käytännön työkokemusta. Mentorointi mahdollistaakin juuri peruskoulutuksesta tulleiden nuorten opettajien ajantasaisen tietämyksen saamisen koko koulun käyttöön ja toisin päin: kokeneempien opettajien tietämyksen ja kokemuksen välittymisen uusille opettajille.

TALIS 2013 -tutkimuksen alakouluja, lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia sekä Pisa-kouluja koskevat tulokset raportoidaan erikseen vuoden 2014 lopulla ja vuonna 2015.

Etusivu Julkaisut Opetuksen ja oppimisen kansainvälinen tutkimus TALIS 2013. Yläkoulun ensituloksia