Tiivistelmä

Takausvastuun perusteella valtion maksettavaksi tulevien opintolainojen määrä on pysynyt korkeana 1990-luvun alkuvuosista asti, vaikka vuosittain nostettavien opintolainojen määrä on opintotukiuudistuksen jälkeen alentunut. Vuonna 2000 takausvastuumenot olivat 144,8 miljoonaa markkaa. Kansaneläkelaitoksen perittävänä oleva opintolainakanta oli vuoden 2000 lopussa 915,7 miljoonaa markkaa.

Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotuksia siitä, miten lainsäädäntöä kehittämällä tai muilla toimenpiteillä voitaisiin alentaa valtion takausvastuun perusteella maksamien opintolainojen määrää, tehdä ehdotus järjestelyistä, joilla maksuhäiriöinen opiskelija voisi rahoittaa opintonsa sekä selvittää, miten takaajan maksamien opintolainojen takaisinperintää voitaisiin tehostaa.

Työryhmä toteaa, että opintolainojen hoitamatta jättämisen syyt liittyvät suurelta osin opintojen jälkeisiin toimeentulovaikeuksiin, kuten huonoon työllistymiseen, perheen perustamiseen ja asunnon hankkimiseen. Tämän vuoksi pelkästään lainaehtoihin liittyvillä toimenpiteillä ei voida vaikuttaa jo opintonsa päättäneiden lainanhoito-ongelmiin. Työryhmän ehdotukset koskevat mm. toimenpiteitä, joilla lainan perusteetonta nostamista voitaisiin vähentää, lainaehtojen kehittämistä siten, että opintolainan luonnetta velkana korostetaan, lainaehtojen ja korkoavustuksen kehittämistä siten, että opintolainan hoitaminen ei tilapäisissä toimeentulovaikeuksissa koituisi liian raskaaksi , pankkien ja kansaneläkelaitoksen käytäntöjen kehittämistä sekä talouskasvatusta. Työryhmän ehdotuksista osan vaikutukset näkyvät vasta pitemmän ajan kuluessa.

Työryhmä ehdottaa, että Kansaneläkelaitos tarkistaisi lainatakausta hakevan opiskelijan luottotiedot ja että takaus myönnettäisiin maksuhäiriömerkinnän omaavalle opiskelijalle vain erityisistä syistä.

Työryhmä ehdottaa, että opiskelija maksaisi jo opiskeluaikana osan opintolainan korosta (1 % lainapääomasta) ja loppuosa korosta pääomitettaisiin kuten nykyisin. Koron osan maksaminen korostaisi opintolainan luonnetta velkana, jota pitää hoitaa. Työryhmä ehdottaa myös, että opintolainan korot pääomitettaisiin vielä yhden kerran opintojen päättymisen jälkeen. Tällä helpotettaisiin velallisen lainanhoitoa mahdollisissa opintojen jälkeisissä toimeentulovaikeuksissa.

Työryhmä ehdottaa myös lukuvuoden opintolainan nostamista useammassa kuin yhdessä erässä. Korkeakouluopiskelijat saisivat nostaa lainaa kahtena eränä, yhden syyslukukaudella ja toisen kevätlukukaudella. Muilla kuin korkeakouluopiskelijoilla laina olisi jaettu neljään lukuvuosierään, kaksi erää kumpanakin lukukautena. Pankkien tulisi jokaisen opintolainan noston yhteydessä tarkistaa opiskelijan opintojen jatkuminen, jolloin syksyllä opintonsa keskeyttänyt opiskelija ei voisi nostaa enää kevätlukukauden lainaeriä.

Työryhmä ehdottaa korkoavustuksen myöntämisehtojen yhdenmukaistamista ja yksinkertaistamista siten, että korkoavustuksen myöntämisen edellytyksenä olisi vain hakijan alhainen tulotaso. Tällä vältettäisiin pienituloisten velallisten epätarkoituksenmukainen putoaminen korkoavustuksen piiristä ja opintolainan joutuminen valtion takaajana maksettavaksi. Korkoavustusta voitaisiin maksaa korkeintaan kolme kertaa peräkkäin.

Työryhmä ehdottaa myös useita pankkeihin ja Kansaneläkelaitokseen kohdistuvia toimenpiteitä, joilla opiskelijat voitaisiin entistä paremmin saada mieltämään opintolaina velaksi ja sopimaan pankkien kanssa takaisinmaksuehdoista lainanhoito-ongelmien yllätettyä.

Opiskelija, joka ei maksuhäiriöiden vuoksi ole saanut pankista opintolainaa, voi saada sen sijaan toimeentulotukea. Työryhmä toteaa, ettei tämä ole tarkoituksenmukaista eikä opiskelijoita yhdenmukaisesti kohteleva käytäntö. Tämän vuoksi työryhmä ehdottaa, että kuntien sosiaalisen luototuksen kokeilun kehittämismahdollisuuksia selvitettäisiin siten, että maksuhäiriöinen opiskelija voisi opintolainan sijaan saada sosiaalista luottoa opintolainaa vastaavin ehdoin.

Työryhmä arvioi, että takausvastuiden alentamiseen liittyvien ehdotusten toteuttaminen vähentäisi korkoavustuksen kehittämisen aiheuttama menolisäys huomioon ottaen valtion menoja noin 35-50 miljoonaa markkaa vuodessa. Ehdotukset voitaisiin saattaa voimaan lukuvuoden 2002-2003 alusta.